Taivaalle kerääntyi tummia pilviä vuoden 2001 aikana. Kalastusrajoitukset, kalastuskiintiöiden suuret leikkaukset, dioksiinikeskustelu, hylkeensuojelualueiden perustaminen ja hyljevahinkojen korvaamisen viivästyminen uudestaan ja uudestaan olivat synkkiä uutisia alalle.
Silakka ja dioksiini
Silakan vienti Venäjälle jatkui, mutta hinta oli melko alhainen. Hullun lehmän tauti aiheutti keskeytyksen viennissä keväällä Venäjän sulkiessa rajansa. Turkisteollisuus oli menossa kohti parempia aikoja ja tämä alkoi näkyä kalan hinnassa.
Silakkakiintiö MU3:lla oli pienentynyt huomattavasti muutamassa vuodessa, noin 90 000 tonnista 60 000 tonniin. Samaan aikaan kalastettavaksi odotettiin vahvoja silakan vuosiluokkia. Oli ilmeistä, että kalastusrajoituksia tarvittiin ja ministeriö halusi alan itse ehdottavan sopivia säätelytoimia. Tällaista keskustelua käytiin enemmän ja vähemmän koko vuoden ajan ja retoriikka oli aika ajoin melko vahvaa sekä hallituksessa että vuosikokouksissa. Liitto sai myös palautetta kalastajilta kentältä ja jalostusyrityksiltä. Jotkut kalastajat uhkasivat perustaa oman liittonsa, kun liitto ehdotti kalastusrajoituksia vuoden aikana.
– Kalastajien hermot olivat kireällä, täysin ymmärrettävästi. Se oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kerta, kun olen joutunut alttiiksi fyysisille uhkauksille kokouksen tai tilauksen aikana, kertoo toiminnanjohtaja Kim Jordas.
Erilaisista sääntelymalleista keskusteltiin ja kalastajille järjestettiin Porissa tilaisuus maaliskuun alussa. Myös Petri Suuronen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) osallistui ja kertoi kantojen tilanteesta.
Aluskohtainen kiintiöjärjestelmä oli jälleen asialistalla. Lopulta osa kalastuksesta oli rajoitettu yhdeksi kuukaudeksi alkukesästä. Kiintiönvaihto Ruotsin kanssa helpotti tilannetta. Liiton ja Sveriges Fiskares Riksförbundin (SFR) hyvä yhteistyö auttoi ratkaisuun pääsemisessä.
IBSFC pienensi silakkakiintiöitä entisestään sekä MU3:lla että pääaltaalla sekä Suomenlahdella vuodelle 2002 ja näin ollen alkoi jo syksyllä 2001 keskustelu tarvittavista tulevista rajoitustoimenpiteistä.
EU harkitsi vuoden aikana asetusta, jolla määritettäisiin dioksiinipitoisuuden raja-arvot kalalle. Asiaa hoitivat Suomessa useat ministerit, Osmo Soinivaara, Kimmo Sasi ja Kalevi Hemilä, ja tiivistä yhteistyötä Ruotsin kanssa jatkettiin. Lopulta monien neuvottelujen ja vaiheiden jälkeen Suomelle ja Ruotsille myönnettiin lupa poiketa raja-arvoista näissä maissa tuotetun ja kulutetun kalan osalta vuoden 2006 loppuun asti. Päätöksen mukaan kyseistä asetusta olisi tarkisteltava kokonaisuudessaan siinä yhteydessä.
Lohi ja siika
Haaparannassa järjestettiin yhdessä ruotsalaisten kanssa kokous etenkin Perämeren lohenkalastuksesta. Yhteinen lausuma annettiin, mutta se ei johtanut muutoksiin rajoituksissa Ruotsin puolella, mikä aiheutti kansalaistottelemattomuutta ruotsalaisten kalastajien keskuudessa. Täällä kotimaassa keskusteluja käytiin jälleen ministeri Hemilän kanssa rajoitusten lieventämisestä, mutta poliittisen tuen puute johti siihen, ettei tuloksia syntynyt.
Luke aloitti hankkeen, jossa tutkittiin vapautettujen lohien selviytymistä. Lähes 40 kalastajaa osallistui. Pitkän aikavälin tavoitteena oli hyödyntää istutetut lohet kokonaan rasvaeväleikkauksen avulla. Hankkeen tiimoilta tutkittiin myös Dyneema-havaksen käyttöä tietyissä rysissä vähentämään hylkeiden tekemiä vahinkoja.
Siiankalastusta rajoittava ehdotus oli myös pöydällä, mutta ehdotus ei tässä vaiheessa johtanut päätöksiin.
Hylje
Ministeriö notifioi Euroopan komissiolle hyljevahinkojen korvaamista koskevan ehdotuksen. Syksyllä komissio ilmoitti, ettei se voinut hyväksyä pysyvää tukea, koska vahinkoja ei voitu pitää poikkeuksellisena sillä ilmiö oli yleistymässä. Vuosina 2000-2001 voimassa oleva järjestelmä voitaisiin kuitenkin hyväksyä. Kesti kuitenkin aikansa, ennen kuin kalastajat saivat korvauksia tileilleen.
Lohihankkeen yhteydessä testattiin uusia välineitä vahinkojen vähentämiseksi. Komission kanssa keskusteltiin myös mahdollisesta hylkeenkestävien välineiden hankintatuesta.
Harmaahylkeen metsästyskiintiö nostettiin 180 hylkeeseen. Koko Itämeren alueella laskettiin olevan 9700 harmaahyljettä.
Pitkien neuvottelujen jälkeen hallitus hyväksyi seitsemän hylkeensuojelualueen perustamisen. Asetus oli jätetty kesän aikana pöydälle ministeri Hemilän pyynnöstä, mutta ympäristöministeriö sai lopulta tahtonsa läpi. Liitto ilmaisi lehdistötiedotteessa pettymyksensä päätökseen ja totesi, että hylkeiden suojelu oli jo riittävää ilman erityisiä suoja-alueita.
Liitto neuvotteli maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön (ministeri Satu Hassi) kanssa korvauksista ammattikalastajille, jotka olivat kärsineet taloudellisesti saimaannorpan suojelemiseksi tehdyistä kalastusrajoituksista. Kalastaja Tarmo Tolvanen oli asiassa aktiivinen.
Turska
Suomen turskakiintiö jaettiin liiton ehdotuksesta kahteen osaan: troolausta ja verkkokalastusta varten vahvistettiin erilliset alakiintiöt.
Liitto ehdotti tässä yhteydessä myös, että tietyn määrän Suomen lipun alla kulkevien alusten miehistöstä tulisi olla Suomen kansalaisia, eli toisin sanoen aluksen ja lippuvaltion välillä tulisi olla riittävä taloudellinen yhteys. Jo muutaman vuoden aikana oli havaittu lisääntynyttä ulkomaista kiinnostusta Suomen kiintiöihin ja liitto halusi hillitä tätä kehitystä.
Ammattikalastajan määritelmä
Ministeriö oli jälleen kerran eduskunnan painostuksesta tehnyt uuden ehdotuksen ammattikalastajan määritelmän muuttamiseksi. Liiton hallitus oli jo kyllästynyt tähän jokavuotiseen keskusteluun ja totesi, että tähän ei pitäisi enää tuhlata suuria resursseja. Tästä hallituksen neuvosta huolimatta määritelmä nousi esiin useissa kokouksissa, yhteydenotoissa ja kirjelmissä. Eduskunta hyväksyi kesäkuussa muutoksen ja uusi määritelmä tuli voimaan 1.1.2002. Lopullinen malli noudatti pitkälti liiton kantaa.
Kalastuspoliittinen ohjelma ja muut hankkeet
Liitto sai tukea kalastuspoliittisen ohjelman jatkotöihin, osittain niin sanotun tulevaisuuspaketin työstämiseen, osittain alan ympäristöohjelman laatimiseen. Työ saatiin päätökseen vuoden 2002 aikana.
Vuonna 2001 liitto teki kattavan selvityksen Suomen rannikkoalueiden kalasatamista. Tarkoituksena oli saada kokonaiskuva kalasatamien tilanteesta sekä helpottaa rakenteellisen tuen myöntämistä kaupallisen kalastuksen kannalta tärkeille satamille. Satamat luokiteltiin neljään ryhmään saaliiden, satamaa käyttävien kalastajien lukumäärän ja sataman ominaisuuksien perusteella. Tutkimuksen suorittaneeseen työryhmään kuuluivat Markku Saiha, Martti Suuriniemi, Auvo Nieminen ja Kim Jordas.
Hangon satama kielsi rehukalan käsittelyn satamassa ja tämä johti sarjaan kokouksia ja keskusteluja eri toimijoiden kanssa. Kaupunki asetti satamaan betoniesteitä ja kalastajat puolestaan tekivät kaupungista rikosilmoituksia. Jonkin ajan kuluttua sataman käyttöä voitiin jatkaa, kun tietyistä toimenpiteistä päästiin sopimukseen. Kalastajista etenkin Pentti Vehkaperä oli asiassa aktiivinen. Syksystä lähtien Hangon satamasata tehtiin erillinen selvitys, jossa esitettiin ehdotuksia kehittämistoimenpiteiksi ympärysalueen asukkaiden esiin tuomien ongelmien ratkaisemiseksi. Parannuksia haettiin lisäksi kalastusaluksille ja kalastajille jotka satamaa käyttivät. Asiaan ei saatu ratkaisua. Keskustelu Hangon kalasatamasta jatkui vuosien ajan eri yhteyksissä ja johti myös valitukseen hallinto-oikeudessa.
Vuoden aikana käynnistettiin myös hanke (Silakankalastuksen toimintalinjat) vastauksena kysymykseen millainen alus vastaa troolikalastuksen tarpeita parhaiten nyt ja tulevaisuudessa. Ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin silakankalastuksen nykytilaa ja seuraavina vuosina kehitettiin alustyyppi tulevaa silakankalastusta varten. Jari Kämäräinen työskenteli hankkeessa 1.6.-30.10. ja 1.-31.11. Jari valmisteli myös Kalaviikkoa 2002 Tampereella.
Organisaatio
Tor-Erik Johansson valittiin hallituksen varapuheenjohtajaksi. Hallitus päätti myös lakkauttaa eri kalastussegmenteistä vastaavien henkilöiden järjestelmän, koska se ei ollut toiminut odotetusti. Liiton organisaatiosta ja aluejärjestöjen toiminnasta keskusteltiin jälleen pitkästi. Ehdotettiin, että useita aluejärjestöjä voitaisiin pienentää tai lopettaa kokonaan. Organisaation kehityksen valmistelemiseksi nimettiin erillinen työryhmä. Myös erillisen palveluyrityksen perustamista tietyille toiminnoille ehdotettiin, mutta ajatus kaatui myöhemmin. Toiminnanjohtaja oli tänä vuonna kaksi kuukautta palkattomalla työlomalla. Vuonna 2001 saavutettiin lopulta positiivinen tulos useiden tappiollisten vuosien jälkeen.
Inarin Ammattikalastajat jätti liiton vuoden lopussa. Inarin aktiivinen puheenjohtaja Markku Keränen oli hukkunut marraskuussa 2000 Inarinjärveen kalastusmatkalla.
