Toinen päivä alkoi jo aamulla moderaattorina Tero Kekki, viestintätoimisto Drum. Ohjelmakokonaisuuksista ensin oli vuorossa Vesiviljelyn innovaatio-ohjelma, ja Upotettavan verkkoaltaan asennus ja käyttöönotto oli Markus Kankaisen, Luke, aiheena. Ensimmäinen koeallas on nyt paikoillaan, ja hyvin sujuneen asennuksen jälkeen odotetaan talven kokemuksia.
Merikasvatuksen ympäristövaikutusten mallintamisesta kertoi seuraavaksi Janne Ropponen, SYKE ja edullista kiertovesikasvatuksen konseptia etsimässä oli Tapio Kiuru, Luke. Genominen valinta tautiresistenssin parantamiseen oli Antti Kausen, Luke, aiheena ja seuraava aihekokonaisuus oli Tutkimuksen ja kalastuksen välinen kumppanuus, mihin liittyi Esa Lehtosen, Luke, aihe Liikuteltavan hyljekarkottimen kehitystyö jatkuu.
Lehtonen kertoi heti aluksi, että töitä on tehty hurjasti yhteistyössä kalastajien kanssa, ja rohkaisevia tuloksia on saatu. Esimerkiksi Kotkan Kirkonmaan rysäparivertailussa 2019–2020 molempina vuosina saatiin karkotinrysällä nelinkertainen lohisaalis vertailurysään nähden. Yksittäisiä hylkeiden aiheuttamia vahinkoja oli, mutta karkotinrysässä pääosa lohisaaliista oli vahingoittumattomia.
Karkottimen vaikutuksia Lehtonen luonnehti positiivisiksi. Ääni voi aiheuttaa hylkeille tunteen, ettei alueelle kannata mennä. Kaikilla koealueilla on oltu aika laajasti hiljaisen tyytyväisiä, myös mökkiläisetkin Naantalin karkottimilla suljetulla alueella ovat kommentoineet, että kalaa on tullut paremmin ja vaikutus positiivinen.
Uutena asiana Lehtonen esitteli reaaliaikaisen kalalaskurin kehittämisen. Kyse on mobiilisovelluksesta, mikä toimisi eri pyydyksillä, ja ilmoittaisi kun kaloja on koettavaksi. Tällä tavoitellaan työajan ja polttoaineen säästöä ja saalismäärätietoa, jolloin ilmoittaminen kalanostajalle on helpompaa. Sovellus on edullinen ja vaatii vähän huoltoa, ja toimii myös tutkimuksen apuvälineenä.
Lehtonen esitti myös kiitokset kalastajille, ja kertoi, että yhteistyö pelittänyt hyvin. Kalastajilla on hänen mukaansa myös hyvä verkosto ja tieto kulkee kalastajilta toisille sujuvasti. Tuotekehittelyä riittää ja Lehtosen esitys oli selväsanainen, ja hänen asenne työhönsä on varmasti vaikuttunut niin yhteistyön sujumiseen kuin tuloksiinkin.
Automaattisyötöllä varustettu perkauskone pienelle kalalle oli puolestaan Samuli Taposen, Future missions Oy, kehiteltävänä.
Innovaatio-ohjelmasta rahoitettavalla projektilla tavoitellaan konetta, mikä perkaa automaattisesti pienet muikut, särjet ja ahvenet. Perkauskone siirrettiin jatkokehitykseen Peruzalle Riikaan. Siellä laitteistoa kehitettiin edelleen ja ongelmakohtana olleen taskutuksen kehitystyö tuotti tuloksia, ja menetelmäksi ja jatkotestiin valittiin rumpusyötin. Tämä malli on nyt takaisin Suomessa ja testattavana. Koko laite mahtuu noin 5,5 x 6 metrin tilaan.
Testeissä on havaittu, että perkaaminen onnistuu aina 14 cm saakka hyvin. Muikuista 97 %läpäisi koko prosessin onnistuneesti ja koneen nopeus oli 180 kalaa minuutissa. Kahdella perkuupäällä varustettuna nopeus vielä kaksinkertaistuu. Kone marraskuun Savonlinnassa ja sitä pääsee katsomaan jos on kiinnostusta. Särki ja ahven on seuraava aihe. Perkuu onnistuu pienille ahvenille, mutta syöttäminen täytyy testata. Hinta alkaa olla tiedossa, yhdellä päällä noin 129 000 euroa. Kuoletusaikaa ei ole vielä laskettu, mutta se tehdään kalastajien yhdessä kanssa. Teknisesti kone toimii ja on tuotantovalmiudessa, valaisi Taponen.
Silakan vierasainepitoisuuksien kehityksestä kertoi Panu Rantakokko, THL. Hän aloitti toteamalla, että nyt siirrytään tekniikasta politiikkaan. THL on yhdessä LUKE:n SYKE:n ja Ruokaviraston kanssa seurannut ruokakalojen ja erityisesti silakan dioksiini- ja PCB-pitoisuuksien muutoksia vuodesta 2002 alkaen useassa eri hankkeessa. Eroja merialueilla on silakan kohdalla, mutta alaspäin tullaan, kertoo Rantakokko.
Meressä ei tapahdu mitään, mutta poliittisilla virityksillä saadaan kaloja taas rajan yläpuolelle, luonnehti Rantakokko nykyistä tilannetta. EU uudistaa raja-arvoja, komission pyrkimys on asettaa enimmäispitoisuusrajat nykyisiä pienemmiksi. THL:n kanta asiaan on, että hyödyt ja TEF-arvojen vaikutus enimmäispitoisuuksiin tulee ottaa huomioon (TEF kertoimen määrittelyllä arvioidaan myrkyllisyys). Pelkkä haitta-arvio antaa puutteellisen lopputuloksen, ja Rantakokon mielestä myös hyötyjen arviointi on pidettävä mukana linjauksia tehtäessä. Mietitään kalan käytön lisäämisen haasteita ja pidetään kalan terveysvaikutukset fokuksessa, käyttörajoituksia on ollut voimassa jo 40 v, summasi Rantakokko.
Rysämallien kehittäminen ja rysäkalastuksen tehostaminen oli Petri Suurosen, Luke, kohteena.
Hän pohjusti aihetta kertomalla, että rysäkalastukseen on kohdistunut kiinnostusta kaikilla vesillä. Verkkopyynti on työlästä ja esimerkiksi Saimaalla on siitä tullut mahdotonta. Siirtyminen verkoista rysiin suojelee myös norppaa.
Rysän malli ei tarvitse olla sylinteri, vaan moni muukin muoto toimii. Mahdollisimman pieni ja mahdollisimman tehokas rysä on hyvä lähtökohta. Rysässä kala säilyy elävänä, saaliin laatu on hyvä ja ei-toivottu tai kielletty saalis voidaan vapauttaa. Rysän kalapesä pystytään suojaamaan hylkeiltä ja sen käyttö on energiatehokasta. Isorysä on kuitenkin melko kallis investointi ja kausiluonteisuus lisää saalisvaihteluita. Rysiä tarvitaan myös eri lajeille ja olosuhteisiin, ja saalisvarmuuteen on pyrittävä ja tässä täytyy skarpata, linjaa Suuronen.
Kalastajilla on paljon omia innovaatioita, ja olisi tärkeää jakaa tietoa onnistumisista ja epäonnistumisista. TUKALA:ssa on kehittämisaihioita rysien suunnitteluohjelman edistämiseksi, jolla päästään ruutupaperista ja kynästä eroon. Samoin kalalaskuri auttaa kalastajaa suunnittelemaan työtään, ja kuhan syksyinen kylmän veden rysäpyynti on suunnitteilla. Samoin selvitellään sisävesillä kehitettyjen kevyiden rysien käyttömahdollisuuksia rannikolla. Myös veneissä ja laitteissa on monta kehitettävää asiaa, muistutti Suuronen.
Blue Products innovaatio-ohjelma ja osa 2.0 oli seuraava kokonaisuus, josta kertoi Kaisu Honkapää VTT. Raaka-aine on kaiken lähtökohta ja sen täytyy olla hyvää, aloitti Honkapää. Tavoite lisätä kalan kulutusta elintarvikkeena ja lisätä sivuvirtojen käyttöä. Ja varmistaa, että kalastus olisi kannattavaa. Kun kalan käyttö lisääntyy, se on ihmisten ja ympäristön kannalta terveellinen asia. Tämä on samansuuntainen tavoite kuin kotimaisen kalan edistämisohjelma linjaa.
Honkapää esitteli useita kohteita, joiden kohdalla työ jatkuu. Silakan hapotuskokeet, nyhtökalan kehittäminen, gelatiinin erottaminen kaloista ja sivuvirroista jatkuvat. Visio ohjelmakauden lopussa on, että Suomessa on toiminnassa linja, mikä tuottaa elintarvikekelpoista kalaproteiinia mikä on raaka-aine korkean lisäarvon tuotteiden tuotantoon. Samoin silakan käyttö suurkeittiöissä on lisääntynyt huomattavasti ja vähemmän käytettyjen kalojen tuotevalikoima on lisääntynyt.
Kuluttajatutkimus 2020 – miten suomalaiset haluavat syödä kalansa? ja tästä tiesi Anu Hopia, Turun yliopisto. Hän kertoi, että villikala ei ole löytänyt vielä lautasille. Nyt syödään 14 kg kalaa asukasta kohden vuodessa ja tästä kotimaista on vain 4 kg ja villiä muutama sata grammaa vuodessa. Silakkaa syödään vain kaksi ravintola-annosta vuodessa, mikä on todella pientä käyttöä. Halutaan syödä mutta miksi ei realisoidu käyttöön, ihmetteli Hopia.
Mikä sitten saa suomalaisen ostamaan kalaa, oli yksi tutkimuksen kysymyksistä. Yllättävää oli, että ympäristöasioiden huomioiminen oli ominaisuuslistassa alhaalla kuten kalatuotteen valmius käytettäväksi sellaisenaan.
Kaikkien kalojen käyttö on satunnaista paitsi, lohen ja kirjolohen. Vajaasti hyödynnettyjä kaloja syötiin harvemmin kuin 1x kk. Tähän täytyy löytää monenlaisia ratkaisuja ja tämä on jatkokeskustelujen ja pohdintojen aihe, huomauttaa Hopia. Tottumattomuus on ydinasia, ja mitä ratkaisuja löytyy tähän. Mikään alihyödynnetty kala ei noussut säännöllisesti syötävien joukkoon millään kohderyhmällä.
Kaiken takana on laadukas raaka-aine – Analyysimenetelmiä ja suunnitelmia silakalleesitti Sari Mäkinen, Luke. Aistinvaraisten menetelmien soveltuvuudesta kotimaiselle kalasektorille tuli esille kalaketjun käyttöön tarvittava helposti omaksuttava ja mielellään älylaitteessa toimiva sovellus. Tällaiseksi voisi soveltua laatuindeksiin (QIM) perustuva älypuhelinsovellus, joka löytyy jo usealle kalalajille, mutta se ei ole vielä suomeksi.
Erityisen lupaavalta uudelta pikamenetelmältä silakan laadun mittaamiseen ketjun eri vaiheissa kalastusalukselta lähtien vaikuttaa impedanssimittaus. Mainittu laatuindeksiin perustuva sovellus voisi toimia, ja siihen tarvitaan laatuindeksin määritys ja sovellutuksen laajennus silakalle, ennakoi Mäkinen.
Jari Setälä, Luke, esitti tiekartan lisäarvotuotteiden kehittämiseen. Taustalla on kotimaisen kalan edistämisohjelman tavoite lisätä kalan käyttöä ja arvoa merkittävästi. Blue Products – ohjelman tavoitteena on ollut tutkia mahdollisuuksia tuottaa näistä kaloista ja kalateollisuuden sivuvirroista lisäarvotuotteita. Tiekartan tavoite on helpottaa lisäarvotuotteiden valmistusmenetelmien käyttöönottoa ja kaupallistamista, kertoi Setälä.
Edistämisohjelmassa on tiivistetty ansiokkaasti, mitä lisäarvotuotteiden valmistus tarkoittaa. Määritelmä tässä yhteydessä on, että elintarvikkeeksi huonosti sopineiden kalojen tai kalan osien valmistamien arvokkaiksi tuotteiksi tai välituotteiksi, joista voidaan tehdä arvokkaita lopputuotteita. Meillä on pienet raaka-ainevarannot, mutta liikkeelle lähdetään kansallisista mahdollisuuksista ja tehdään tässä tiekartassa karkeat talousanalyysit, jotta voidaan verrata asioita, ja yritykset pystyvät arvioimaan hyötyjä. Pääasia on, että tulokset saadaan hyödynnettyä ja saadaan oikeaa toimintaa.
Tiekartta valmistuu 2020 aikana ja esitetään tiivistetysti powerpoint-tiedostossa. Jatkokeskustelut käydään ensi vuonna, selvensi Setälä.
Ympäristöohjelma- kokonaisuuden aikana kuultiin kokemuksia rannikon fladojen ja kluuvien kunnostuksista (Antti Lappalainen, Luke), virtavesikunnostuskursseista (Janne Tolonen, Valonia),
tulosperusteisistä rahoitusmalleista (Elina Järvelä, Vaikuttavuusinvestoimisen osaamiskeskus, TEM) ja virikekasvatuksesta tuotannossa (Aki Mäki-Petäys, Voimalohi Oy).
Päivien lopuksiKatriina Partanen, Pro Kala ry, kertoi kattavasti elinkeinokalatalouden markkinointiohjelmasta ja tilaisuus päättyi loppukeskusteluun ja palauteisiin. Osallistujat jaksoivat seurata hyvin kahden pitkän päivän antia, mikä kertoo paljon siitä, kuinka tärkeitä asioita oli esillä, ja kuinka hyvin tilauus oli järjestetty. Toivottavasti perinne jatkuu.
