Uusi puheenjohtaja
Liiton puheenjohtaja Tom Vanne ilmoitti syksyllä 1989 ettei hän olisi enää käytettävissä puheenjohtajan tehtäviin. Hallitus alkoi etsiä uutta puheenjohtajaa ja keskustelujen käytyä ehdotettiin uudeksi puheenjohtajaksi liiton silloista varapuheenjohtajaa, porilaista Heikki Salokangasta. Hänet valittiin yksimielisesti vuoden 1989 syyskokouksessa ja hän aloitti toimikautensa tammikuussa 1990.
Keski-Lapin Ammattikalastajat liittyivät liittoon ollen kolmannestoista aluejärjestö. Liitossa sijoitettiin toimiston toimintaan ja ostettiin faksi.
Turkistalouden taantuma ja Merisilakka-projekti
Elintarvikesilakan hinta oli vahvistettu jo edeltävän vuoden lopulla, mutta rehusilakan hintaa koskevat neuvottelut olivat poikkeuksellisen haasteelliset. Talven aikana oli käyty yhteensä kymmenen neuvottelukierrosta. Turkistalouden taantuma oli syvä ja vaatimukset alhaisemmista kalahinnoista lopulta toteutuivat. Valtio astui väliin nostamalla tuen osuutta. Rehusilakan kysyntä oli myös heikkoa, eikä kaikilla alueilla saatu rehukalaa myytyä lainkaan. Yhtenä ongelmana oli myös eräiden turkistarhaajien ajautuminen konkurssiin eikä jo toimitetuista kaloista maksettu kalastajille. Kalantuottajat ry ehdotti, että valtio voisi myöntää tukea niille kalastajille, jotka keskeyttivät väliaikaisesti toimintansa vaikean markkinatilanteen vuoksi. Ehdotus vietiin hintatukineuvotteluihin, mutta se ei tuottanut tuloksia.
Vuoden 1990 hintatukisopimus sisälsi kuitenkin uuden osan. Merisilakka-projekti käynnistettiin kotitalousopettaja Sirkka Virenin johdolla (1991) silakan menekin edistämiseksi. Ammattikalastajat maksoivat projektille kaksi penniä kilolta ja ostajat kolme penniä kilolta hintatuetusta elintarvikesilakasta. Valtio rahoitti hanketta vastaavassa määrin. Hankkeen tiimoilta muun muassa painettiin reseptivihkosia ja tehtiin merisilakka-TV-mainos, jota näytettiin televisiossa huhtikuun kahtena ensimmäisenä viikkona 1991.
Uusia markkinoita etsitään
Liitto yritti edelleen löytää markkinoita myös ulkomailta. Hallitus päätti avata markkinatilin kerätäkseen varoja Neuvostoliiton ja Tanskan markkinoiden tutkimiseen. Fiskernes Fiskeindustri -kalajauhotehdas Skagenissa oli kiinnostunut suomalaisesta kalasta. Tilintarkastajaksi valittu Vesa Reilimo talletti palkkionsa (700 markkaa) tilille. Hallitus kehotti jäseniään seuraamaan tätä esimerkkiä. Valitettavasti sillä ei ollut toivottua vaikutusta. Keskusteluja Viron ja Tanskan toimijoiden kanssa kuitenkin jatkettiin vuoden aikana.
EU hiipii lähemmäksi
EU alkaa hiipiä lähemmäksi. Kevätkokouksessa ylitarkastaja Pekka Niskanen kertoi EFTA-EU-vapaakauppasopimusten vaikutuksista Suomen kalakauppaan. Ministeriö lähetti liitolle myös kirjeen, jossa se pyysi liittoa laatimaan muistion toimialan mahdollisuuksista ottaen huomioon kotimaisen kalan vaikean markkinatilanteen ja vapaakaupan kasvun.
Syksyn aikana tehtiin muutoksia kalastusasetukseen sekä asetus oikeudesta kalastaa ammattikalastukseen tarkoitetuilla pyydyksillä. Liitolla oli oma näkemyksensä ehdotuksista ja oli suorassa yhteydessä ministeri Ole Norrbackiin.
Lohisaaliit olivat erityisen hyviä tänä vuonna, kalastuskapasiteetti oli kasvanut ja lohen hinta alkoi laskea.
Taloushuolia
Nylands Fiskarförbundin toiminnanjohtaja Tom Abbors lähetti jostain syystä liitolle kirjeen, jossa hän kehotti keskustelemaan liiton jäsenkehityksen ongelmasta. Hallitus ilmoitti kylmästi, että kirje merkitään tiedoksi, eikä se aiheuta mitään toimia.
Österbottens Yrkesfiskare ehdotti, että liitolla tulisi olla oma tunnus (logo), tunnusmerkki kalastajalle, joka kuuluu liittoon. Hallitus halusi kuulla jäsenten näkemyksen ehdotuksesta ja halusi myös kehittää tunnusta edelleen.
Liiton vaikean taloudellisen tilanteen helpottamiseksi syyskokouksessa päätettiin periä ylimääräinen jäsenmaksu, jonka suuruus oli 50 markkaa jäsentä kohti. Maa- ja metsätalousministeriö myönsi joulukuun lopussa 30 000 markan avustuksen kattamaan kustannuksia vaihtoehtoisten, ulkomaalaisten markkinoiden etsimisestä sille osalle silakkasaalista joka ei käynyt kaupaksi kotimaan markkinoilla. Avustus vastasi noin 10 prosenttia liiton kokonaisbudjetista.
Toinen Kalaviikko järjestettiin Helsingissä Kalastajatorpassa. Kalakauppiasliiton historiikin mukaan tapahtuma oli tullut jäädäkseen. Lohenkasvattajain Liiton kanssa 1989 aloitettu yhteistyön kartoitus johti yhteiseen julkilausumaan, muttei tässä vaiheessa konkreettisiin toimenpiteisiin.
