Harmaahylkeen kannan kasvu on vaikuttanut kalan liikkeisiin ja saaliin määrään, ja tilanteesta on muodostanut vakava uhka koko rannikkokalastukselle. Yhteiskunnan päätöksellä on perinteisin keino eli metsästys sivuutettu keinovalikoimista, ja toimenpiteet ovat keskittyneet hylkeen kestävien pyydysten kehittämiseen ja hylkeiden karkottamiseen.
Kalatalouden innovaatio-ohjelmakokonaisuuteen liittyvään Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuus -ohjelman (TUKALA) yksi elementeistä on rannikkokalastuksen jatkon turvaaminen ja sen kehittäminen. Erilaisia karkotinjärjestelmiä on saatu suojaamaan rysiä ja laajoja vesialueita on pystytty jo osittain turvaamaan äänikarkottimilla. Samoin on onnistuttu tekemään rysiä hylkeenkestävästä materiaalista, ja nyt on PU-rysissä metallinen kalteri, mikä estää hylkeen, mutta ei kalan pääsyn pyydykseen.
Tähän tutkimus ja kehitystyöhön on liittynyt myös mahdollisuus rysien ympärillä kalojen pyyntiin erikoistuneiden halliyksilöiden poistamiseen. Rysiin on asennettu kalteri mikä päästää hylkeen pyydykseen, mutta sisään uidessaan eläin laukaisee kiinni menevän kalterin, ja halli päätyy pinnalla olevaan hengitysaukkoon.
Rannikolla päätoimisesti kalaa pyytävien on löydettävä uusia ratkaisuja, ja siksi kalastajan rooli näissä hankkeissa on tärkeä. Kalterin kehitystyötä on tehty jo vuodesta 2007 saakka, ja pilottina testattua mallia on muutettu kalastajilta saatujen kokemusten pohjalta. Projektin vetäjä, tutkimusinsinööri Esa Lehtonen, LUKE oli Porin Kuuminaisissa suunnittelupalaverissa yhdessä kalastajien kanssa.
Lehtonen kertoo, että nyt testirysään asennettu kalteri perustuu koeteltuihin ratkaisuihin. Aiempi malli oli työläämpi asentaa, ja raskas, mikä tuotti ongelmia kovassa merenkäynnissä. Uusi versio on tikapuumallinen kehikko ja huomattavasti kevyempi, mutta kuitenkin riittävän vahva kestämään jopa parinsadan kilon painoisen hylkeen liikkeet. Varsinainen teräskalteri laitetaan paikoilleen ja otetaan käyttöön vasta silloin kun poikkeushylje, lähinnä halli, jää rysälle pidemmäksi aikaa ja tuottaa vahinkoja.
Työryhmän kanssa Kuuminaisissa mietittiin teknisiä yksityiskohtia ja kalterin käyttäytymistä rysän liikkuessa merenkäynnissä ja sitä koettaessa. Aikaa kuluu, koska teknisten ratkaisujen ohella koekäyttö ottaa oman aikansa, ja niiden perusteella pyritään muuttamaan rakennetta sellaiseksi, että se kestää sekä olosuhteet, että laite on mahdollista rakentaa kevyeksi ja kustannuksiltaan järkeväksi.
Kalastuskausi on edessä ja mukana tutkimusryhmässä on nyt yhdeksän kalastajaa Suomenlahdelta Perämerelle saakka. Näin saadaan kerättyä tietoa eri merialueilta vaihtelevista olosuhteista. Alusta saakka hankkeessa mukana ollut porilainen kalastaja Heikki Salokangas kertoo, että suunnittelun pohjana ollut prototyyppi uuden mallin hylkeenpyyntilaitteesta kyllä toimi, mutta paino ja työläämpi asennus haittasivat. Nyt pyydykseen ei jää kiinteästi raskaita osia, ja kun ongelmahylje alkaa vierailla pyydyksessä, laitetaan kalteri paikoilleen ja odotellaan ilmoitusta puhelimeen rysältä, että kalteri on lauennut. Salokangas muistuttaa myös, että vain harva hylje erikoistuu ruokailemaan rysissä. Suurin osa kyllästyy etsimään ruokaansa hyvin suojatun PU-rysän sisältä, ja vaihtaa paikkaa. Menetelmää käytetään vain vahinkoyksilöiden pyyntiin, korostaa Salokangas.