Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoituksella toteutettiin Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuus -ohjelma Luonnonvarakeskuksen koordinoimana vuosina 2017–2023. Ohjelman partnereina toimivat Suomen ammattikalastajaliitto, Jyväskylän yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjelman toimintaan osallistui lisäksi järjestöjä, kalastajia ja alan yrityksiä. Tavoitteena oli parantaa tutkimuksen ja kalastajien keskinäistä verkostoitumista ja lisätä tiedon yhteistuotantoa. Kehittäminen koski muun muassa pyyntitekniikkaa, kalakantoja, taloutta ja kalastuksen asemaa yhteiskunnassa koskevaa tietoa. Koko hankkeelle myönnetty tuki oli 2 500 000 €. Luonnonvarakeskus vastasi hankkeen taloushallinnosta, ohjelman toteuttamisesta ja raportoinnista. Ohjelma jakaantui neljään toiminnalliseen työpakettiin.
Työpaketti 1:ssä luotiin verkostoja tutkimuksen ja kalastajien välille sekä syvennettiin yhteistyötä. Yhteistyössä kalastajien kanssa laadittiin sisävesille päivittyvä kehittämisohjelma. Toteutuksessa keskityttiin erityisesti kaupallisen kalastuksen luvansaantiongelmien ratkomiseen kalakantoja koskevan tutkimustiedon kautta. Pilottijärvillä käytiin läpi olemassa olevaa tietoa ja tietotarpeita yhdessä tutkimuksen, kaupallisten, kalastusoikeuksien haltijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Eri toimijatahojen kanssa käydyt yhteiset keskustelut lisäsivät tietopohjaa kalastuksen kestävyyden rajoista ja todennäköisesti helpottavat lupien saamista kaupalliselle kalastukselle. Tässä työpaketissa tuettiin myös silakankalastuksen MSC-sertifikaattia toteuttamalla vaadittu näytteenotto rysä- ja troolikalastuksesta. Samaan työpakettiin kuuluivat myös erilaiset perkuukoneratkaisut. Yhteistyössä Kerimäen kalatalon, Peruzan ja Future Missions Oy:n kanssa kehitettiin erityisesti pienen muikun perkaukseen soveltuvaa automaattista syöttölinjaa. Hankkeen puitteissa kokonaisuutta ei saatu aivan toimivaksi, vaan jatkokehitys jäi Kerimäen kalatalolle. Pienelle kalastusyritykselle sopivan edullisen perkuukoneen kehittämiseen ei löytynyt kiinnostunutta yrityskumppania.
Työpaketti 2 toteuttamisesta vastasi THL. Työpaketissa keskityttiin erityisesti Itämeren silakan vierasainepitoisuuksiin yhdessä kalastuselinkeinon kanssa. Työ loi arvokasta pohjaa EU-lainsäädännön soveltamisella. Lisäksi kehitettiin kaikille avoin vierasainetietokanta.
Työpaketti 3 keskittyi merimetsojen ja hylkeiden aiheuttamien vahinkojen kartoittamiseen ja hyljevahinkojen estämiseen. Kyseisten eläinten aiheuttamia vahinkoja ja niiden vaikutusta rannikkokalastuksen elinvoimaisuuteen tarkasteltiin kansainvälisessä haastattelututkimuksessa Itämeren alueella. Merimetson vaikutusta ahvenpopulaatioihin arvioitiin merkintätutkimusten perusteella Vaasan saaristossa. Enimmäisarvio saalisvähenemästä oli noin 70 %, mutta vaihtelu oli suurta. Hyljekarkottimet lisäsivät selvästi saalista lohirysissä. Tukalassa kehitettiin ja testattiin myös muita sovelluksia hyljekarkottimille, kuten mobiilikarkotin ja autonomisesti liikkuva karkotin. Hyljeongelman ratkaisua helpotettiin myös pyyntilaitekehityksellä.
Työpaketti 4 vastasi tavoitteeseen kalastuksen kestävyydestä ja jatkuvuudesta lähinnä pyyntimenetelmiä kehittämällä. Verkkokalastuksen työmenetelmiä tehostamalla voidaan parantaa verkkokalastuksen kannattavuutta. Yhteistyössä kalastajien kanssa kehitettyjen menetelmien käyttöönottoa kalastajien parissa olisi tärkeä seurata jatkossa. Rysäkalastuksessa pääasiallinen kehityskohde oli kylmän veden kuhankalastus. Kuhan käyttäytymistä ja erilaisia rysän nieluja tutkittiin kokeellisesti Paltamossa. Pienen virtauksen havaittiin houkuttelevan kuhia, mutta käytännön sovelluksia järvimittakaavassa ei ole vielä testattu. Sisävesillä muikun troolikalastuksessa ekologista kestävyyttä ja lupien saamista voi vaarantaa uhanalaisten lohikalojen esiintyminen. Kehitetyllä troolisäleikköratkaisulla saadaan sivusaalista vähennettyä ilman merkittävää muikkusaaliin vähentymistä. Uudet energialähteet tulevat olemaan tavoitteena myös kalastuksessa. Aihetta lähestyttiin esiselvityksellä, jossa kartoitettiin mm. sähkön ja vedyn käyttömahdollisuuksia kalastusaluksissa.
Tukalan puitteissa verkostoituminen ja tiedonvaihto kalastajien, tutkimuksen ja hallinnon välillä lisääntyi. Lupapolitiikka on osalla kalastajilla keskeinen ongelma, johon ei ole nopeaa ratkaisua. Tukalassa keskeinen ratkaisumalli oli tiedon ja keskustelun lisääminen osapuolten välillä, mikä toimi hyvin pilottikohteissa. Itämeren silakan osalta dioksiini- ja PCB-yhdisteiden analytiikan ja näytteenoton osalta tehtiin tutkimusta silakan käytön esteiden poistamiseksi kaikki mahdollinen. Suurimman vaikuttavuuden Tukala saavutti hyljekarkottimien osalta. Ohjelmassa saavutettiin kaupallinen tuote ja monet kalastajat hankkivat investointituella karkottimia. Lisäksi karkottimien teho pystyttiin näyttämään tieteellisesti. Pyydyskehityksen puolella suurin vaikuttavuus saavutettiin troolisäleikön kehitystyössä, jossa testit osoittivat ratkaisun toimivan toivotulla tavalla.
Monet Tukalassa esillä olleet kokonaisuudet vaativat vielä jatkokehittämistä. Tulevaisuudessa uudet energianlähteet ja vihreä siirtymä ovat keskeisiä kehittämiskohteita. Samoin, kalastettavissa oleva potentiaali, kalastuksen ekologinen kestävyys ja lupapolitiikka tulevat olemaan edelleen tärkeitä asioita. Näihin voidaan hakea ratkaisuja mm. tehokkaalla kalakantatiedon soveltamisella ja pyydysratkaisuilla. Lopputuloksen tulee tukea kaupallisen kalastuksen kannattavuutta.
Tukalan loppuraportti löytyy linkistä https://jukuri.luke.fi/handle/10024/553609
Lähde: Luke 19.6.2023