Kotimainen kalatalous tuottaa sivuvirtoja, joita ei täysin hyödynnetä. Tuotantoteknologian ja markkinahintojen kehittyminen saattaa mahdollistaa lisäarvon tuottamisen kalateollisuuden sivutuotteista ja vähäarvoisesta kalasta myös Suomessa.
– Potentiaalia on erityisesti elintarviketuotannon prosesseissa ja rasvaisissa sivuvirroissa, mutta asian selvittämisessä on edettävä alan toimijoiden kanssa, RKTL:n tutkija Susanna Airaksinen sanoo.
RKTL:n koordinoimassa tutkimuksessa selvitettiin, miten kalatalouden sivutuotteita voitaisiin hyödyntää elintarvike-, rehu- ja bioenergiatuotannossa.
– Selvityksen lähtökohtana on, että maailman hupenevat raaka-aineet pystyttäisiin hyödyntämään järkevästi. Kyse on arvokkaista raaka-aineista, jotka menisivät muuten jätteeksi. Tavoitteena on luoda nollajäteketjuja.
Maailmalla sivuvirtojen hyödyntämisestä on luotu kannattavaa liiketoimintaa. Suomessa kalateollisuus on pienimuotoisempaa ja hajallaan, jolloin kalasivuvirtojen määrät ovat pieniä. Erilaisia sivuvirtoja syntyy noin 20 miljoonaa kiloa. Suomeen tarvitaankin omanlaiset toimintamallit.
– Nyt tehty selvitys tuo realismia keskusteluun: odotukset voivat ylittää mahdollisuudet. Maailmalla alan yritykset ovat valtavan suuria ja perustuvat suuriin raaka-ainemääriin, emme voi Suomessa monistaa maailman käytäntöjä.
Suurin taloudellinen hyöty elintarviketeollisuudessa
Kalateollisuuden sivuvirtojen nykyiset hyödyntämismallit Suomessa ovat toimivia. Raaka-aine käytetään pääosin turkistaloudessa, mutta osa menee myös vientiin. Mitä pidemmälle raaka-ainetta jalostetaan, sitä korkeampi hinta lopputuotteista pitäisi saada, jotta lisääntyneet kustannukset saadaan katetuksi. Esimerkiksi kalaproteiini on arvostettua, ja siitä voitaisiin tehdä elintarviketeollisuuteen proteiinituotteita. Tällä hetkellä kalaproteiinin jalostaminen ei näytä kannattavalta Suomen pienten raaka-ainevirtojen takia.
– Uudet teknologiset innovaatiot voivat tehdä toiminnasta kannattavaa, Airaksinen kertoo.
Nyt tehty selvitys toimii pohjana jatkotyölle. Raportissa on kuvattu nykyinen toiminta ja millaista se voi olla tulevaisuudessa. Pohjatieto on nyt olemassa, tiedämme raaka-ainemäärän ja olemme tunnistaneet prosesseja, joita on vaikea saada meillä kannattaviksi.
Lähde: RKTL, raportti http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/uudet%20julkaisut/tyoraportit/lisaarvotuotteet_liiketoimintanakymat.pdf