Innovaatio-ohjelma:

TUKALA

Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuus

Kalatalouden innovaatio-ohjelmakokonaisuuteen liittyvä Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuus -ohjelma (TUKALA) on käynnistynyt muun muassa Luonnonvarakeskuksen ja SAKL:n yhteisvoimin. Ohjelman keskiössä ovat:

1. Tutkimuksen ja kalastajien väliset verkostot, ja tiedon yhteistuotanto

2. Hylkeiden ja merimetson kalastukselle aiheuttamien haittojen ehkäiseminen

3. Kalastuksen valikoivuus ja kalastuksen jatkuvuuden turvaaminen

Verkostot ja tiedon yhteistuotannon jatko tarkoittavat perinteisen yhteistyön edelleen kehittämistä. Kalastajakohtaisten kiintiöiden vaikutukset kalastukselle ja kalakannoille on yksi osa ja EU:lta tulee uusia tiedontarpeita kalastuksen ja ekosysteemin välisestä vuorovaikutuksesta.

Hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamat vahingot ovat yleisesti tiedossa ja niitä on yritetty yhteisesti lieventää. Ohjelman aikana pyritään luomaan tilannekuva, ja alkuvaiheessa ovat edessä haittojen dokumentointi ja merkittävyyden arviointi. Yhdessä etsitään myös teknisiä ratkaisuja hylje- ja merimetsovaurioiden vähentämiseksi.


Kalastuksen valikoivuuden ja jatkuvuuden turvaamista edistetään, kun pyydyksiä kehitetään selektiiviseen suuntaan ja ergonomiaa parannetaan.


Tekeminen lähtee EU:n yhteisestä kalastuspolitiikasta mikä ohjaa kaikkea kalastuksessa. Tällainen kumppanuus noudattaa Euroopan meri- ja kalatalousrahaston henkeä ja Suomessa on yhteistyötä tehty jo vuosia.

 

Kalatalouden innovaatiopäivät Vantaalla

SAKL inno 1

Yleisö valmiina ja tilaisuuden moderaattori Jussi Heimonen myös 

Kalatalouden innovaatiopäivät pidettiin tällä kertaa Vantaalla, jonne oli kokoontunut yli kaksisataa sektorin asiantuntijaa. Innovaatio-ohjelmissa tuli keväällä ensimmäinen toimintavuosi täyteen ja nyt kaksipäiväinen tapahtuma kokosi alan yhteen kuulemaan, mitä ohjelmissa oli saatu aikaan. Torstai sisälsi tutustumisen innovaatio-ohjelmien kuulumisiin, alustuksen digitalisaation hyödyntämisestä kala-alalla ja Työtehoseuran raportin koulutushankkeesta. Perjantaina syvennyttiin eri innovaatio-ohjelmiin kolmessa vaihtoehtoisessa päiväohjelmassa. Päiväohjelmat käsittelevät vesiviljelyä, kaupallista kalastusta ja ympäristöohjelmaa. 

Euroopan meri- ja kalatalousrahaston Suomen toimintaohjelmaan kuuluu viisi kalatalouden innovaatio-ohjelmaa: Markkinoinnin innovaatio-ohjelma, tutkijoiden ja kalastajien välinen kumppanuus -ohjelma, kalatalouden ympäristöohjelma, vesiviljelyn innovaatio-ohjelma ja kalastuksen Blue Products -ohjelma (lisäarvotuotteet). Innovaatiopäivät järjestää markkinoinnin innovaatio-ohjelma. 

SAKL inno 2

Tapahtuman avasi kalatalousneuvos Risto Lampinen, MMM 

 

Vantaan tapahtuman moderaattorina toimi Jussi Heimonen, joka aloitti päivät vankalla rutiinilla ja kutsui mikrofonin ääreen innovaatiopäivien avaajan kalatalousneuvos Risto Lampisen, MMM. Lampinen palautti heti alkuun kaikkien mieleen, että innovaatio-ohjelmien taustalla oli ajatus, että kalatalouden kehittämispanosten kohdalla haluttiin pois yksittäisistä hankkeista, jotka päättyivät ja joista ei oikein syntynyt koordinoitua tulosta ja nyt päästään verkostoitumalla selkeästi kohti tavoitetilaa. Mukana on nyt niin julkisia kuin yksityisiäkin toimijoita, ja nyt keskitytään selkeästi työhön sekä ongelmaratkaisuun eikä hallinnointiin, linjasi Lampinen 

 

Hankkeiden sisällöstä, tavoitteista ja tapahtumista löytyy tarkemmin tietoa täältä:  

 

https://merijakalatalous.fi/innovaatio-ohjelmat/ 

 

 

Tarjolla tiivis tietopaketti 

 

Päivien ensimmäinen innovaatio on hankeohjelmien esitysten pitäminen Pecha Kucha -tyylillä eli sanottava piti puristaa reiluun kuteen minuuttiin ja automaatti siirsi kuvan 20 sekunnin kuluttua seuraavaan. Tiivistä oli, muuta moni asia terävöityi ja löysi ydinteesinsä. 

 

SAKL inno 3

 

Tilaisuuden järjestelyistä vastannut Katriina Partanen, Pro Kala, korkkasi uuden formaatin ja kertoi elinkeinokalatalouden  markkinointiohjelmasta. Partanen toi esille, että tätä ohjelmaa toteutetaan tiiviissä yhteistyössä organisaatioiden ja alan yritysten kanssa. Sähköinen media on erittäin tärkeä työkalu kuluttajien tavoittamisessa ja siksi kotisivuille, prokala.fi, kerätään ajankohtaista tietoa ja sieltä löytyy myös media- sekä kuvapankki. Facebookissa on kaksi profiilia, joista toisessa keskitytään kalaruokaan ja sen valmistukseen ja toisessa uutisiin sekä tapahtumiin. Näiden lisäksi on oma ryhmä, jossa keskitytään kalaruuan syömiseen ja kuluttajien ideoihin käyttää kalaa. Instagramissa jaetaan kuvia ja viimeisimpänä tulokkaana on Twitter, jossa näistäkin päivistä twiitataan. 

 

Partanen kertoi, että alan vienti ja kansainvälistymisen edistäminen on yksi osa ohjelmaa. Suurin yksittäinen ponnistus on maaosaston järjestäminen Brysselin Seafood Expo – messuille, nyt neljännen kerran peräkkäin ensi huhtikuussa. Sinne osallistuu kuudesta kahdeksaan yritystä, ja se on maailman suurin alan messutapahtuma ja siellä on hyvä olla esillä, tiivisti Partanen.  

 

SAKL inno 4

 

Tutkija Jouni Vielma , LUKE, kertoi vesiviljelystä. Tässä osiossa on mukana yhdeksän partneria tutkimuslaitoksista yrityksiin. Vielma kertoi toimintaympäristön muutoksista ja lohen hinnan noususta, mikä on vaikuttanut kehitykseen, sekä kasvatustekniikan kehityksestä. Ympäristöluvituksessa on myös tapahtunut muutosta, kun AVI:t ovat alkaneet myötää suurempia lupia merialueille ja kiertovesilaitoksiin.  

 

SAKL inno 5

 

Tässä välissä moderaattori totesi uuden esitystavan haasteet, mutta myös toimivuuden. Tätä tuli seuraavaksi testaamaan tutkija Ari Leskelä, LUKE, joka kertoi tiiviisti perjantain rinnakkaisohjelman eli kalastajien ja tutkimuksen välisen kumppanuusohjelman sisällön teemat ja tähän mennessä saavutetut tulokset.  

 

SAKL inno 6

 

Guy Svanbäck, Österbottens Fiskarförbund, jatkoi kertomalla uusien tuotteiden innovoinnista kalojen sivuvirroista. On aivan selvää, että meidän täytyy pystyä tulevaisuudessa hyödyntämään paremmin kalaraaka-aine ja minimoimaan hävikki, Svanbäck tiivisti tavoitteet. Tämän ohjelman tavoite on saada aikaan taloudellista kasvua elinkeinolle löytämällä lisäarvotuotteita silakasta ja vähäarvoisista kaloista, ja sivuvirroista. Yhtenä työkaluna Svanbäck toi esille fraktioinnin, jolla on mahdollista hyödyntää kala ja sivuvirrat paremmin eristämällä proteiinit, öljyt ja kiintoaineet omiksi ryhmikseen. Tulosten käyttökohteita on selvitetty hankkeen puitteissa ja erilaisia ideoita on jo tullut esille, kuten nyhtökala ja silakkapohjainen surimi.  

 

SAKL inno 7

 

Viimeisen paketin tarjoili Aki Mäki-Petäys, LUKE, ja hänen aiheensa oli kalatalouden ympäristöohjelma. Hän kertoi laajasta yhteistyöverkostosta ja esitteli työryhmänsä.   

 

Laajan ja monipuolisen ohjelman esityksien materiaali on katsottavissa täältä:  

 

https://merijakalatalous.fi/innovaatio-ohjelmat/innovaatiopaivat/ 

 

SAKL inno 8

 

Keskustelua jatkettiin paneelissa 

 

Asiatykityksen jälkeen seurasi paneelikeskustelu juuri osa-aluettaan innovaatio-ohjelmista esitelleiden toimesta, jossa sitten luodattiin kommenttien ja kysymysten ohjaamana väljemmällä tahdilla yleisöä kiinnostaneita aiheita. Kysymykset tulivat yleisöltä nimettömästi ruudulle ja niitä kertyi heti nettiyhteyden avauduttua paljon, muutamassa sekunnissa yli viisikymmentä. Ensimmäinen kysymys panelisteille oli, että miten innovaatio-ohjelman toteuttamistapa on toiminut. 

 

Vielma kertoi, että alussa oli hieman käynnistysongelmia, mutta nyt ollaan hyvin liikkeellä. Tällainen verkostoiminen, jossa saadaan yhdessä mietittyä toimien painopisteet, on päällimmäinen oppi, joka on jäänyt alkuvaiheesta mieleen. Partanen koki tällaisen toimintamallin olevan luontevaa jatkoa sille, mitä Pro Kala on toteuttanut aiemminkin. Positiivista on, että tämä on pidempiaikainen hanke ja ohjelma mikä tuo paljon mahdollisuuksia suunnitteluun, kun ei tarvitse olla koko aikaa aloittamassa tai lopettamassa hanketta. Leskelä jatkoi samoilla linjoilla, ja totesi että matkan varrella on opittu paljon ja uusia näkökulmia asioihin on syntynyt. Svanbäck piti hyvänä myös aloitukseen mennyttä aikaa, jolloin hiottiin yhteen ryhmän toiminnan. Nyt ollaan hyvin liikkeellä ja toivottavasti asiat etenevät samalla tavalla, jatkoi Svanbäck. Moderaattori heitti väliin nopean yleisökysymyksen, että mikä on mielenkiintoisin uusi tuote, joka on tullut eteen, ja Svanbäck vastasi, että kun kokonainen silakka hienonnetaan, ja muovataan se uuteen uskoon, näyttää siltä että nämä tuotteet voitaisiin saada kohtuullisen nopeasti eli muutamissa vuosissa markkinoille. Mäki-Petäys myötäili aiempia kommentteja ja piti pitkäjänteisyyttä hyvänä asiana.  

 

Monenlaisia kysymyksiä ilmestyi taululle ja moderaattori kertoi, että nämä säilytetään ja otetaan huomioon, vaikka niihin ei aikataulusyistä kaikkiin ehditä vastata. Keskustelu kävi kalankasvatuksen luvituksesta hyljevapaisiin alueisiin heijastaen alustusten aiheita.  

 

SAKL inno 9

 

Digiloikka tiedossa kala-alallekin? 

 

Ensimmäinen inno-ohjelman ulkopuolelta tullut aihe oli Digitalisaation hyödyntäminen kala-alalla, josta oli alustamassa Kimmo Suominen, Rohjeta Advisors yrityksestä. Suominen heitti heti esille teesinsä, että bitit syövät atomit. Digitalisaatio tulee korvaamaan osin kynällä, paperilla tai lihasvoimin tehdystä työstä, ja niitä voidaan tulevaisuudessa tehdä yhä enemmän automaattisesti. Olemme neljännen teollisen vallankumouksen keskellä. Keskeistä on, että tietoa pystytään keräämään joka paikasta, ja sen hyödyntämisessä on monenlaisia mahdollisuuksia. Tästä yksi esimerkki on hyljekarkottimiin liittyvät detektorit, jotka tunnistavat hylkeen ja laukaisevat häirinnän. Kalatalouden kohdalla maailmalla tapahtuu paljon ja meilläkin on selvitelty digitalisaation vaikutuksia esimerkiksi ruokaketjun kehityksessä. Alkutuotannossa uusilla ratkaisuilla voisi olla mahdollista tehostaa toimia eli säätää aikaa ja rahaa, summasi Suominen. 
      

SAKL inno 10

 

Pitkän ja antoisan päivän päätteeksi Minna Mattila-Aalto ja Anu Ahtela, Työtehoseura, kertoivat yritystoiminnan kehittämisen koulutushankkeesta ja jakoivat todistukset valmennusohjelman läpäisseille. Kalastajia oli mukana useita ja todistuksen saivat Jarno Aaltonen (toinen vasemmalta), Mikael Lindholm, Olavi Sahlsten (toinen oikealta) ja Seppo Salokangas. 

Vaikka tilaisuudessa oli runsaasti osanottajia, jaksettiin silti olla aktiivisia, mikä on varsin harvinaista tällaisissa asiantuntijatilaisuuksissa. Tästä lienee pääteltävissä, että kalatalous kiinnostaa ja siinä on nostetta. 

 

Tutkijat, hallinnon ihmiset ja yrittäjät yhteen 

SAKL inno 11

Innovaatiopäivät jatkuivat perjantaina kolmella erillisellä tilaisuudella, joista kaupallisen kalastuksen ohjelmaa luotsasi Kim Jordas, Suomen Ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja. Hän luonnehti tilaisuutta toteamalla, että on jännittävää nähdä, miten pitkälle ensimmäisen toimintavuoden aikana on päästy. Elinkeinon piirissä odotetaan kovasti konkreettisia tuloksia. Jordas oli paikalla myös viime vuonna ja hänestä on tärkeää, että tutkijoiden ja hallinnollisten toimijoiden lisäksi tilaisuuteen osallistuu myös yrittäjiä. Jordasin iloksi innovaatiopäiville ilmoittautuneista noin kolmannes on nimenomaan elinkeinonharjoittajia ja yritysten edustajia. Kalastajia tosin vain alle kymmenen. 

Kalatalouden keskusliiton toiminnanjohtaja Vesa Karttunen toimi puolestaan innovaatiopäivien ympäristöosion puheenjohtajana. Myös hän osallistuu päiville toista kertaa, samassa roolissa kuin viime vuonna, ja hän pohti, että nämä tilaisuudet ovat olennaisen tärkeitä tiedon levittäjiä, jos ajatellaan, että hankkeilla tuotettavaa tietoa halutaan saada hyödynnettyä käytännössä. Kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnittelu alkaa ensi vuonna, mikä korostaa tilaisuuden merkitystä. 

 

Rinnakkaisohjelma kaupallinen kalastus 

 

SAKL inno 12

  

Toinen tapahtumapäivä alkoi kuten edellinenkin, heti asiaan.  Kalojen vierasainepitoisuudet – seurantaa ja tiedottamista oli Panu Rantakokon, THL, aiheena. Etenkin vierasaineet ovat puhuttaneet viime vuosina ja näitä asioita Rantakokko valotti inno-ohjelman puitteissa tehtyjen selvitysten pohjalta. 

 

Rantakokko kertoi heti hyviä uutisia. Silakan vierasainepitoisuuksien lasku on jatkunut niin, että perusteet rajapituuden nostoon seitsemästätoista (17cm) yhdeksääntoista (19 cm) on olemassa vaikka joku yksittäinen näyte voikin mennä yli. Vuoden 2016 mittauksissa alle 19 cm alittaa jo raja-arvot, ja isoille 18-19 cm silakoilla rajat ylittyvät enää paikoin Selkämerellä ja Perämerellä. Suunta on kuitenkin laskeva edelleen koska samoilla alueilla 18-19 cm silakoilla kevään 2018 mittauksissa arvot alittuivat. Viimeinen mittaussarja tehdään ensi keväänä, ja silloin keskitytään yli 19 cm silakkaan, ja seurataan, jatkuuko laskusuunta. Neuvottelut poikkeuslupa ja raja-arvoasiasta Itämeren piirissä ovat Rantakokon mukaan ensi keväänä. 

  

Tutkija toi myös esille mahdollisia tulevaisuuden kontaminaatteja kuten kloori-, bromi ja fluoripitoisia yhdisteitä, joiden osalta ei ole ruualle asetettu raja-arvoja. Mm. PFAS – yhdisteitä on päätymässä vesistöihin, mutta nyt jo on näkyvissä, että pitoisuudet ovat laskussa. Yhdisteitä on kuitenkin paljon, 4 000 – 5 000 erilaista, ja yllätyksiä ei voi sulkea pois.  

 

Kommenteissa tulivat luonnollisesti heti esille hyvät uutiset silakan osalta. Asia on etenkin Suomen intresseissä, koska silakka on meillä tärkein saalis. Tilanne kiinnosti myös paikalla olleita kaupan- ja jalostuksen edustajia, ja etenkin aikataulu herätti kommentointia. Tähän ei ministeriönkään edustajalla ollut tarkempaa tietoa esittää kuin että asia otetaan esille. Rantakokko ,  korosti että laitoksella on nyt selvä tahtotila edistää kalan käyttöä ja kertoa että tilanne on nyt hyvä. Laskua myös äidinmaidossa tehdyissä tutkimuksessa ja tätä selvitystä ollaan myös jatkamassa. 

 

Aktiivinen yleisö ei päästänyt tutkijaa vielä pois, vaan kysyi media esille tuomaa uutta mörköä eli mikromuovia. Tähän Rantakokko totesi käytännön esimerkein, että kyse on enemmänkin mediahypetyksestä. Mikro on lähinnä makroa eli muoviroskaa ja suurin syyllinen on pihalla eli autojen kumi ja sekin haitta on hyvin suhteellista. Näyttöä ei varsinaisesti ole, vaikka näytteitä on. Jos tilannetta verrataan muihin tekijöihin, olutta pitäisi juoda 3 000 litraa jotta riski mikromuovin riski täyttyisi. Terveysvaikutuksesta en löysi rumpua, summasi Rantakokko. 

 

Hyljevahinkojen vähentäminen 

 

SAKL inno 13

 

Tutkimusinsinööri Esa Lehtonen, LUKE, aloitti kertomalla, että yhteiskunta on päättänyt, että hylkeitä pitää olla, ja vaikka hankkeilla ei tuota asiaa voida ratkaista, voidaan tilannetta auttaa kehittämällä muun muassa karkottimia. Samoin hän toi esille, että tämäkään osa työstä ei toimisi ilman hyvä tiimiä, ammattikalastajia. 

 

Hyljekarkottimia on nyt testattu kesä Loviisassa, ja pääasia tässä on tutkia, onko epämiellyttävällä äänellä vaikutusta hylkeeseen. Pyyntilaite on asennettu molempiin vertailurysäparien PU-rysiin, joissa on karkotin. Päällimmäinen havainto on, ettei aikaisempiin vuosiin verrattuna hyljehavaintoja ei ole ja saalista on tullut tasaisemmin. Varsinainen analyysi tehdään talvella. Naantalissa alkoi loppukesällä hyljevapaan pyyntialueen testi ja tästä ei ole vielä saatu tuloksia. 

 

ProtoRhino Oy ja Prizztech laitesuunnittelijoiden kanssa ovat kumppaneina hyljedetektorin kehittämisessä. Detektori on laite joka tunnistaa hahmon, tässä tapauksessa hylkeen, ja näin voidaan käynnistää karkotin kun hylje tulee pyydyksen lähelle. Kalastajat ovat kehitystyössä mukana ja kenttäkokeet on aloitettu tänä syksynä Porissa.  

 

Karkotinhakkeiden rinnalla testataan myös hylkeiden pyyntiä, mikä tapahtuu rysillä elävänä. Pyyntilaitteita on nyt testikäytössä kymmenen. Ilman näitä on tiedossa katastrofi, luonnehti Lehtonen ja korosti, että tässä pyydetään ja saadaan vain ongelmahylkeitä. Menetelmää tullaan kehittämään myös ensi vuonna ja kalastajayhteistyö on nähty ensiarvoisen tärkeänä.  

 

Lisää tietoa edellisistä hankkeista löytyy täältä: 

 

http://sakl.fi/index.php/fi/innovaatio-ohjelma 

 

Uutta tekniikkaa kalanpyydyksiin 

 

Hyljekarkottimien ja pyydysten ohella on tutkittu erilaisten uusien keinojen soveltuvuutta kalastuksen tehostamiseksi. Kolmen kalastajan yhteistyönä on aloitettu kokeilut led-valon käytöstä kalojen houkuttelemiseksi, mutta tästä ei olla vielä saatu tuloksia. Toinen innovaatio voisi olla saalislaskuri, jolla saataisiin reaaliaikainen tieto saaliin kertymisestä, ja vältetään turhat käynnit pyydyksillä, kun ilmoitus tulee suoraan kännykkään. 

 

Lehtonen korosti, että ideoita tarvitaan koska hyljeongelma on niin rankka. Yksi sellainen on vahtikoira eli itseohjautuva laite, joka kulkee pitkin verkkoja ja karkottaa hylkeet. Laitteella on globaalit markkinat ja jotta kehitystyö olisi mahdollista, näin täytyy perustan olla koska laite on kallis. Toinen ratkaisu voisi olla mobiili laite, jolla ”rauhoitetaan” pyyntiajaksi yksi apajapaikka. Sähkökäyttöinen kalastusvene on suunnitteilla ja pyydystekniikkaa kehitetään. Näissä kohteissa tärkeintä ovat kalastajien ideat ja yhteistyö elinkeinon kanssa tärkeää, summasi Lehtonen. 

 

Kommentteja tuli heti runsaasti. Lehtosen tekemään työtä kiitettiin useammassakin puheenvuorossa. Hankkeessa mukana oleva kalastaja Mikael Lindholm kertoi positiivisista ensimmäisistä kokemuksista, mutta kertasi myös tosiasia, ettei näillä tilannetta ratkaista. Apua saadaan joillekin kalastajille, mutta hinta on korkea, 20 000 euroa on yhdelle karkottimelle likaa ja koska summa nousee monikertaiseksi koska karkottimia täytyy olla useita. Myöskään käyttöikää ei vielä tiedetä ja myrskyt sekä muut olosuhdemuuttujat luovat lisäriskejä. Katse on kohti ympäristöjärjestöjä, joiden pitäisi herätä päätöksiin. Samaa sanoma jatkoi toinen kalastaja Jarno Aaltonen, jolla oli hyviä kokemuksia pyyntilaitteesta. Huoli on kuitenkin kova, että miten homma jatkuu. Kalastajilla on myös huoli myös asiakkaista, kun kalaa ei tule. Miksi kalastaja aina maksaa muiden päätöksistä. Kyllä nyt on vastuu valtiolla ja ympäristöväellä, jatkoi Lindholm. 

 

Katseet kääntyivät ministeriön edustajan suuntaan, ja Risto Lampinen totesi tilanteen ja toi esille myös ongelman metsästyksen lisäämisen vastaamaan kiintiötä. Tätä ei nyt pystytä käyttämään kuin pieneltä osin ja syynä Lampinen näki kauppakiellon. 

 

Silakasta ja särjestä proteiinia 

 

SAKL inno 14

 

Kaisu Honkapää, VTT kertoi kalaproteiinista ja antoi esimerkkejä, miksi niitä kannattaa puhua. Suomessa kalastetun silakan proteiinimäärä on noin 22 miljoonaa kiloa mikä vastaa koko Suomen siipikarjalihan proteiinituotantoa. Kuitenkin vain 3 % silakasta käytetään ruokana. Tässä on valtava potentiaali, Esitti Honkapää. 

 

Proteiini otetaan talteen fraktioimalla tuote kolmeen osaan. Protetiinin lisäksi saadaan myös öljyjä ja kiintoaineita. Lopputuote on ekologinen proteiini ja samalla myös terveellinen. Tavoitteena hyödyntää koko kala ja tältä pohjalta uusia tuotteita voi syntyä. Mitä pidemmälle fraktiointia viedään, voidaan jakeita nostaa erikoistuotteiksi joilla korkeampi hinta. Käyttö on kuten lihatuotteissa, ja surimityyppiset tuotteet ovat mahdollisia ja nyt jo valmistetaan proteiinijauhetta urheilijoille. Mahdollisuuksia on runsaasti. 

 

SAKL inno 15

 

Jos tuotteesta saadaan parempi hinta kuin kalajauhosta ja öljystä, voidaan raaka-aineesta kuten silakasta maksaa enemmän kuin hinta nykyisin on. Arvokkaampi tuota parantaa kannattavuutta, mutta pienen mittakaavan tuotantoa ei kannata ajatella, opastaa tutkija. Silakassa on potentiaalia koska volyymiä on tarpeeksi ja hinta on riittävän alhainen. Särki on niin hajallaan, ettei se voi olla pääraaka-aine, mutta tuotteen osana kyllä, jos käsittelylaitteisto on olemassa. Perattua kalaa ei myöskään voida käyttää kannattavasti eli fraktioinnin on tapahduttava kokonaisesta kalasta, silakasta. Tässä toimintamallissa ei olla havaittu ongelmaa elintarvikelaadun kannalta. 

 

Kun hyvät uutiset jatkuivat, tuli myös kommentteja. Monenlaisia tuoteideoita esiteltiin, ja kaupan puolelta heitettiin jo suora kysymys jalostukselle: milloin saadaan ensimmäiset silakkasurimit tai kalapuikot. 

 

Kalan sivuvirroista hyvinvointituotteita 

 

SAKL inno 16

 

Jaakko Hiidenhovi, LUKE jatkoi samalla sektorilla ja esitteli kalan sivuvirroista saatavia lisäarvotuotteita, jotka saadaan eristämällä arvokomponetteja kuten peptideitä, öljyjä jne. Sivuvirrat tarkoittavat perkuujätettä ja fileointijäännöksiä, ja näistä tutkittu mitä voisi komponentteja saada ja kuinka niitä voitaisiin hyödyntää. Esimerkiksi lahnan ja ahvenen mäti ovat d-vitamiinipommeja kunhan ne pakastetaan ensin. Bioaktiiviset peptidien antibakteerisilla ominaisuuksilla olisi kysyntää ravintolisinä, kosmetiikkatuotteissa ja lääkemarkkinoilla.  

 

Esimerkiksi Hiidenhovi nosti DPP4- entsyymin ja diabeteksen. Tätäkin entsyymiä saadaan silakan sivuvirroista ja tästä on koetuloksia diabeteksen hoidossa. Voidaan sanoa, että kotimaisetkin sivuvirrat ovat potentiaalisia kehityskohteita, huomioi Hiidenhovi. Suomut ovat myös mielenkiintoinen kohde. Proteiinia ja mineraaleja paljon. Esimerkiksi kalaperäiseen gelatiiniin on kiinnostusta koska se on puhdasta eikä siihen liity uskonnollisia esteitä. Ne ovat myös hyvä kalsiumin lähde mikä imeytyy nopeasti.  

 

Esityksessä edettiin jo niin spesifisiin asioihin, että laajoja kysymyksiä ei tullut, mutta positiivisia kommentteja sitäkin enemmän. Hiidenhovi kiteytti asian hyvin itse kun totesi, että meillä on paljon erilaisia mahdollisuuksia ja nyt edessä on yhteistyössä yritysten kanssa hakea tuotteita joita voidaan tehdä. 

 

Uusia kalatuotteita tutkimuksen avulla  

 

SAKL inno 18

 

Saska Tuomasjukka ja Anu Hopia, Turun yliopisto, toivat valaistusta uusiin kalatuotteisiin. Tuomasjukka totesi heti aluksi perusongelman eli että maailmalla on paljon hyviä uusia tuotteita, mutta vika on, ettei niissä käytetä suomalaista kalaa. Yksi reitti eteenpäin on myydä vanhoja tuotteita valmistettuna uusista kaloista. 

  

Kala on seuraava buumi vihanneksien jälkeen jos kalatoimjat ovat hereillä. Vähittäiskauppa on valmis huolehtimaan myynnistä. Jotta konsepti toimii, on kaupassa törmättävä helposti uusiin tuotteisiin. Kysymys on, että ollaanko kalapuolella valmiita tähän. Silakkamarkkinoiden konsepti ei riitä, Tuomasjukka esitti. Paitsi että kala on terveellistä niin tuote voidaan tehdä kotimaisesta kalasta, mikä on iso arvo. Esimerkiksi silakkamassan tuotteissa pitää kiinnittää enemmän huomiota tuotteiden säilyvyyteen, jotta se on myytävissä pidemmän aikaan.  

 

Miksi silakkaproteiinia ei vielä nähdä esimerkiksi surimissa on sen väri. Prosessi kaipaa muutoksia ja tähän on pystytty vaikuttamaan, jolloin päästään tekemään houkuttelevampia tuotteita. Sushi tuli valtavirraksi viisitoista vuotta sitten ja sama mahdollisuus on kotimaisesta silakasta tehdyllä surimituotteella (surimi on kalaproteiinin ja kananmunavalkuaisen yhdistelmä). Tekniikka ja prosessit ovat olemassa, mutta ovatko yritykset ja kalastus valmiina. Kotimaisuus on vahvuus ja kun tuotteet tuodaan edustavasti esille, siinä on mahdollisuus. Jonkun pitäisi investoida tähän haastoi Tuomasjukka. 

 

Anu Hopia korosti, että tuotekehitysprosessi yhteistyössä yritysten kanssa. Mukana ovat niin kuluttajatestaukset kuin yhteinen lanseeraustapahtumakin. Lähtökohtana on kuitenkin yritysten tarpeet ja hankkeet. Yhdessä rakennetaan tiedonsiirto ja vuoropuhelu yritysten ja tutkijoiden kesken, ja saadaan kuluttajapalaute tuotekehityksen eri vaiheessa. Tällä prosessilla yritys saa monipuolisen tietopaketin palautteineen omasta tuotteestaan käyttöönsä. Työpajoja jatketaan talven aikana ja tammikuussa on yhteinen työpaja, jossa keskitytään tutkimuskumppaneiden tulosten analysointiin. Mukana on nyt ollut kaksi yritystä tuotelanseeraukseen saakka ja viisi yritystä on osallistunut eri vaiheisiin. 

 

Rinnakkaisohjelman esitysmateriaali löytyy täältä: 

 

https://merijakalatalous.fi/innovaatio-ohjelmat/innovaatiopaivat/ 

 

 

Positiivisessa hengessä käydyt keskustelut ja monipuolinen, jopa hyviä uutisia sisältänyt tapahtuma sujui samalla vauhdilla viimeiseen minuuttiin saakka. Loppupuheet jäivät, mutta ne korvautuivat varmasti kaikille monipuolisella tietopaketilla, jonka innovaatiopäivät tarjosivat. Edellisellä kerralla esillä oli lähinnä projektien taustojen ja tavoitteiden esittelyä, nyt oltiin jo tuloksissa kiinni.  

 

Mitähän vuoden päästä kuullaan, jos kehitys on näin nopeaa. 

 

 

 

Kala-altaille kehitetty harmaahylkeen vangitsemislaite käyttöön

SAKL TUKALA Luvia 1

KalaValtasen kalankasvatusaltaita Luvian ulkosaaristossa

Tutkimuksissa on selvinnyt, että osa harmaahylkeistä erikoistuu ja käy mieluiten samoilla apajilla mistä on ravintoa tottunut saamaan. Turvassa eivät ole kalapyydysten lisäksi myöskään kalankasvatusaltaat.

Luonnonvarakeskuksen LUKE:n toimesta on parina viime vuonna kehitetty Selkämerellä harmaahylkeen vangitsemislaitteistoa, joka soveltuu kalanviljelylaitosten tarpeisiin. Paikallinen kumppani kehitystyössä on kalankasvatusyritys KalaValtanen Oy Luvialta. Nyt tuo laitteisto on testauksien ja muutosten jälkeen laitettu paikoilleen.

SAKL TUKALA Luvia 2

Esa Lehtonen ja hyljepyydyksen sähkölaitteiden kytkentöjen varmistuksia. Avomeren äärellä ei huolellisuutta vaativa työ onnistu kuin täysin tyynellä säällä.

SAKL TUKALA Luvia 3

Kun hylje on uidessaan koskettanut laitteen suuaukon lankoja, sulkeutuu portti ja kuvan laite lähettää asiasta tiedon Lehtosen puhelimeen.

Kalankasvatusaltaaseen sijoitetun vangitsemislaitteen perusidea on, että altaissa olevia kaloja tavoittelevat hylkeet ohjataan kestävästä dynema-verkkohavaksesta valmistettuun pienen rysän perää muistuttavaan pussiin, jonne uidessaan hylje laukaisee takanaan servomoottorin avulla sulkeutuvan kalteriportin ja jää vangiksi. Sulkuporttiin asennetulla gsm-hälyttimellä tieto laitteeseen uivasta harmaahylkeestä välittyy LUKE:lle. Rakenne on suunniteltu sellaiseksi, että ansaan jäänyt hylje pääsee pintaan ja hengittämään, joten eläintä ei laite vahingoita.

SAKL TUKALA Luvia 4

Laite on viritetty kasvatusaltaan sisälle ja tarkistuksia vaille valmis.

SAKL TUKALA Luvia 5

Laukaisulangat ovat laitteen suulla näkyvät pystyvaijerit, jotka ovat kiinni kuvan alareunan kotelossa, jossa on laukaisukytkin. Kun hylje koskee lankaa, kytkin kertoo kalterin kytkimelle että toimi, ja suun sulkeva portti laskeutuu alas.

Tutkimusinsinööri Esa Lehtonen, LUKE, on ollut tuttu vieras KalaValtasen rannassa Luvialla. Monta yksityiskohtaa on hiottu ja kokeiltu ennen kuin laitteiden on voitu todeta toimivan luotettavasti. Laukaisu ja siitä ilmoituksen lähteminen on yksi kokonaisuus, mutta koko ajan on ollut myös haasteena varmistaa, että pyydykseen mahdollisesti uiva halli pääsee kiinni joutuessaan hengittämään normaalisti. Samoin ulkomeren olosuhteet ovat tuoneet kaikille sähkötöille, virrantuotolle ja kiinnityksille omat haasteensa. Lehtonen kertoikin, että sähkön tuottaminen aurinkopaneelilla, gsm-tekniikka ja sulkuportin mekanismit ovat koeteltuja ratkaisuja jo aiemmista hankkeista, ja ne ovat tässä yhdistelmässä löytäneet uuden sovellutuksen.

SAKL TUKALA Luvia 6

SAKL TUKALA Luvia 7

Laitteen pää on pinnalla ja sisään uinut hylje pääsee hengittämään vapaasti.

Suoraan kalankasvatusaltaaseen integroitu vangitsemislaite on yksi mahdollisuus vähentää hyljevahinkoja, jos sen avulla voidaan altailla vierailevia halleja poistaa. Lehtonen arvioi, että valmis tekniikkayksikkö tulee mahdollisena tuotantoversiona maksamaan noin 5 000-7 000 euroa, mikä on kohtuullinen kustannus etenkin kalankasvatuksen vahinkoja minimoitaessa.

Tällaisen kestävää kalantuotantoa edistävän laitteen suunnittelu ja toteutus on yksi konkreettinen esimerkki tutkimuksen ja kalatalouden ammattilaisen yhteistyöstä. Valtasen perhe on toiminut Luvian saaristossa jo sukupolvien ajan, ja heidän paikallistuntemuksensa ja oman alansa osaaminen on tärkeä perusta onnistuneille ratkaisuille. Lehtonen toteaakin, ettei valmista olisi tullut tällä aikataululla ilman sujuvaa yhteistyötä. Hanketta on toteutettu EMKR:n ja Selkämeren ja Pyhäjärven kalatalousryhmän myöntämällä rahoituksella.

SAKL TUKALA Luvia 8

Aurinkokenno ja laatikon sisällä akku sekä monenlaista elektroniikkaa. Tämän johtokiepin ja laatikoiden pelkkään asennukseen kului neljä tuntia, ja kymmeniä vastaavia rupeamia on tehty valmistelujen eteen. Ensimmäisiä viestejä odotellaan heti kun vedet jäähtyvät.

Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuusohjelman ideointitilaisuus Turussa

SAKL Turku tukala 1

Kim Jordas (vasemmalla) avasi tilaisuuden

Turussa pidettiin 17.8.2018 tilaisuus, jossa esiteltiin käynnissä ja alkamassa olevat toimet tutkimuksen ja kalastajien välisen kumppanuusohjelman eli TUKALA-hankkeen puitteissa. Tilaisuudessa käsiteltiin myös ehdotuksia ja ideoita kalastuksen kehittämiseksi.

Tilaisuuden avasi Ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja Kim Jordas (SAKL) ja toivotti reilun kahdenkymmenen osallistujan joukon tervetulleeksi. Keskeiset toimijat ja kalastajat olivat paikalla, mikä kertoo vakavasta suhtautumisesta aiheeseen eli kalastuksen jatkumiseen.

Heti aluksi Jordas muistutti, että TUKALA-hanke on vasta alussa ja toimien keskeinen teema on rannikkokalastuksen kriisi. Tilanne on ollut viime aikoina esillä niin mediassa kuin poliitikoidenkin kommenteissa, mutta tulokset pieniä. Kriisi sentään nähdään ja tunnustetaan, ja ne jotka eivät tilannetta huomaa, ovat vähemmistönä, kertoi Jordas.

SAKL:n puheenjohtaja Olavi Sahlstén totesi samat haasteet ja muistutti, että perusongelmana ovat haittaeläimet, hylje ja merimetso. Tämä tilanne on ratkaistava ennen kuin rannikkokalastus voi elpyä. Tietenkin avomerikalastuksen kiintiövaihtelu luo ongelmia troolikalastukselle ja sisävesillä on edelleen ongelmia kalavesien saannissa.

Kuluvan vuoden haasteina ovat olleet lämpimän kesän mukanaan tuomat leväesiintymät merellä. Ilmiö on aiheuttanut laajaa julkista keskustelua ja se on myös hankaloittanut kalastusta. Uusia EU-asetuksia on myös tulossa ja vaikka päätökset ovatkin kaukana edessä, ei tilanne näytä hyvältä.

Jordas esitteli päivän teeman eli miten kalastusta pitää kehittää. TUKALA- hanke on yksi osa kalatalouden viidestä innovaatiohankkeesta, ja kokonaisuus on uusi tapa kanavoida rahaa elinkeinon kehittämiseen, luonnehti Jordas. Lukelta on nyt tullut laaja ideapaperi mikä on ainutlaatuinen avaus, jossa on samalla realismia että utopiaa.

Erilaisia kokeiluja on käynnissä parhaillaan, ja päivän aikana oli tarkoitus keskustella ja priorisoida jatkotoimia. Tämä hanke ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta on pieni askel eteenpäin. Jordas näki kuitenkin tilanteessa riskinä, että hallinto ohjaa kalastuksen kehittämiseen liittyvät asiat liiaksi innovaatio-ohjelman kautta. Pelkät hankkeet eivät riitä, ja lisäksi tarvitaan ehdottomasti selkeitä poliittisia päätöksiä rannikkokalastuksen kriisitilanteen ratkaisemiseksi. Suurta pelastajaa ei tällä hetkellä kuitenkaan ole näkyvissä, täsmensi Jordas.

SAKL Turku tukala 2

Jenny Fredrikson, Kalatalouden Keskusliitto (KKL), alusti aiheesta uudet kalatalousalueet ja kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden määritys. Ensi vuonna aloittavien kalatalousalueiden tehtäviin kuuluu mm. vesialueiden käyttö ja hoitosuunnitelmien tekeminen, ja noissa suunnitelmissa pitäisi olla esitykset kaupallisen kalastukseen soveltuvista alueista.

KKL:n sisällä on keskusteltu Fredriksonin mukaan siitä, miten kalastukseen soveltuvat alueet pitäisi määritellä. Johtokunnan ajatus on ollut, että laadinta tapahtuu kaikkien sidosryhmien välisenä yhteistyönä. Yhteisöllinen lähestymistapa varmistaa, että kaikki sitoutuvat tavoitteisiin ja tuloksena on kalavesien helpompi saanti kohtuullisella hinnalla. Myös kalavesien tuottavuus, kestävät kalakannat ja kalan laatu ovat tärkeäitä elementtejä.

Kaupalliseen kalastukseen hyvin soveltuvien alueiden määrittelyn tarkoitus on antaa tukea päätöksentekoon, jos haetaan kalastuslain 13. pykälän mukaista lupaa Pykälän perusteella ELY – keskus voi myöntää kalastusluvan omistajan ohi, tarkentaa Fredrikson. Kalastuslain linjaus on kuitenkin hänen mukaan ollut, että ELY:n puuttuminen luvan myöntämiseen olisi vasta viimeinen vaihtoehto, jos vapaaehtoiseen sopimukseen ei päästä.

Aihe käynnisti vilkkaan keskustelun. Kalatalousjohtaja Kari Ranta-aho (ELY) korosti, että erilaiset intressit täytyy yhdistää. Historia on kuitenkin osoittanut, ettei tämä ole helppoa, ja kalastajista Heikki Salokangas kuittasikin heti, että käyttö ja hoitosuunnitelmasta huolimatta kalastus väistyy aina. Vesa Vihinen kysyi Fredriksonilta, että kuka määrittelee ELY:n päätöksen pohjaksi tarvittavan kalakannan kestävyyden, LUKE? Vastaus oli, että tämä on mielenkiintoinen kysymys ja on jätetty avoimeksi. Sahlstén halusi edelleen tarkennusta tilanteeseen, että onko käyttö- ja hoitosuunnitelman valmistelussa päätöksen oltava yksimielinen ja asiantuntija vastasi, että se on äänestyspäätös.

Tulevilla henkilövalinnoilla on huomattava merkitys, korosti Ranta-aho. Hän piti tulevien kalatalousalueen toiminnanjohtajien roolina olla hyvän hengen rakentaja ja viedä eteenpäin tietoa siitä, mitä kalatalous on. Tilanne tällä hetkellä on, että yhteistyöryhmien työ on alkanut ja samaan aikaan nykyiset kalastusalueet ajetaan alas. Ensi vuoden alussa kutsutaan uusien kalatalousalueiden perustava kokous koolle ja kun säännöt on tehty sekä hallitus nimetty, laitetaan toiminnanjohtajan paikka hakuun. Vuonna 2021 on esitettävä ensimmäinen käyttö- ja hoitosuunnitelma ja se voimassa kymmenen vuotta, mutta joustaa matkan varrella. Tämän tekijät kilpailutetaan ja LUKE tehtävä on tuottaa prosessiin tietoa, valaisi Ranta-aho.

SAKL Turku tukala 3

Ari Leskelä (LUKE) kertoi TUKALA-hankkeen puitteissa käynnistyneistä toimista ja esitteli alustavia tuloksia. Hankkeeseen sisältyy neljä työpakettia ja ne toteutetaan vuosina 2017 – 2019.

Leskelä kävi läpi pitkän listan toimia, jotka ovat jo alkaneet. Ensimmäisen työpaketin kohteina on ollut Saaristomeren särkikalojen tehopyynnin näytteenoton järjestäminen ja järvillä mm. muikun perkauskoneen kehittäminen.

Paketin 2 tavoitteena on seurata kalojen vierasaineita ja tuottaa samalla kuluttajille luotettavaa tietoa siitä, että kala on puhdasta ja turvallista syödä. Samalla toteutetaan vierasainetietokanta ja tämän avulla voidaan seurata esimerkiksi silakan pcb- ja dioksiinipitoisuuksien muutosta ja todeta pysyvä laskusuunta. Leskelä arvioi, että näillä keinoilla voidaan edistetää kalatalouden kasvua ja mahdollistaa Suomen dioksiinipoikkeuksen purkaminen tai lieventäminen. Jatkossa on tarkoitus laittaa esille karttasovellus, josta voidaan vesistökohtaisesti hakea tietoa esimerkiksi ahvenen vierasainepitoisuuksista.

Kolmas työpaketti sisältää mm. hyljevahinkojen vähentämisen, josta Esa Lehtonen kertoi omassa puheenvuorossaan laajemmin. Merimetson vaikutuksia arvioidaan merkitsemällä ahvenia pit-merkillä, mitkä voidaan löytää metallinpaljastimessa pesimäsaarta ”haravoimalla”. Tällainen järjestely on nyt toteutettu Vaasan edustalla, jossa on merkitty 2 000 ahventa. Järjestelyllä selvitetään kutukantaan kohdistuva predaatio merimetsoyhdyskunnan vaikutuspiirissä.

Neljännessä työpaketissa keskitytään kalastuksen kannattavuuden parantamiseen. Mukana on mm. led-valojen vaikutus kalojen käyttäytymiseen kalastettaessa esimerkiksi katiskoilla. Verkkokalastusta pyritään tehostamaan kehittämällä edullisia vetokoneita ja parantamalla työskentelyolosuhteita. Tavoitteena on myös rakentaa puoliautomaattinen verkkojen pesulinja vetolaitetta hyödyntäen.

Silakalle ja kilohailille myönnetyn MSC-sertifikaatin ehtojen seurannassa ja kehittämisessä ollaan myös mukana. Suunta on, että jatkossa pyritään lisäämään kalastajien omaseurantaa ja näytteenottoa.

Pyydysten lähellä olevien hylkeiden ravintoanalyysi on ajankohtainen asia ja Ruotsissa on Leskelän mukaan käytössä tarkka dna-analyysi ja jo nyt on viitteitä, että esimerkiksi kuhan osuus hylkeiden ravintonäytteissä on suurempi kuin aiemmista näytteistä on käynyt ilmi.

SAKL Turku tukala 4

Esa Lehtonen

Kolmanteen työpakettiin liittyvästä ja Loviisassa käynnissä olevasta hylkeiden häirintäkokeilusta kertoivat Esa Lehtonen (LUKE), ja ammattikalastaja Mikael Lindholm. Hylkeiden karkottamista on kokeiltu kauan vanhalla teknologialla ja kokemus on osoittanut, että tällaisiin karkottimiin hylje tottuu. Nyt on käytössä uutta tekniikkaa ja tätä sovelletaan Loviisassa. Laitteet on asennettu ja koe on käynnissä, mutta tuloksia ei vielä ole.

Työkaluna on lautalla oleva karkotin, joka on ankkuroitu rysien lähelle. Virta laitteisiin tuotetaan aurinkokennolla ja tuuligeneraattorilla. Hanke on samalla tuotekehitysprojekti, jolla on haettu niin käytäntöjä kuin komponenttejakin. Laitteen nimellisteho ulottuu noin 50 m säteelle, mutta vielä ei tarkalleen tiedetä todellista matkaa, mutta tuo on varovainen tulkinta, arvioi Lehtonen.

Lindholm kertoi käytännön ratkaisuista, joita on nyt kokeillaan hänen pyydyksissään. Kaksi rysää on varustettu karkottimilla ja näille on samalla alueella vastaavat verrokkirysät. Rysissä on varmistettu, että vaikka hylje uisi sisään, se ei huku.

Seuraava kohde on hyljevapaan alueen toteuttaminen Naantalin Luonnonmaalle. Tuolla kolme lahteen johtavaa salmea ”suljetaan” karkottimilla syyskuun alusta alkaen vastaavalla koejärjestelyllä kuin Suomenlahdella.

Vaikka hylkeet ovat rannikkokalastuksen merkittävin ongelma, työskennellään myös uusien innovaatioiden parissa. Lehtonen kertoi katiskoihin kiinnitettävien led-valojen käyttösovelluksista, PU-rysien rakenteiden kehittämisestä, paineilmatoimisista johtoaidoista, uudenaikaisesta mertapyynnistä. Näiden koekalastuksen kirjanpidon hoitavat kalastajat.

Ensimmäinen kysymys kuului heti, ja Vihinen esitti, että laitteet kalliita eikä kalastajilla ole mahdollisuuksia hankkia, vaikka ne toimisivatkin. Kuka maksaa? Lehtonen vastasi, että nämä ovat poliittisia ratkaisuja, mutta totesi näkemyksenään, että jos yhteiskunta ohjaa ratkaisuja tähän suuntaan, täytyisi sen myös huolehtia kustannuksista.

SAKL Turku tukala 5

Asioista keskusteltiin ja näkemyksiä vaihdettiin pitkä päivä hyvässä hengessä

Alustusten jälkeen keskusteliin syksyn 2018 toimista ja ajatuksia vuoden 2019 tavoitteista ja ideoista. Kuluva vuosi oli vasta avaus ja varsinaisia uusia ideoita ei heti ilmaantunut. Yleisesti todettiin, että talvikalastus on jäänyt paitsioon. Jäätilanne vaihtelee kuitenkin rannikon eri osissa, eikä mitään yleispätevää ratkaisua ole. Lindholm viesti kuitenkin, että heillä Suomenlahdella on vielä mahdollista kalastaa sisälahdissa kuhaa kannattavasti, ja tekniikoitakin on syytä kehittää. Ranta-aho puolestaan muistutti, että uusia tekniikoita olisi olemassa ja norssin markkinat pitäisi tutkia. Silakan laatu tankkialuksissa tuli myös esille, ja tähän haluttiin myös useammassakin puheenvuorossa lisää tietoa. Ranta-aho piti laadun parantamista tärkeänä eikä nähnyt tilanteen selvittämisessä ristiriitaa rahoituksenkaan suhteen.

TUKALA – hankkeen johtoryhmän taholta esitettiin kysymys, että jatketaanko näillä linjoilla jatkossakin, ja keskitytään hyljeongelman ratkaisujen hakemiseen. Kalastajat olisivat yhteisesti sitä mieltä, että muuta vaihtoehtoa ei ole, koska kalastus loppuu, jos hyljetilanne ei muutu. Ongelmaksi jää edelleen, ja tämäkin tuotiin puheenvuoroissa esille, että nuorille aloittaville kalastajille ei ohjelma juuri tarjoa eväitä. Kynnys ryhtyä kalastamaan on edelleen liian korkealla.

Koko tilaisuuden ajan keskusteltiin vilkkaasti ja positiivisessa hengessä kalastuksen kehittämiseen liittyvistä asioista. Rannikkokalastuksen kriisi ei väisty, jos yhteistyötä ei ole, ja näyttää siltä, että uudet innovaatiohankkeet ovat luoneet pohjaa ratkaista vähintään joitain ongelmakohtia. Töitä on paljon, eikä mikään nykyisistä tai suunnitelluista toimista yksinään ratkaise tilannetta, mutta toiveena on, että suunta kääntyisi kohti parempaa.

SAKL Turku tukala 6

Liiton puheenjohtaja Olavi Sahlstén kuunteli tarkasti, mitä Kim Jordas ja Esa Lehtonen suunnittelivat

Avaus - Kim Jordas (pptx) 

Ari Leskelän esitys (pdf)

Esa Lehtosen esitys (pdf)

Jenny Fredriksonin esitys (pptx)

Hyljekarkottimet paikoillaan Naantalin ja Merimaskun alueella

Tukala Naantali hylje 1

Merimaskun salmi ja kalasatama. Karkotinlautta vasemmalla. 

 

Loviisassa käynnistettiin pilotti hylkeiden karkottamiseksi rysien läheisyydestä ja nyt alkoi vastaavalla tekniikalla toteutettu hanke Naantalin ja Merimaskun alueella. Täällä on tavoitteena suojata laajempi alue, jossa kalastetaan etenkin kuhaa verkoilla. Hanke on osa kalatalouden innovaatio-ohjelmaan sisältyvää Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuus -hanketta, joka on käynnissä Luonnonvarakeskuksen ja mm. SAKL:n yhteisvoimin.  

 

Hylkeiden aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet ja jo monin paikoin tehneet verkkokalastuksen mahdottomaksi. Aiempien kokeilujen tulosten perusteella on voitu estää hylkeiden pääsy yksittäiselle pyydykselle akustisella veden alla lähetettävällä korkeataajuisella äänellä, ja nyt haetaan kokemuksia sulkemalla karkottimilla laajalle merenlahdelle johtavat salmet hylkeiltä ennen kuin kalastuskausi alkaa. 

 

Kuten Naantalinkin laitteissa, karkotinyksikkö sisältää pulssigeneraattorin ja vahvistimen, ja se lähettää anturiin satunnaisia äänisignaaleja veteen taajuudella, jonka hylkeet kokevat erittäin epämiellyttäväksi. Anturi ja sen virrantuoton mahdollistava välineistö on pakattu lautalle, joka ankkuroidaan haluttuun paikkaan. 

 

Tällä kertaa asennettiin 6.-7. syyskuuta kolme lauttaa ja työtä johti Esa Lehtonen (LUKE) ja työssä olivat mukana kalastajat Olavi ja Erkki Sahlstén. Ennen kun karkotin lähettää minkäänlaista ääntä, on tehty monenlaisia valmisteluja. Luvat on haettu ja saatu vesialueiden omistajilta, ja lauttojen sijaintipaikat ilmoitettu Liikennevirastolle.  Vaikka lauttojen tarkoitus on estää hylkeiden pääsy salmista läpi, on ne sijoitettu Liikenneviraston ohjeistuksen mukaisesti väyläalueiden ulkopuolelle ja ne on merkitty keltaisin erikoismerkein, 2 x led-valoin (360 °), heijastimin sekä varoitustekstein. 

 

Tukala Naantali hylje 2

Lauttaa nostetaan veteen hinattavaksi Merimaskun kalasatamassa 

 

Tekniikka toteutettiin samalla tavalla kuin Loviisassa ja lautta varusteineen laitettiin laskukuntoon Merimaskun kalasatamassa. Täällä Kalastusyhtymä Sahlsténin troolari Rockall toimi alustana johon satojen kilojen ankkuripainot nostettiin, ja jolla ne laskettiin paikoilleen. Monenlaista tavaraa, työkaluja, kettinkiä ja apuvälinettä piti olla mukana, että työ saatiin tehtyä sujuvasti ja turvallisesti. Tällä kertaa sää suosi ja moni yksityiskohta oli jo kerran harjoiteltu Suomenlahdella. Useamman päivän työn lauttojen valmistelu ja asennus kuitenkin vaati. 

 

Tukala Naantali hylje 3

Lautta viedään lähemmäksi kiinnityspaikkaansa pienemmällä veneellä. Erkki Sahlstén ohjaa ja Esa Lehtonen suunnittelee. 

 

Tukala Naantali hylje 4

Johdot liitetään paikan päällä ja varmistetaan, että kaikki toimii. 

 

Tukala Naantali hylje 5

Kiviporalla syntyy kallioon reikä, jolla varmistetaan että lautta pysyy paikoillaan kovassakin tuulessa ja virtauksessa. 

 

Tukala Naantali hylje 6

Tukala Naantali hylje 7

Kiinnitykset ovat vaativien olosuhteiden ja turvallisuuden johdosta lujia. 

 

Tukala Naantali hylje 8

Reilun 800 kg ankkuripaino lasketaan pohjaan troolarin nosturilla. 

 

Valmistelut tehty ja vielä kerran varmistukset, että kaikki on mukana, ja vesille. Matkaa kalasatamasta lauttojen sijoituspaikoille on joitain maileja ja keli suosii. Viimeisen lautan toinen kiinnitys porataan kallioon ja toinen tulee kiinni raskaaseen betonipainoon jonka paikka on luodattu jo ennakolta tarkalleen siihen, mihin Liikennevirasto on sen ohjeistanut. Siitä kun Rockallin kone starttasi Merimaskussa ja kädet irtosivat lautasta sen merkiksi, että karkotin oli toiminnassa, oli kulunut reilut viisi tuntia.  

 

Tukala Naantali hylje 9

Tukala Naantali hylje 10

Ankkurointi on tehty ja lautta viritetään sopivaan asentoon ja virrat kytketään päälle. 

 

Vesi on vielä lämmintä ja niin hylkeet kuin kalatkin kauempana saaristossa, mutta syksy lähestyy. Hylkeet ovat oppineet seuraamaan kaloja ja kalastajia, eikä karkottimista ole hyötyä verkkokalastuksessa enää siinä vaiheessa, kun pyynti on jo alkanut. Tällöin ovat myös hylkeet paikalla eivätkä poistu ennen kuin jää peittää koko saariston. Tulevan syksyn aikana selviää, kuinka hyvin ääni kantaa ja pystyykö yksi karkotinyksikkö suojamaan verkkokalastusta tällä vesialueella. 

Tukala Naantali hylje 11

Kaikki kunnossa ja tuloksia odotellaan 

 

Lisätietoja lauttojen sijainnista ja ominaisuuksista: 

Lautta 1: Särkänsalmen Särkän saaren eteläpuoli pos. 60 27,577 / 21 55,571, veden syvyys lautan kohdalla 12,5 m ja Otaq karkotin 7 m syvyydessä.  

Lautta 2: Merimaskun salmen sillan kaakkoispuoli pos. 60 28,941 / 21 52,520, veden syvyys lautan kohdalla 7 m ja karkotin 3,5 m syvyydessä 

Lautta 3: Naantalinsalmen Raumakarin itäpuoli pos. 60 27,660 / 22 01,282 veden syvyys lautan kohdalla 10 m ja karkotin 5 m syvyydessä sekä Vire Labs Oy hydrofonilaitteisto. 

 

Hyljekarkotinlauttojen sijaintitiedot Liikenneviraston nettisivuilla osoitteessa: 

https://www.liikennevirasto.fi/documents/20473/413193/Tm25.pdf/3c44f8eb-3537-4f4b-bcd4-ad7f93695235 

  

 

Hylkeiden karkotin testissä Loviisassa

SAKL innohanke Loviisa 3

Loviisan edustan merialueella käynnistyi ensimmäinen kokeilu karkottaa rysien läheisyydestä hylkeitä äänen avulla. Kalastaja Mikael Lindholmilla on pyynnissä useita pontonirysiä, joista kaksi on kokeilussa mukana. Toinen on varustettu häirintälaitteella ja samanlainen rysä on verrokkina ilman häirintää.

Pilotti on osa kalatalouden innovaatio-ohjelmaan sisältyvää Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuus -hanketta, joka on käynnistynyt Luonnonvarakeskuksen ja mm. SAKL:n yhteisvoimin.

Hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamat vahingot ovat yleisesti tiedossa ja niitä on yritetty yhteisesti lieventää. Ohjelman aikana pyritään tehostamaan uuden teknologian hyväksikäyttöä ja haetaan ratkaisuja, joiden avulla hylkeet voidaan pitää etäällä pyydyksistä. Aiempien kokeilujen tulosten perusteella voidaan pitää todennäköisenä, että hylkeiden pääsy yksittäiselle pyydykselle on estettävissä akustisen hyljekarkottimen avulla.

Karkottimien toiminta perustuu veden alla lähetettävään, korkeataajuiseen ääneen. Yksikkö sisältää pulssigeneraattorin ja vahvistimen, ja se lähettää anturiin satunnaisia äänisignaaleja veteen taajuudella, jonka hylkeet kokevat erittäin epämiellyttäväksi. Menetelmä on käytössä ympäri maailmaa eikä äänen ei ole todettu vaikuttavan kalohin.

SAKL innohanke Loviisa 1

Kalastaja Mikael Lindholm lähdössä koepyydyksille

Käytännön töihin

Toukokuun lopulla alkoi ensimmäinen karkotin lähettää Lindholmin rysältä signaalejaan Suomenlahteen. Laiteasennukset vievät aikansa ja ne tapahtuivat yhdessä hanketta hoitavan LUKE:n Esa Lehtosen kanssa. Rysän ja signaaleja lähettävän yksikön lisäksi pakettiin kuuluvat lautta jossa on laitteille virtaa tuottavat aurinkokennot ja tuuligeneraattori. Näiden asentamiseen ja virittämiseen kului oma aikansa, mutta nyt kaikki on paikoillaan ja toiminnassa.

SAKL innohanke Loviisa 6

Rysän lähellä on ankkuroituna lautta, jossa ääntä tuottava laitteisto on asennettuna kuin myös aurinkopaneelit sekä tuuligeneraattori virran tuottamiseen. Varoituskyltissä huomautetaan myös sukeltajia äänen vaaroista.

SAKL innohanke Loviisa 10

Kalastaja kirjallisissa töissään

Pyydysten kokeminen näiden rysien kohdalla poikkeaa tavallisesta: jokainen saaliskala kirjataan. Alamittaiset päästetään vapauteen, ja varsinainen saalis mitataan ja merkitään kaavakkeelle. Aikaa kuluu, mutta vain tällä menetelmällä voidaan arvioida, onko karkottimen äänellä vaikutusta rysän saalismäärään.

Lindholm on ollut mukana alusta saakka tässä hankkeessa. Hän on tyytyväinen, että uusia mahdollisuuksia testataan käytännössä jotta kalastajan työ olisi muutakin kuin syöttää hylkeitä. Paikalliselle kalalle on hyvin kysyntää ja nyt kun näyttää että kaudesta tulee pidempi kuin muutamaan vuoteen, olisi toivottavaa, että karkotin toimisi ja edes pari rysää pysyisi rauhassa. Pitkiä työpäiviä ei Lindholm pelkää vaikka tiedossa on, että etenkin saaliin tarkka kirjaaminen teettää töitä etenkin silloin kun kala liikkuu.

SAKL innohanke Loviisa 12

Lohisaalis on ilmoitettava viranomaisille ennen kuin kalastaja pääsee liikahtamaan pyydykseltä kotia kohti.

Nyt odotellaan lohikauden alkua. Ensimmäisillä koentakerroilla laitteet toimivat moitteettomasti, pyydyksissä oli jonkin verran siikoja, mutta lohet liikkuivat vielä muualla. Vain pari yksilöä oli uinut Boistön vesille saakka ja käynyt pyydykseen. Samoin hylkeet ovat vielä karvanvaihdossa, mutta ilmestyvät varmasti rannikolle lohien mukana.

SAKL innohanke Loviisa 7

Hylkeenkestävä pontonirysä on koenta-asennossa pinnalla ja taustalla karkotinlaitteisto.

Projekti on kuitenkin vasta alkamassa. Toinen vertailurysäpari, karkottimella varustettu rysä ja sen verrokkisyksikkö saadaan asennettua lähiviikkoina, ja aika näyttää kuinka laitteisto lopulta toimii.

Töitä on tehty ja sitä on tiedossa jatkossakin, mutta jokainen vaihe auttaa selvittämään, onko tällaisella ratkaisulla mahdollista parantaa rannikkokalastuksen kannattavuutta. Samalla tulee selvitetyksi monta yksityiskohtaa asennuksista ja niiden vaatimasta työajasta.

Selvittelyn alla on myös mahdollisuus suojata kokonaisia vesialueita karkottimilla hyljevapaiksi pyyntialueiksi. Kynnyksenä tällaisille hankkeille on laitteiden korkea hinta. Myös kokeilut laajemmilla vesialueilla on tarkoitus aloittaa tänä vuonna ja hankkeeseen on jo sitoutettu kalastajia.

Lähde: LUKE / Esa Lehtonen ja SAKL / Mikael Lindholm

Ammattikalastaja, osallistu innovaatio-ohjelmaan!

Voit osallistua innovaatio-ohjelmaan ja sen toimien ideointiin täyttämällä sivuilla olevan lomakkeen. Esitä käytännön ratkaisuja kalastuksen haasteisiin tai ilmoita halusi osallistua käytännön työhön. Täyttäkää lomake alla tai ottakaa yhteyttä sähköpostitse sakl@sakl.fi

Ensimmäinen pyydyksiin liittyvä työpaja järjestettiin 24.1.2018 Reposaaressa ja siitä löytyy juttua täältä:

Ensimmäinen pyydystyöpaja

 

LOMAKE >>

Katso raportti tilaisuudesta >>

Tilaisuus ammattikalastajille 19.3 Naantalissa

Ammattikalastajille suunnattu tilaisuus järjestetään Naantalissa 19.3 paikkana Kultaranta Resort, (Särkänsalmentie 178, Naantali). Tilaisuudessa klo 12-14 Luke kertoo silakkakantojen tilasta, erityisesti Pohjanlahden osalta uusimpien tutkimustutkimusten perusteella (mm. kaikuluotaustulokset). Paikalla Jari Raitaniemi ja Jukka Pönni Lukesta. Tilaisuus on osa tutkimuksen ja kalastuksen kumppanuusohjelmaa.

Klo 14-16 MMM:n kalastuksen kehittämisryhmän troolikalastuksen teemakokous suunnattu troolikalastusyrityksille. Mitä kehittämistoimia troolikalastuksessa tarvitaan nyt? Tule paikalle kertomaan! Paikalla kehittämisryhmän puheenjohtaja Risto Lampinen ministeriöstä.

Kahvitarjoilu

Ilmoittautumiset Jari Raitaniemi, jari.raitaniemi@luke.fi tai liiton toimisto kim.jordas@sakl.fi viimeistään 11.3.