Jälleen kerran lohityöryhmä
Lohityöryhmä antoi jälleen raporttinsa vuoden 1991 lopussa. Liitto oli samaa mieltä työryhmän kanssa. 60 prosenttia Suomen kiintiöstä (1992: 800 tonnia) olisi näes varattava avomeri- ja 40 prosenttia rannikkokalastukselle. Avomerikalastuksen kiintiö voitaisiin jakaa kevät- ja syyskiintiöksi. Kun kiintiö kalastettaisiin loppuun, valtion tulisi korvata tulonmenetykset. Liitto korosti jälleen tarvetta rajoittaa kalastuskapasiteettia.
Hyljeongelma nostaa päätään
Hyljeongelma esiintyy nyt ensimmäistä kertaa hallituksen pöytäkirjoissa. Tammikuussa hallitus totesi, että hylkeiden määrä on kasvanut siinä määrin, että ne aiheuttavat huomattavaa vahinkoa etenkin lohenkalastukselle. Hallitus päätti tehdä ministeriölle ehdotuksen hylkeiden aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta.
Pohjanmaalaiset aktiivisina
Göran Heinonen Sundomista oli toiminut aktiivisesti ammattikalastajien edunajajana Pohjanmaalla ja oli myös liiton hallituksen varajäsen. Käytännössä hän osallistui hallituksen kokouksiin varsinaisen jäsenen sijasta. Österbottens Yrkesfiskare ehdotti kevätkokouksessa, että pitäisi perustaa työttömyyskassa kalastajille ruotsalaisen mallin mukaisesti. Ministeriölle osoitetussa kirjelmässä todettiin, että ammattikalastus oli viime vuosina ollut suurissa vaikeuksissa. Vuonna 1990 30 troolaria ei voinut myydä saaliitaan ja noin 1100 silakkarysää oli jäänyt käyttämättä. Seuraavana vuonna olosuhteet heikkenivät entisestään. Vuonna 1992 tilanne oli kuitenkin parantunut hieman. Lohenkalastuksen kiintiö oli riittämätön kalastuskapasiteettiin nähden. Tilanteessa tarvittiin sosiaaliturvaa, jota työttömyyskassa olisi voinut tarjota. Jo reilun kilpailun vuoksi suomalaisten tulisi saada samat edut kuin naapurimaan kalastajien.
Österbottens Yrkesfiskare ehdotti myös aktiivista jäsenhankintakampanjaa liiton toiminnan vahvistamiseksi.
Kevätkokouksessa arvosteltiin sitä, että tukea uusien kalastusyritysten perustamiselle myönnettiin maaseutuelinkeinolain mukaisesti, mikä lisäsi kalastuskapasiteettia.
Uusia ehdotuksia tuloneuvotteluissa
Tuloneuvotteluissa liitto ehdotti, että keskusteltaisiin myös muista asioista kuin hinnasta, kuten valtion tuesta kalastusvakuutusyhdistyksille, työttömyys- ja keskeytystuesta ja erityyppisistä luopumis- ja eläkejärjestelyistä. Liitto katsoi myös, että kalastusvakuutuksen tulisi koskea myös sisävesialueita. Rehukalan varastointituet olivat loppuneet ja liitto tuki turkisteollisuuden ehdotusta lisämäärärahasta.
Kansainvälinen kalastuskomissio
Liitto ehdotti, että lohikiintiötä voitaisiin kasvattaa 100 prosentilla. Jos tätä ei saavutettaisi, Suomen ei tulisi sitoutua sopimukseen. Liitto ei voinut myöskään hyväksyä EY:n komission ehdotusta ajoverkkojen määrän rajoittamisesta. Komissio oli lisäksi ehdottanut turskan rauhoittamista. Hallitus katsoi, ettei kieltoa pitäisi soveltaa Itämeren pohjoisosiin.
EY-neuvottelut alkavat
Ulkoministeriö oli nimittänyt EY-kalatalousjaoston valmistelemaan Suomen EY-jäsenyysneuvotteluja kalastuksen osalta. Neuvottelut alkoivat virallisesti 1.2.1993. Liittoa työryhmässä edusti Raimo Ihander. Liitto oli huolissaan erityisesti siitä, että Suomi oli ainoana maana yhteisössä ilman ammattikalastuksen lisenssijärjestelmää. Liitto ja Kalatalouden Keskusliitto laativat yhteisen kirjelmän jaostolle. Sen allekirjoittivat Ihander ja Orian Bondestam.
Talous
Kansanedustaja Timo Järvilahti oli tehnyt talousarvioaloitteen, joka koski avustuksen myöntämistä liitolle mutta valitettavasti se ei tuottanut tulosta.
Hallitus keskusteli useasti mahdollisuudesta periä pennin per kilo rehusilakasta liiton henkilöstöresurssien vahvistamiseksi. Tämäkään ehdotus ei tuottanut tulosta.
Ihander jättää liiton
Raimo Ihander jakoi 28.8. pidetyssä kokouksessa kirjeen, jossa hän pyysi hallitusta vapauttamaan hänet toiminnanjohtajan tehtävistä 28.9.1992 alkaen. Ihander totesi asuvansa Pyhärannassa ja toiminnanjohtajan tehtävä oli vaatinut 100 päivämatkaa Helsinkiin. Ihander ehdotti, että toimitus siirrettäisiin Helsinkiin ja palkattaisiin pääkaupungissa asuva henkilö tai joku, joka voisi muuttaa sinne. Hallitus nimitti työryhmän valmistelemaan kokonaisvaltaista ratkaisua liiton tulevasta toiminnasta. Työryhmään kuuluivat Heikki Salokangas, Göran Heinonen ja Kim Jordas.
Uusi toiminnanjohtaja ja toimisto Helsingissä
Työryhmä tiedusteli useilta ihmisiltä kiinnostusta toiminnanjohtajan pestiin. Heinonen oli jo heti 28.9. kokouksen jälkeen tiedustellut Jordakselta Turussa Yliopistonkadun varrella hänen mahdollisesta mielenkiinnostaan. Jordas ei ollut heti valmis muuttamaan Ahvenanmaalta ja Kumlingesta mantereelle, mutta ajatus alkoi kasvaa.
Hallituksen kokouksessa 9.10. todettiin, että kolme henkilöä, mukaan lukien Jordas, olivat ilmaisseet kiinnostuksensa toimeen. Hallitus päätti olla ilmoittamatta paikasta julkisesti. Hakijoiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen hallitus kutsui yksimielisesti Kumlingen kunnan elinkeinoasiamies Kim Jordaksen toiminnanjohtajan virkaan 1.1.1993 alkaen.
Toimiston sijainnista työryhmä ja Ihander olivat samaa mieltä siitä, että Helsinki olisi ainoa oikea vaihtoehto. Suomen Kalakauppiasliiton toiminnanjohtaja Raimo Hautala otti yhteyttä Jordakseen ja tarjosi Kalakauppiasliiton tiloja Hämeentie 155:ssä Arabiassa. Hieman myöhemmin Kalatalouden Keskusliiton toiminnanjohtaja Markku Myllylä tarjosi Köydenpunojankadulla sijaitsevaa tilaa, mutta Kalakauppiasliiton kanssa oli tuolloin tehty jo suullinen sopimus.
Vaikka Jordas aloitti pestissään tammikuussa 1993, hän suoritti tiettyjä tehtäviä jo vuoden 1992 aikana yhdessä muun työryhmän kanssa. Hän osallistui myös muun muassa EY-kalatalousjaoston ja Merisilakka-projektin kokouksiin Helsingissä.
Syyskokous 1992
Syyskokouksessa puheenjohtaja Salokangas esitti liiton lämpimän kiitoksen Ihanderille siitä merkittävästä työstä, jota hän oli tehnyt kalastajien ja liiton eteen. Salokangas ojensi Ihanderille rannekellon jäähyväislahjaksi.
Kiitospuheessaan Ihander kertoi työssä kohtaamistaan vaikeuksista. Hän oli kuitenkin kiitollinen ammattikalastajien välisestä yhteistyöhalusta. Vaikka kysymykset olisivat vaikeita ja intressit erilaisia, ammattiliitto oli välttänyt vaikeat ja väsyttävät sisäiset konfliktit.
Jordas esitteli itsensä jäsenistölle ja kertoi, mitä hän piti tärkeänä tulevassa työssään. Hän korosti erityisesti integraatiota sekä hintakysymyksiä ja tarvetta vahvistaa liiton organisaatiota ja taloutta.
Kommentti, Kim Jordas:
Näin jälkikäteen tarkasteltuna päätökseni ryhtyä tehtävään oli melkoisen rohkea. Liiton talous oli melko heikko, tiesin aika vähän kalastuksesta ja kalastus oli murroksessa EU-jäsenyyden lähestyessä. Jos olisin tiennyt kuinka paljon pahemmaksi ammattikalastuksen tila menisi tulevina vuosina, olisin ehkä harkinnut toistamiseen.
Kalakauppiasliiton Raimo Hautala oli vieraana syyskokouksessa puhumassa ETA-sopimuksen vaikutuksista Suomen kalatalousalaan.
EFTA-kalakauppa vapautui 1.7.1990 lukuun ottamatta silakan ja lohikalojen tuontitulleja. Suomi ilmoittaisi ennen vuoden 1992 loppua koska näiden tuotteiden tuontisuoja lakkaisi. Eduskunta hyväksyi ETA-sopimuksen 27.19.1992 (voimaantulo 1.1.1994) kahden vuoden siirtymäajalla.
