Tuttuja kysymyksiä
Vuoden alussa liitossa oli 758 jäsentä.
Vuoden 1984 toimintakertomus puuttuu jostain syystä liiton arkistosta. Pöytäkirjoista käy kuitenkin selvästi ilmi, että tutut asiat työllistivät liittoa. Turkistarhat haluavat alentaa rehusilakan hintaa eivätkä ostajat maksa sovittua hintaa elintarvikekalasta. Hallituksen hintatukipäätös viivästyy ja tarkoitukseen varatut määrärahat ovat riittämättömät.
Tilanne on johtanut siihen, että kalastajat lopettavat kaikilla alueilla kalastamisen. Hallitus oli kuitenkin tähän tyytymätön. Hallitus katsoi, että kalastusseisokkiin ei pitäisi ryhtyä omin päin, vaan päätös siitä olisi tehtävä liitossa.
Hallitus ehdotti järjestelmää, jossa rehusilakan tavoitehintaa alennetaan asteittain kalastajien kalastusmäärien kasvaessa. Tällä tavoin voitaisiin varmistaa, että hintatuen varat riittäisivät. Hallitus myös kehotti valtiota nimittämään komitean valvomaan sitä, että tukijärjestelmä toimii sille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Kalastuskapasiteetin ei myöskään pitäisi antaa kasvaa.
Valtio nimitti sovittelijan (neuvotteleva virkamies Matti Hannula) kalastajien ja ostajien välille. Neuvottelut käytiin huhtikuun alussa.
Syksyllä tehty tutkimus osoitti, että kalastajien tulot olivat laskeneet viime vuosina. Liitto vaati, että tämä tulokehityksen viive kompensoidaan tulevissa hintatukipäätöksissä.
Vuonna 1983 Suomen Kalakauppiasliitto sanoi väliaikaisesti irti sen ja SAKL:n vuonna 1982 tekemän sopimuksen useiden sopimusrikkomusten vuoksi (lähde: Suomen Kalakauppiasliiton historiikki, 1991). Yhteistyötä vaikeutti turskan vienti Portugaliin, erilaiset näkemykset hintatukijärjestelmän toiminnasta sekä kokoluokitukseen ja kalankäsittelyyn liittyvät kysymykset. Kalakauppiasliitto oli Henry Sandinin johdolla muun muassa kääntynyt oikeuskanslerin puoleen erilaisissa hintatukiasioissa. Poliitikkojen huolimattomat lausunnot mediassa härnäsivät myös kalakauppiaita. Hallitus päätti, että neuvottelut Kalakauppiasliiton kanssa olisi aloitettava uudelleen. Vuoden 1984 aikana osapuolet yrittivät rakentaa yhteistyötä uudelleen.
Lohityöryhmä saa työnsä päätökseen
Jo vuonna 1980 perustettu siika- ja lohikantojen suojelutyöryhmä sai työnsä lopulta päätökseen. Hallitus tuki työryhmän ehdotuksia, tuoden silti lausunnossaan tiettyjä huomioita esille. Esimerkiksi lohenpoikasten tuotanto istutuksia varten olisi turvattava, ja kalastuksen valvonnan oltava riittävää.
Turska vähenee
Syyskokouksessa tutkija Eero Aro piti luennon turskakannoista ja niiden tulevasta kehityksestä. Aro arvioi, että kannat pienenevät jälleen. Tämä herätti vilkasta keskustelua. Tutkija Raimo Parmanne totesi, että silakkakannat kestävät nykyisen kalastuksen, mutta sen lisääminen voi olla kohtalokasta.
Vuorikemian oikeudenkäynti
Vuonna 1984 paikalliset luonnonsuojeluaktivistit järjestivät symbolisen oikeudenkäynnin Vuorikemian Porin laitosten suurten päästöjen takia. Tehdas oli yksi suurimmista Selkämeren kuormittajista 1970- ja 1980-luvuilla. Kalastajien verkoista löytyneet silmättömät silakat saivat valtakunnallista huomiota ja hiljalleen päästöihin alettiin kiinnittää huomiota.
Raimo Ihander toimi oikeudenkäynnissä ”syyttäjänä” ja todistajina kuultiin useita ammattikalastajia, mukaan lukien Veijo Virtasta ja Heikki Salokangasta.
Pian tämän jälkeen Greenpeacen epävirallinen aktivistiryhmä Sateenkaari järjesti mielenosoituksen tehtaalla.
Tuohon aikaan ammattikalastajilla ja luonnonsuojelijoilla oli vielä yhteisiä tavoitteita ja tahot muodostivat yhteisen rintaman, mutta valitettavasti ajat ovat muuttuneet huonompaan suuntaan.
”Oikeudenkäynti” Vuorikemiaa vastaan, todistajana ammattikalastaja Heikki Salokangas, selin Raimo Ihander.
Mielenosoitus Vuorikemian laitoksella.
Kuvat: Markku Saiha
