Suomen rannat ovat roskaisempia kuin Ruotsin, Viron tai Latvian rannat. Pidä Saaristo Siistinä ry:n tutkimuksen mukaan suomalaisrannat olivat roskaisimpia, ja niiltä löydetyistä roskista 75 prosenttia oli muovia.

Yhdistyksen projektipäällikkö Hanna Haaksin mukaan tulokset olivat karua luettavaa.

– Mutta on pidettävä mielessä, että tutkimuksessa ei otettu huomioon esimerkiksi Suomen rikkonaisen saariston tai merivirtojen vaikutuksia roskien kerääntymiseen rannoille, Haaksi jatkaa.

MARLIN-projektissa rantojen roskaantumista tutkittiin ensimmäisen kerran yhtenäisen metodin avulla, jolloin tulokset ovat myös verrannollisia keskenään.

Kaksivuotisessa projektissa olivat Suomi, Ruotsi, Viro ja Latvia. Suomessa tutkimusrantoja oli yhdeksän: Paraisilta Utö, Björkö ja Mustfinn, Turusta Ruissalon Kansanpuisto, Kaarinasta Hovirinta, Raaseporista Jussarö, Helsingistä Pihlajasaari ja Kotkasta Lehmäsaaren kaksi rantaa.

Rannat oli valittu siten, että ne edustaisivat tiettyjä rantatyyppejä, kuten urbaania tai luonnontilaista rantaa. Kahden vuoden aikana 23 rannalla siivottiin yhteensä 138 kertaa.

– Roskaisimpia rantoja olivat suurten kaupunkien läheisyydessä sijaitsevat urbaanit rannat. Niiltä löydetty roskamateriaali paljastaa, että roskat olivat suurelta osin rantojen käyttäjien sinne jättämiä tai esimerkiksi joen kaupungista mukanaan tuomia. Toisaalta viime keväänä löydettiin Helsingin Pihlajasaaren rannalta kahdeksantoista jätesäkillistä rakennusjätettä. Lasikuitujäte ja panoslangat olivat päätyneet mereen Jätkäsaaren merentäyttötyömaalla käytettävän Länsimetron louheen ja betonijätteen mukana, Haaksi selvittää.

Lisäksi Suomen rannoilta löydetyistä roskista 75 prosenttia oli muovia, kun koko projektin keskimääräinen muovin prosenttiosuus oli 62.

– Tutkimus antaa vahvoja viitteitä siitä, että rantojen ja meren roskaantumisen taustalla on nyky-yhteiskunnan take away – tai kertakäyttöelämäntyyli, ja lisääntynyt muovin kulutus raaka-aineena, Haaksi harmittelee.

Pidä Saaristo Siistinä muistuttaa, että merten roskaantuminen on maailmanlaajuinen ongelma. Sitä ei kuitenkaan ole Itämeressä aiemmin tutkittu.

Lähde: TS 7.2.2014