Liiton saaminen yhdistysrekisteriin oli pitkä ja haastava taival. Oikeusministeriö merkitsi lopulta 7.1.1987 yhdistysrekisteriin Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL – Finlands Yrkesfiskarförbund FYFF:n. Inarin Ammattikalastajista tuli myös liiton jäsenjärjestö vuoden aikana.
Kalastustuloa, lohen- ja silakankalastuksen sääntelyä
Uuden kalastustulojärjestelmän luonnoksesta keskusteltiin vuoden aikana useaan otteeseen. Luonnoksen tärkein elementti oli rehusilakan hintatuen lakkauttaminen ja sen korvaaminen ns. markkinatuella ylituotannon aikana. Liitto oli huolissaan siitä, miten uudella järjestelmällä voitaisiin taata ammattikalastajien tulokehitys. Ehdotuksen käsittely siirrettiin seuraavaan vuoteen.
Kansallisessa lohityöryhmässä oli käsitelty ehdotuksia lohenkalastuksen sääntelylle. Tarkoituksena oli viedä ehdotuksia eteenpäin Itämeren kansainväliselle kalastuskomissiolle (IBSFC) ja sen ad hoc -lohityöryhmälle. IBSFC toteutti tiettyjä sääntelytoimenpiteitä, mutta päätöstä Itämeren lohikiintiöstä ei vielä tehty.
Vuonna 1986 käyttöön otetuista lohenkalastusrajoituksista rysäkalastajille maksettiin takautuvasti osittaisia korvauksia.
Keskustelu silakankalastuksen sääntelystä nuorten silakoiden suojelemiseksi jatkui. Maa- ja metsätalousministeriöllä oli ehdotuksia useista eri toimenpiteistä. Sekä lohen- että silakankalastuksen osalta liitto katsoi, että kalastuskapasiteettia olisi ensisijaisesti säänneltävä lupajärjestelmällä.
Rehusilakan hinta aiheutti ongelmia. Rehukalan kansainvälinen hintataso oli alhainen, mikä vaikutti kotimaan tilanteeseen. Turkisteollisuus oli myös matkalla taantumaan. Hintasopimus tehtiin toukokuun alussa ja valtiovallan ohjeet saatiin vasta lokakuun alussa, mikä johti jäsenten tyytymättömyyteen ja myös kanteluun oikeuskanslerille.
Maksamattomat jäsenmaksut
Liiton talous ja maksamatta jääneet jäsenmaksut aiheuttivat jälleen huolta. Jäsenten tiedon puute ja se, että jäsenjärjestöt valvoivat jäsenmaksujen maksamista tehottomasti, saattoivat hallituksen mielestä olla syynä huonolle jäsenmaksukehitykselle. Suomukalan kalastajat kokivat olonsa myös laiminlyödyksi, koska liiton toiminta keskittyi hyvin paljon silakkaan ja loheen.
EFTA
Kirjainyhdistelmä EFTA (European Free Trade Association) mainitaan hallituksen pöytäkirjoissa vasta vuoden lopussa, vaikka Suomi liittyi EFTA:an jo vuonna 1986. Puheenjohtaja Vesa Reilimo oli osallistunut EFTA:n kalakauppaseminaariin, joka järjestettiin Helsingissä. Ylitarkastaja Pekka Niskanen arvioi seminaarissa vapaakauppasopimuksen vaikutusta suomalaiseen kalatalouteen. Niskasen mukaan Suomella oli haavoittuvia tuotteita, joille vapaa kilpailu voisi olla haitallista. Liitto näki lisääntyneen silakan ja sillin tuonnin huolestuttavana ja katsoi, että kotimaisen kalan kilpailukykyä olisi parannettava.
Sisäistä myllerrystä
Syyskokouksessa Per-Erik Rosin ehdotti Tom Vannetta liiton uudeksi puheenjohtajaksi. Viljo Sahlstén ehdotti Reilimon uudelleenvalintaa. Tom Vanne valittiin puheenjohtajaksi äänin 11-8. Reilimo teki tästä omat johtopäätöksensä ja luopui tehtävästään hintatukineuvottelukunnassa.
Vesa Reilimo oli tehnyt lähes mahdottomasta totta yhdistäessään ammattikalastajia saman lipun alle ja saadessaan myös Kalantuottajat mukaan liittoon. Tästä vinkkelistä Reilimon kohtalo puheenjohtajavaaleissa tuntuu kohtuuttomalta, kertoi asioista hyvin perillä ollut luottamushenkilö. Tosin hintatukiasioissa Reilimoon oltiin tyytymättömiä. Reilimo oli vaalinut sosiaalista ulottuvuutta ja rysäkalastajien asemaa, mikä herätti arvostelua troolikalastajien keskuudessa. Silakan rysäkalastus oli vielä silloin merkittävää, vastaten noin kolmanneksesta kokonaissaaliista.
Myllerrys jatkui, kun Raimo Ihander jätti eropyyntönsä hallitukselle. On mahdollista, että se johtui osittain puheenjohtajavaalien lopputuloksesta. Ihander oli kuitenkin jo aikaisemmin ilmoittanut hallitukselle että hänen palkkansa olisi tarkistettava. Joulukuisessa kokouksessa hallitus pyysi Ihanderia jatkamaan ja nosti tämän palkkaa 1000 markalla. Hallituksen pöytäkirjassa todetaan, että hallitus ei tästä äänestänyt, vaikka päätös ei ollutkaan yksimielinen.
Suomi ja Ruotsi eri linjoilla
Suomi ja Ruotsi kiistelivät toistensa kalastusvyöhykkeillä kalastamisesta. Kalastus perustui maiden väliseen kalastussopimukseen ja käsitteeseen perinteinen kalastus. Ruotsi rajoitti nyt suomalaisten silakankalastusta ja Suomi ruotsalaisten turskankalastusta. Ruotsalaiset olivat jo aiemmin lopettaneet suomalaisen lohen kalastuksen Ruotsin vesillä.
Kalaviikkoa suunnitellaan
Neuvotteluja käytiin myös kalatalousalan järjestöjen välillä. Keväällä 1987 pidetyssä kokouksessa päätettiin järjestää ensimmäinen valtakunnallinen Kalaviikko toukokuussa 1988. Tapahtumaa järjestetään edelleen.