Kuten Innovaatiopäivien kutsussakin todettiin, on vuosi 2020 ollut poikkeuksellinen. Päivät järjestettiin vallitsevasta tilanteesta huolimatta, mutta erityisjärjestelyin. Tapahtumaan saattoi osallistua joko rajoitetusti paikan päällä tai etänä. Kaikkiaan mukana oli ennätysmäärä osallistujia, lähes 400 kalataloudesta kiinnostunutta.
Minkälainen on kalatalouden tulevaisuus ja miten siihen päästään, aloitti Risto Lampinen, MMM Elinkeinokalatalous, tilaisuuden avauspuheensa. Tätä valmistellaan parhaillaan. Kotimaisen kalan edistämisohjelma on keskeinen ja se on hallitusohjelmassa, mikä on poikkeuksellinen tilanne, Lampinen linjasi. Kirjaus ei sellaisenaan johda mihinkään vaan alan on osoitettava aktiivisuutensa ja lunastettava oikeutuksensa. Tavoite on asetettu kotimaisen kalan syönnin lisäämiseen. Kansanterveys-, ilmasto-, ja taloudelliset hyödyt ovat perusteina, ja nämä tarjoavat mahdollisuuden nostaa kalatalous keskusteluun aivan eri tavalla kuin ennen. Tämä on tärkeää, ja kun asiaa arvioi, huomaa että paljon alasta on vääriä käsityksiä. Uusi tilanne antaa mahdollisuuden oikoa vääriä käsityksiä ja mielikuvia, toteaa Lampinen.
EMKR-ohjelman mukana tulee paljon pöhinää, niin kaupallisessa kalastuksessa kuin muutenkin. Silakka on alettu nähdä mahdollisuutena ja nyt selvitetään, miten arvoa saadaan lisää. Sisävesikalastus on kehittynyt, ja vajaasti hyödynnetty kala kiinnostaa ja särkikaloja on tullut aiempaa enemmän markkinoille. Kalankasvatus myös edistynyt, uusia lupia ja uskoa on. Alalle kiitos, että investoijia löytyy niin avomerikasvatukseen kuin kiertovesilaitoksiin, jatkoi Lampinen.
Hän näki hyvänä, että koko arvoketjussa tapahtuu tasaisesti kehitystä. Innovaatiohankkeen Blue Products – osan rooli on tuotekehityksessä tärkeää ja myös se, että kehitetään koko arvoketjua ja kuluttajille saadaan kiinnostavia tuotteita, että markkinat vetävät.
Alan kasvanut aktiivisuus on Lampisen mukaan muodostanut positiivisen ongelman koska rahoitus on tulevalla kaudella todennäköisesti nykyisellä tasolla, noin reilut 70 miljoonaa euroa vuodessa (EU:n osuus, kansallinen osuus auki). Se on iso raha, mutta osa menee valvontaan sekä viranomaistoimintaan. Rahoitusten linjausten tekeminen on erityisen vaativaa ja on tärkeää, että kaikki painotukset kerätään ja hän kannusti aktiivisuuteen kertomaan tärkeät kohteet.
Lampinen nosti myös esille asian, mistä puhutaan harvemmin. Tämä on vastuullinen toiminta ja miten se taataan valvonnalla. Jäljitettävyys on yksi työkalu, ja pääosa tästä on EU:sta tulevia velvoitteita. Hän kannusti alaa huomioimaan, että jäljitettävyydellä taataan vastuullisuus ja velvoitteet ovat myös mahdollisuus. Digiloikka on otettava alalla ja on mietittävä alan modernisointia digitaalisuuden näkökulmasta. Olkaa nyt aktiivisia, miettikää digitaalisuuden mahdollisuuksia, kehotti Lampinen lopuksi, ja avasi näin Innovaatiopäivät.
Oma ohjelmanumero oli, kun alan pitkäaikaiselle vaikuttajalle Kari Ranta-aholle luovutettiin tasavallan presidentin myöntämä todistus kalastusneuvoksen arvonimestä. Kunniakirjan luovutti Kalatalouden Keskusliiton toiminnanjohtaja Vesa Karttunen yhdessä Pro Kalan toiminnanjohtaja Katriina Partasen ja Suomen Ammattikalastajaliiton toimitusjohtajan Kim Jordaksen kanssa. Ranta-aho muistutti yleisöä tuttuun tapaansa, että kalatalous ei elä menneisyydestä vaan sen täytyy rakentaa itse tulevaisuutensa.
Puhaltaako uudella ohjelmakaudella uudet tuulet? oli Heta Ratasvuoren, MMM, otsikkona. Hän kommentoi, että muut saavat arvioida, onko kyseessä uusi tuuli vai lehmän henkäys. Tavoite kuitenkin on, että 2027 syömme kalaa ravintosuositusten mukaisesti ja kotimaisen kalan käyttö on kaksinkertaistunut. Tämä visio on kotimaisen kalan edistämisohjelmasta. Kysymys kuuluu, että jos tähtäämme tähän, voimmeko jatkaa samoilla raiteilla vai tarvitaanko muutoksia.
Mikä sitten muuttuu uudella ohjelmakaudella, avasi Ratasvuori. Rahoituksen toimenpiteitä ei ole yksityiskohtaisesti määritelty EU-asetuksessa, vaan jäsenvaltiot määrittelevät itse rahoitettavat toimet ja tuensaajat toimintaohjelmassa. Tämä on selkeä ero nykyiseen kauteen, missä on listattu mitä voidaan rahoittaa. Nyt siis annetaan puitteet missä voidaan toimia.
Uusia asioita on täysin sähköinen hakuprosessi, jolla hakeudutaan kokonaan eroon papereista. Sähköisestä asioinnista jää aina jälki eikä käy niin, että paperit jäävät pyörimään laatikoihin. Muutos ei ole helppo kaikille ja järjestelmää kehitetään ja neuvontaa järjestetään. Hankkeiden rahoitusennakoita on tähän saakka saanut vain kehityshankkeet, ja nyt pyritään jatkamaan käytäntöä myös investointihankkeisiin. Kalaleadereitä jatketaan ja rakennetaan kansallinen verkosto. Valtakunnallisen ja paikallisen kehitystyön koordinaatiota pyritään myös parantamaan. Erityisesti kannustetaan yhteistyöhankkeisiin ja alalle pyrkiville pyritään rakentamaan selkeämpiä välineitä, lupasi Ratasvuori.
Aikataulu on sellainen, että nyt syksyllä valmistellaan toimintaohjelman sisältöä, ja tässä ollaan jo aika pitkällä. Toivottavasti EU-asetukset hyväksytään ensi vuonna, päästään toimittamaan toimintaohjelma komissiolle hyväksyttäväksi ja viemään kansallinen laki eduskuntaan. Paljon kuitenkin tehtävää ennen käyttöönottoa, viranomaisvalmistelut, ohjeet jne. ovat vielä edessä. Näin edeten olisi 2022 uusi ohjelma käynnissä.
Ministeriön linjausten jälkeen olivat vuorossa järjestöjen kommenttipuheenvuorot. Arkeen palautti osallistujat ensimmäisenä Kim Jordas, SAKL, ja hän esitti muutaman kommentin ammattikalastuksen suunnalta.
Jordas totesi, että hyvin pitkälle järjestelmä näyttää jatkuvan vanhan mukaan. Jäsenvaltion liikkumavaraa periaatteessa kuitenkin lisätään. Tämä on tietysti tervetullut muutos. Jordas ennakoi kuitenkin, että lopullisessa EU-asetuksessa tulee olemaan paljon rajoitteita, jotka liiaksi kaventavat jäsenvaltion pelivaraa mikä koskee etenkin laivastoon tehtäviä investointeja. Suomalainen kalastuslaivasto on vanhaa ja kulunutta, ja vaatisi uusimista ja modernisointia. Kalan laadun nostaminen, energiatehokkuuden ja työergonomian parantaminen vaativat jo tätä. Pyyntitekniikka vaatii myös osittaista uudelleen muokkausta. Kilpailu elintarvike- ja muiden kalatuotteiden markkinoilla edellyttää tehokasta ja ajanmukaista toimintaa myös suomalaisessa kalan alkutuotannossa. Tämän takia ratkaisuja laivaston parantamiseen on löydettävä, tuilla ja/tai uusilla rahoitusvälineillä. Vakuusjärjestelmä voi olla yksi vaihtoehto.
Rannikkokalastuksen osalta on keskeistä, että hylje- ja merimetsovahinkojen korvaaminen saa jatkoa. Näiden vahinkoeläinkantojen saaminen tasolle, joka mahdollista kannattavan kalastuksen on tietysti ykkösasia, myös kalakantojen elinvoimaisuuden kannalta, mutta vahinkojen kompensointi on oltava tärkeä roolissa myös uudella kaudella. Pyydys-, karkotin ja muiden ratkaisujen tukeminen ongelman lieventämiseksi on myös jatkuttava. Tukiprosentin on oltava näiden hankintojen osalta mahdollisimman korkea, pelkästään omalla rahalla näitä ei pystytä hankkimaan.
Uusien kalastajien alalle tulon tukeminen nostettiin esille. Perusedellytys uusien YRITTÄJIEN alalle tulolle tietysti on, että elinkeino antaa mahdollisuuden kannattavaan toimintaan. Alalle ei pidä houkutella uutta väkeä ainoastaan myöntämällä ilmaista rahaa. On selvää, että tarvitaan täydentäviä toimia aloituskynnyksen madaltamiseksi. Starttirahalla tai korkeammalla tukiprosentilla investointien osalta. Aloitusjärjestelmän on kuitenkin oltava sellainen, että kilpailuneutraalisuus säilyy ja on myös varmistuttava siitä, että aloittelija on vakavalla mielellä liikkeellä, jatkoi Jordas.
Jordas esitti myös, että nykyinen innovaatio-ohjelma-malli saa jatkoa seuraavalla kaudella. On ollut asialle eduksi, että kehittämistoimia on kerätty suurimmiksi kokonaisuuksiksi. Pienien, esim. kalastusyrittäjien, kehittämishankkeiden tukeminen kehittämisseteleillä voi olla hyvä täydennys järjestelmässä.
Suomen kalastusala on hyvin pieni, merialueella reilut parisataa todellista taloudellista toimintaa harjoittavaa yksikköä ja sisävesillä ehkä saman verran. Periaatteessa jokaiselle yritykselle/kalastajalle on mahdollista luoda oma yksilöllinen kehittämispolku yrityksen oman strategian perusteella sekä räätälöidä siihen tarvittavat tukitoimenpiteet.
Rakennetoimet eivät yksin riitä viemään kala-alaa eteenpäin. Tarvitaan myös alaa koskevia yhteisiä tavoitteita ja poliittisia päätöksiä alan toimintaedellytyksistä.
Ministeriön esittämä kotimaisen kalan edistämisohjelma vastaa liiton toivetta saada laajempi tausta toimintaohjelman toimenpiteille. Siitä kiitos ministeriölle. On sanottu, että edistämisohjelman tavoitteet ovat kunnianhimoiset. No, jos puhutaan suoraan, ja jos ei käytetä kiertoilmaisuja, niin ohjelmassa on kyllä jonkin verran pilvilinnojen rakentelua, Jordas totesi. Hän näki kuitenkin tärkeäksi suunnan osoittamisen eli kotimaisen kalan määrän lisäämisen markkinoilla.
Jordas huomautti, että kotimainen kala ei tule itsestään vesistämme laitoksiin, kauppoihin ja kuluttajien ruokapöytiin, vaikka jotkut uskovat niin. Tarvitaan toimenpiteitä alkutuotannon toimintaedellytyksien parantamiseksi ja tämän osalta tarvitaan ohjelmaan vielä selkeämpiä linjauksia.
Luonnonkalan osalta voidaan myös kysyä, panostetaanko sellaisen kalaan, jota kuluttajat/asiakkaat todella haluavat ja joka antaa kalastajille rahaa tai sellaiseen kalaan, joka on vaikeampi myydä kuluttajille/asiakkaille ja jolla kalastajan on vaikea saada taloudellista tulosta. Keskeinen kysymys jatkossa tulee myös olemaan silakan käyttömuodot, markkinoilla on suuria muutoksia näkyvissä.
Jotta kotimaisen kalan edistämisohjelmalla, ja sen myötä myös rakenneohjelmalla olisi todellista vaikuttavuutta, edellytyksenä on, että poliitikot, hallinto, elinkeino ja sidosryhmät myös sitoutuvat siihen. Kauniilla tavoitteilla ei ole paljon merkitystä, jos ohjelman perustuksia, toisin sanoen tarvittavia toimia, nakerretaan heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Valitettavasti pelkään, että tämä voi olla edistämisohjelman heikko kohta, Jordas totesi.
Meillä on nyt hieno visio, toivottavasti saadaan kaikki osapuolet mukaan sitä toteuttamaan. Eli alkuperäiseen kysymyksen palatakseni: Jonkin verran puhaltaa, mutta tuulen suunta vielä kysymysmerkki, lopetti Jordas.
Irja Skytén-Suominen, Kalankasvattajaliitto, aloitti toteamalla, että muutosta on ilmassa, mutta riittääkö auttamaan elinkeinoa. Ratasvuoren esitys ei oikein mahdollisuuksia avannut. Toimenpiteitä on, mutta myös myrskypilviä. Epävarmuus jatkuu ja toteutus viivästyy. Toivon että niissä rajoissa mitä EU antaa, edetään elinkeinolähtöisesti.
Skytén-Suominen oli sitä mieltä, ettei vesiviljelystrategian tavoitteita tulla saavuttamaan. Uusi ohjelma lisäisi kalaviljelyn määrää 50 miljoonaa kiloa, ja olisihan se hienoa, mutta ei realistista. On päätetty, että kalankasvatus aiheuttaa haittaa. Ympäristöahdistus kasvaa ja ympäristöä rasittavia elinkeinoja rajoitetaan. Eläinten kohtelu on entistä tärkeämpää ja kun arkinen kontakti puuttuu, halutaan hyvinvointia ymmärtämättä sisältöä. Tähän täytyy kiinnittää huomiota.
Skytén-Suominen antoi myös askelmerkkejä alkavalle kaudelle. Näitä ovat suuremmat yksikkökoot, alhaisempi ominaiskuormitus, mutta nollaan ei päästä, ja täytyy miettiä muita keinoja poistaa ravinteet. Kasvatuksen lisäyksen täytyy tapahtua merialueella. Hän toivoo, että päästäisiin keskusteluvaiheesta eteenpäin kohti selkeitä ohjeita ja määritelmiä, joita voisi todella noudattaa. Kevyempiä toiminnan ehtoja pitäisi näkyä silloin kun päästöt vähenevät, päätti Skytén-Suominen.
Pekka Heikkilä, ETL Kalateollisuusyhdistys, kertoi, että EMKR-rahoituksen merkitys teollisuudelle on välillinen. Se vahvistaa toimintaympäristöä ja valmistavien yritysten kohdalla edistää laatua ja etenkin kotimaisen kalan saantia rinnan edistämisohjelman kanssa. Tämä luo kehyksen ja toimintaympäristön alalle, ja tuonut mukanaan hyödyllistä vuoropuhelua. Innovaatiorahoitus, Blue Products, koetaan yhdistyksessä tärkeäksi, koska sen sisällä on paljon tutkimusta mikä synnyttää tuotekehitystä. Uudella kaudella on tärkeää, että saadaan tuotteita tutkimuksen tuloksina. Vajaasti hyödynnetty kala on tulossa, mutta lisäys edellyttää myös käytön lisääntymistä. Kalan positiivinen esilläpito on tärkeää ja Heikkilä kiitti Pro Kalan työtä asian edistämisessä.
Keskustelu jatkui ajankohtaisista teemoista otsikolla: Vesistöissä on kalaa ja kalalla on kysyntää. Miten saadaan kalavesiä ja kalastusoikeuksia ammattikalastajille?
Vesa Karttunen, KKL, mielestä asetelma on selvä, ja se selviää kalastuslain ja sen soveltamisen kautta. Kalastusoikeus kuuluun vesien omistajille, mutta miten saadaan kaupallinen kalastus mukaan, on kysymys. Kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien (KHS) rakentaminen sai lisäaikaa ja siellä määritellään kalastukseen sopivat alueet, pyydykset ja myös hinta.
Kaupalliselle kalastukselle hyvin soveltuvista alueista ei ole selkeitä ohjeita laissa. ELY:n myöntämä lupa kaupalliselle kalastukselle on mahdollisuus, mutta Karttunen luonnehti, että tämä olisi viimeinen vaihtoehto sen jälkeen, jos vapaaehtoinen sopiminen ei ole tuottanut tulosta. Lähtökohtana KHS:ssa pitää olla, että kalastuksen on mahdollistuttava. Vedet käyttöön, jos omistaja ei kalasta riittävästi ja kalaa on, niin miksei voi antaa sopivalla hinnalla aluetta kalastajien käyttöön. KHS:en on tarkoitus olla vahvoja jatkossa eikä toivottavasti vain staattisia työkaluja. Yhtenäislupa myös kaupallisille kalastajille samalla tavalla kuin muillekin kalastajaryhmille.
Vesiviljelystrategian mukaan vesiviljelytuotannon kokonaismäärä Manner-Suomessa nousee vähintään 20 miljoonaan kiloon vuoteen 2022 mennessä. Miten tämä saavutetaan? oli seuraava aihe, josta kommentin antoi ensin Alf-Håkan Romar, Nordic Trout Ab.
Hän esitti selvästi, että tavoite tuottaa 20 miljoonan kilon strategia on täysin epäonnistunut, koska mitään pohjaa ei ole. Meillä on keino, kalankasvatus, mutta lupahakemuksissa ei päästä eteenpäin. Ilman lupia ja niiden kasvua ei saada jatkoa elinkeinolle. Kirjolohi on vihreä kala myös WWF:n liikennevaloissa, silakasta saadaan itämerirehua ja kalankasvatus voi muodostua ravinnepositiiviseksi alaksi ja poistaa ravinteita. Toivottavasti kasvatus yhdistetään muihin vesistöä parantaviin toimin.
Romar näkee kuitenkin ongelman tilanteessa, jossa asiantuntijat eri mieltä, meillä ei ole kansallisia linjauksia, ja lupakäsittelyjen käytäntö on kirjavaa. Eri ruuantuotannon lupaehdot tulee yhtenäistää, ja tehdä ympäristön kannalta kestäväksi. Linjauksia tarvitaan mallinnuksien suhteen ja niitä tulee tarkastella osana vesiensuojelutavoitteita. Voimme tehdä paljon jos teemme yhteistyötä. Nykytila on kestämätön, miljoona päivässä menee ulkomaiseen kalaan, ja ympäristöehdot ehdot estävät kotimaisen tuotannon, huomauttaa Romar.
Aiheen lupapuolesta jatkoi Johanna Helkimo, YM, ja kysyi, että miten saavutetaan 20 miljoonaa kiloa. Yhdeksän miljoonaa on nyt kasvatusmäärä, ja voidaan todeta, että emme tavoitteeseen pääse, kuittasi Helkimo. Meidän päämääränä on estää vesien tilan heikentyminen, ja tavoitteita ei ole monin paikoin edelleenkään saavutettu, ja jos kasvatusmäärä kaksinkertaistetaan, emme voi hyväksyä lisä kuormitusta.
Miten tavoite voitaisiin saavuttaa. Kiertovesikasvatus tuo mahdollisuuksia, kassikasvatusta on mahdollista kehittää, leväkasvatuksesta voi tulla uusia avauksia liittyen ravinteiden poistoon. Helkimo huomautti myös, että sijainninohjaus ei ole ajantasainen ja sitä ollaan päivittämässä. Seuraavaa strategiaa kirjoitettaessa on huomioitava, miten tavoitteet nykyisessä suunnitelmassa on saavutettu ja edetä sen mukaan niin kasvatus kuin ympäristökin mielessä.
Tässä vaiheessa tuli myös runsaammin kommentteja ja yhdessä kerrottiin arkinen tilanne, jossa yrityksen lupahakemuksen käsittely kesti vuodesta 2013 vuoteen 2019. Tätä Helkimo kommentoi, että heillä tiedostetaan, että tarvitaan monenlaisia selvityksiä ja ne vaativat aikansa. Yleisöstä kysyttiin myös, mitä ala voisi tehdä, jotta tavoite saavutetaan ja voidaan nopeuttaa lupamenettelyä? Helkimo nosti esille yhteistyön ja että asetettu kotimaisen kalan kasvatustavoite on vasta lausunnolla eikä vielä päätetty, ja seuraavan tavoitteen täytyy peilata nykyiseen toteutumaan. Meren hyvä tila on kaikkien kannalta keskeinen asia, tuumi Helkimo.
Hylkeet ja merimetsot ammattikalastuksen riesana – miten ongelma ratkaistaan? Tästä ajankohtaisesta aiheesta keskustelivat Olavi Sahlsten, SAKL ja Bernt Nordman, Natur och Miljö. Sahlsten esitti heti kärkeen, että puolet hylkeistä pois jotta pysytään vastaamaan luonnonkalan lisäämiseen markkinoilla. Nykyinen hyljekanta on hänen mukaansa uhka myös kalakannoille.
Nordman piti tärkeänä, että merimetso ja hylje olisi hyvä erottaa haitoista puhuttaessa. Hän kertoi, ettei heidän organisaationsa ole vuosiin valittanut metsästyskiintiöistä ja 1 000 lupaa hallin osalta on kestävä taso. Nykyisiäkään lupia ei käytetä eikä se ole säädöksistä kiinni. Nordman ei myöskään usko, että puolet voidaan tappaa, mutta pitää kehittää ehkäisymenetelmiä, rysiä ja karkotusmenetelmiä. Käsittämätöntä ettei vielä olla pystytty vaikuttamaan näiden eläinten käyttäytymiseen, hän kommentoi.
Sahlsten totesi, että kantaa täytyy rajoittaa, jotta karkottimet ym. toimivat ja kalastuksesta tulee kannattavaa. Kannat ovat kestävät ja enemmän voidaan metsästää. Tämän myös Nordman myönsi, mutta täsmensi ettei metsästäjiä löydy. Myyntikiellon todettiin rajoittavan eettistä metsästystä, ja tämä on hankala lähtökohta nyky-yhteiskunnassa ja muita ratkaisuja pitää löytää. Kalaa riittää ihmisille, hylkeille ja merimetsolle. On totta, että hylkeet vaikuttavat kalojen käyttäytymiseen, ja saalista ei tule sieltä mistä ennen tuli, myönsi Nordman. Sahlsten kuittasi, että kalastusta rajoitetaan, jotta eläimille riittää syömistä. Halutaanko kalaa vai suojellaanko, kysyi Sahlsten. Kaikkiaan keskustelu oli virkistävä ja ehkä yllättäen osapuolet olivat monissa asioissa samoilla linjoilla.
Kasvua ja kannattavuutta innovaatiolla – lupa toimia eri tavalla kertoi Anssi Tuulenmäki, yli-innovaatioaktivisti, Aalto Yliopisto. Ajattelu uudesta suunnasta, mistä kasvua löytyy, ja kasvu voi olla muutakin kuin taloudellista kasvua. Hänen sanomansa oli, että herkästi fiksoidutaan vanhaan ajattelutapaan, eikä nähdä luonnollisia ja potentiaalisia vaihtoehtoja. Titanic törmäsi kelluvaan jäävuoreen, mutta kukaan ei noussut sille turvaan koska laiva ei peruttanut sen vierelle.
Asiakkaan ajattelun ymmärtäminen on avain. Asiakkaille pitäisi luoda uutta arvoa, lisätä hyötyä tai vähentää uhrauksia. Jos halutaan lisätä kalatalouteen arvoa, yleensä lisätään ominaisuuksia. Tuulenmäki suositteli kuitenkin vähentämään ominaisuuksia, jotta tuotteen arvo tulisi ymmärretyksi. Asioita voidaan ottaa pois, ja silti asiakas ymmärtää mistä on kyse.
Jos halutaan houkutella niitä, jotka eivät ole nykyisestä toimintamallista kiinnostuneita, täytyy kehittää kokonaan uusi. Ajatus on, että asiakkaalle tuotetaan hyötyä, mutta yleensä vai haitataan asiakkaan valintoja.
Kotimaisen kalan edistämisohjelma – miten tavoitteisiin päästään? ja kysymykseen vastasi Timo Halonen, MMM. Tämä on hallitusohjelmaan perustuva kirjaus, jolla halutaan edistää kotimaisen kalan kulutusta ja tarjontaa. Se on puhutteleva ja ihmisläheinen. Suomalaiset syövät hyvin kalaa, mutta pääosa on ulkomaista. Uudella ohjelmalla luodaan edellytykset kaksinkertaistaa käyttö ja kulutus on siten ruokasuositusten mukainen, 2-3 annosta viikosta. Tämä toteutetaan niin että silakan elintarvikekäyttö viisinkertaistetaan, muun kotimaisen kalan elintarvikekäyttö kaksinkertaistetaan ja erityisesti lisätään vajaasti hyödynnettyjen kalojen osuutta. Kalanviljelyn määrä kolminkertaistetaan ja kalan viennin arvo moninkertaistetaan jalostusastetta nostamalla ja vientiä lisäämällä, linjasi Halonen.
Silakkaa kalastetaan hyvin, mutta saaliista käytetään vain 4 % elintarvikkeeksi. Aluksille tarvitaan investointeja, jotta osuus kasvaisi, ja investointeja kaivataan myös satamiin ja jalostukseen. Pieni silakka jalostetaan niin, että kuluttajat käyttävät sitä. Ilman alkutuotantoon tehtäviä investointeja ei tule lisää elintarvikekalaa, ja jos jalostusteollisuudella ei ole näkymää, että kuluttajat ostaisivat tuotetta, ei investoida. Tämä on tyypillinen muna vai kana- ilmiö, summasi Halonen. Nyt tarvitaan molempia, ja lähdetään yhdessä kehittämään, että saadaan rahoituksille paras vaikuttavuus.
Vajaasti hyödynnettyjen lajien kohdalla haaste on Halosen mukaan ehkä vielä suurempi kuin silakalla koska ei ole saaliita. Miten voidaan kalastus rakentaa, mistä vedet, mitkä mallit ja kun nämä ratkaistaan, päästään hiomaan arvoketjua. Kehitys on ollut viime vuosikymmenen ajalta kohtuullisen hyvä ja suunta oikea. Rannikolla hylje- ja merimetso-ongelmaan on löydettävä ratkaisu, ja tässä hän oli samaa mieltä Sahlstenin kanssa. Uusien kalastajien alalle tuloa pitää helpottaa parantamalla toimintaympäristöä ja houkuttelevuutta. Uutena mahdollisuutena Halonen esitti käynnistystukijärjestelmää. Tilanteeseen on löydettävä ratkaisuja, koska ilman kannattavaa toimintaa ei ole kalastusta. Tämä on perusasia minkä täytyy olla kunnossa. Uudet kalastajat ovat iso asia, jotta saamme lisää pyydettyä kalaa.
Kalaviljelyn tavoite on hurja, luonnehti Halonen. Faktatiedon välittäminen on tärkeä, jotta tuotantoa voidaan lisätä, mutta kasvuun suhtaudutaan positiivisesti ja nyt täytyy luoda edellytyksiä uusien ympäristölupien saamiselle. Kysyntä on hyvä ja pullonkaula on kasvatuksen lisääminen taloudellisesti ja ekologisesti. Tämä mahdollistetaan itämerirehulla ja muilla kompensoivilla toimilla merikasvatuksessa. Työ käyntiin nyt ja pohjatiedot ovat jo kasassa. Tavoite on tuoda esille, että kalataloudella on suuret mahdollisuudet ja jokainen voi edistää sitä syömällä yksi kala-annos lisää viikossa, summasi Halonen.
Miten kala-ala koronakeväästä selvisi? Mitä tästä voidaan oppia? valaisi Jari Setälä, Luke.
Hän aloitti toteamalla, ettei kenellekään tullut mieleen tällainen kriisi, joka lyö kaiken kiinni. Maailmalla on jouduttu sulkemaan kalan- tuotanto ja jalostuslaitoksia tai laittamaan karanteeniin. Meillä yritykset ovat ottaneet käyttöön erilaisia varautumiskäytäntöjä, ja tiedossa ei ole kalatalouden yritysten pysähtymistä sairastapausten johdosta.
Setälä kertoi myös, että kala on liikkunut Suomen rajojen yli lähes normaalisti, ja työvoiman saanti kalastukseen, kalanviljelylaitoksille ja kalateollisuuteen on saatu pääosin varmistettua, mutta ulkomaisista laitteista, varaosista ja osaamisesta riippuvainen toiminta on takellellut. Viivästyksiä tullut, mutta suurin ongelma tulee lohen hinnanmuodostuksen kautta.
Kalan kotimainen kysyntä tyrehtyi, kun ravintoloita suljettiin, hotelleja meni kiinni jne, ja luottamus, onko turvallista syödä ulkona, väheni. Volyyminä se tarkoitti, että yritykset, jotka ovat erikoistuneet Horeca-tuotteisiin, olivat kovimmilla. Kalastajat panostivat suoramyyntiin koska palvelutiskit ovat kiinni ja tapahtumia on vähemmän.
Eurooppalaisessa vertailussa meillä on pärjätty hyvin ja Suomi aivan kärjessä. Kuluttajien ostovoiman vähentyessä kysyntä kohdistuu halvimpiin lajeihin. Kotitarve ja vapaa-ajankalastus on lisääntynyt ja mm. kalastonhoitomaksujen tuotto on noussut 60 % edellisvuoden vastaavaan jaksoon verrattuna.
Hyvältä ei jatko näytä, ennustaa Setälä. Lohipuolella haudan hiljaista, kala varastoidaan ja katsellaan ensi vuotta ja investoidaan pakastuskapasiteettiin. Tärkeää varautua huoltovarmuuteen ja veikkaus on, että ruokajärjestelmä sopeutuu yllättävän hyvin. Enää ei tule tilannetta, että lohi viedään Kiinaan ja jalostetaan siellä. Aletaanko sen sijaan Norjassa jalostaa, näitä mietitään ja seurataan. Kaikkea tuotantoa ei kannata siirtää pois vaan pidetään kalatalous kotimassa, kehotti Setälä lopuksi.
Yritysten kommenttipuheenvuorot koronan vaikutuksista aloitti Irja Skytén-Suominen, Kalankasvattajaliitto. Heidän omassa laitoksessaan olivat vaikutukset keväällä vähäiset, työt jatkuivat, vaikka työntekijöiden liikkuvuudessa oli vaikeuksia. Ennakoitiin että syksyllä on suuria vaikeuksia eli kalan hinta putoaa. Tilapäishäiriöitä ollut, mutta nyt asetuttu uuteen tilanteeseen ja aika näyttää miten syksystä selvitään.
Paavo Törrönen, Saimaan Kala kertoi, että muikun kalastuksessa oli haastava vuosi joka alkoi jo leudosta talvesta. Sen jälkeen odotettiin kevättä, mutta hinta putosi, eikä kalaan kannattanut lähteä eikä saaliskaan olisi mennyt kaupaksi. Suoramyyntiin kalastettiin vähän ja vuosisaalis on noin 30 % normaalista. Kaikki tukihakemukset on tehty, ja pankin kanssa neuvotellaan jatkosta. Mitä ensi talvesta tulee, nuotataanko ja miten hinta käyttäytyy, aika näyttää, tuumi Törrönen.
Riku Isohätälä, Hätälä Oy kertoi, että heillä on selvitty toistaiseksi. Paljon on sairauspäiviä, henkilökuntaa on testattu, ja jos 200 on töissä ja osa menee testaukseen, tulee tilapäistyöntekijöitä. Hän vakuuttaa, että kaikki yritetään tehdä koronan leviämisen estämiseksi, ja tilapäistyöntekijöille järjestetään pikakoulutuksia. Aina kun tulee uusia ihmisiä töihin, heikentyy tehokkuus, nyt 20% . Vielä ei yritys ole saanut tukia, mutta voi olla, että myöhemmin saadaan. Kauppa on kuitenkin käynyt ja vienti on toiminut, toteaa Isohätälä.
Mika Jääskeläinen, Kalatukku E.Eriksson Oy kertoi pitkälle samaa. Erityisesti Horeca-sektori kärsi, muutamassa päivässä tuli laskua 80 % ja jokainen tietää mitä tämä tarkoittaa. Kauppojen tiskejä suljettu, ja arvokkaimpien tuotteiden ostokäyttäytyminen on muuttunut. Erikssonilla muutettiin valikoimaa, sopeutettiin, myös henkilöstöä, alihankintakuviot laitettiin uusiksi. Ratkaisevaa oli, että reagoitiin nopeasti ja henkilökunta jousti. Moniosaajat olivat kultaakin arvokkaampia. Myynti on nyt lähellä viime vuoden tasolla ja valmistaudutaan jouluun. Eteenpäin on mentävä, huomautti Jääskeläinen.
