Törnimarjasato on kypsymässä ja korjattavissa kun pakkanen niitä ensin puraisee. Marjat on kerättävissä kunhan ne kevyesti jäätyvät. illoin ne kestävät poimia kun muutoin ne ovat liian pehmeitä. Purskahtavat rikki kun yrittää kypsää marjaa irrottaa. Pakkasten odottelussa on kuitenkin se riski, että lintuparvet ehtivät tyhjäämään pensaat ennen kuin ensimmäiset pakkaset marjat kovettaa. Pensaiden ns ”puristelu” eli vain mehun talteenotto on yleistä, mutta silkkaa tuhlausta. Mehu on vain osa marjan sadosta koska pääosa vitamiineista ja kuidut jäävät saamatta talteen kun kuoret ja kiinteät marjan osat jätetään tyhjiksi puristeltuna oksille.
Törni on satakuntalainen ja ilmeisesti lajemmaltikin alkuperäinen tämän kasvin nimi. Muistaakseni vasta 80-luvulla alkoi täällä jostain muualta tullut nimi tyrni yleistyä. Alkuun tuntui lähinnä vitsiltä käyttää törnistä nimeä tyrni, mutta niin vain tämä fiilistelynimi on vallannut arkikielenkin ettei alkuperäistä rannikon törni nimeä enää juuri kuule.
Paikannimistössä alkuperäinen nimi on vielä säilynyt: on Törnikaria -niemeä ja -saarta. Todennäköistä on että näen vielä senkin kun kartoittajat alkavat näitäkin nimiä muuttaa oikeinkirjoituksen nimissä tyrniksi kuten niin monelle alkuperäisnimiin kuuluvalle paikannimelle on jo käynyt.
Törniä ei ole arvostettu hyötykasvina kuin vasta viime vuosikymmenet. Perineisesti sitä ei ole käytetty vaikka sen sisältämät vitamiinit olisivat olleet arvokkaita vaikka nälkävuosina estämään keripukkia. Marja päivässä olisi riittänyt estämään hampaiden irtoamisen. Tosin nälkää ei rannikolla nähty. Se oli sisämaan riesa.
Marjan säilöminen oli taannoin mahdotonta. Sokeria ei ollut eikä pakastimia.
Hapan ja voimakkaan makuinen marja ei oikein tuoreeltaan houkutellut joten linnut niillä herkutteli.
Nykyjään törmää mainontaan jonka mukaan on ”periteisiä tyrniherkkuja” kun kaupataan törnituotteita. Ihan huuhaata. Ainoa perinne jonka muistan lapsuudesta oli jos joku erehtyi tällaisen marjan suuhunsa pistämään niin se kiroten sylkäistiin pois. Nykyisin on onneksi opittu hyödyntämään tätä marjaa ja upeita ruokia ja juomia on törninmaulla viimeistelty.
Rysistä on siiantulo virkkumassa ja siiat on olleet valioluokkaa. Yllä kuvassa edustajat siianmalli 2015 kisaan kokoluokkaan yli 2kg ja alla +3kg
Silakan verkkopyynti on saanut maistaa hallitilannetta taas oikein olan takaa ja yli viikon on saatu vain rippeitä ehjiä silakoita. Harmi, sillä kuluttajat odottaa pulleita syyssilakoita herkutteluun.
”Ei oo”n myynti on turhattavaa ja saamaan aikaan WWF mainostaa, että syökää enemmän silakkaa vaikka juuri he ovat uranuurajia ettei kuluttajille ole silakanverkkokalastajalla kalaa tarjota.
Tällä kertaa kuva sääilmiöstä meren vaahtoaminen. Kyse ei todellakaan ole naapurin mattopyykistä tai Fairyn käytön lisääntymisestä. Yksinkertainen ja varma lähisääennustus syntyy kun rannalle alkaa kertyä vaahtoa jota aallokko siihen kasaa. Tietää sadetta vuorokauden sisällä 99,9% varmuudella. Kuluvana kesänä on vaahdosta saatu nauttia yllin kyllin samoin sateesta. Ilmiö on tieteellisestikin selitettävissä sadealueen edellä vesistön pintajännitys muuttuu otolliseksi vaahtoamiselle.
Nam, syksynsatoa leivällä.
HjS
