Turun kupeessa Kaarinassa toimivalla Suomen Sillikonttorilla on tavoite.
”Missiomme on palauttaa suomalaiselle silakan- ja sillinjalostukselle se kunnia, joka sille kuuluu.”
Toimitusjohtaja Ville Haapanen puhkuu intoa availlessaan Norjasta tulleita silli- ja silakkatynnyreitä ja esitellessään Sillikonttorin uusia pakkauslinjastoja.
Maustamista ja pakkaamista harjoittavan tuotantolaitoksen omistaa pitkän linjan silliyrittäjä Matti Ruuska. Hänen Boyfood-yrityksensä sai suomalaisen työn kukoistamaan kaupan sillihyllyillä, sillä sen Boy-tuotemerkki jakoi Suomen markkinat puoliksi norjalaisen Orklan omistamien Abba- ja Ahti-sillien kanssa aina vuoteen 2005 saakka.
”Suomessa jalostetun sillin osuus kaupan hyllyllä oli 90 prosenttia vuonna 2005. Nyt se on päinvastoin 10 prosenttia”, Haapanen kertoo.
Alamäki alkoi vuonna 2005, kun Ruuska myi Boyfoodin Islantiin. Se siirtyi pian norjalaisen Orklan eli Felix-Abban eli kilpailijan käsiin, ja tehdas suljettiin vuonna 2014.
”Minä olin viimeinen, joka sammutti Rymättylästä valot”, Haapanen kertoo.
Viime syksynä Ruuska osti kaarinalaisen Scanfoodin, Haapanen ryhtyi toimitusjohtajaksi ja miehet aikovat nyt valloittaa sillin- ja silakanjalostuksen takaisin suomalaisiin käsiin Suomen Sillikonttorin nimellä.
Suomessa tehdään lisäksi Ahtia ja Vestaa Orklan tehtaalla Turussa, mutta Boy, Pirkka, Rainbow ja Aura purkitetaan nykyisin Ruotsissa, Islannissa, Virossa, Tanskassa tai Puolassa.
Sillikonttori tuottaa Kaarinassa vakuumiin pakattua kokosilliä ja fileitä sekä erilaisissa mausteliemissä uivia silakka- ja sillifileitä pienistä muovirasioista 100 kilon suurkeittiötynnyreihin. Osa myydään omalla ja osa kaupan tuotemerkeillä.
Pärjäämisen valttina on laatu. Fileet ovat paksumpia, rasvaisempia, napakampia ja siistimmin perattuja kuin muilla, ja kala monia kilpailijoita kalliimpaa Koillis-Atlantin kalaa, Haapanen luettelee. Tavoitteena on tuplata yrityksen liikevaihto nykyisestä liki miljoonasta eurosta.
Päättäjiltä toimitusjohtaja toivoo, että byrokratiaa voisi suhteuttaa yrityksen kokoon muun muassa sertifiointijärjestelmien vaatimuksissa ja yritystukia miettiä uudelleen.
”Kaikki kalatuet menevät kotimaiselle kalalle. Ymmärrän, ettei norjalaista lohta voida tukea, mutta silliä ei saa Suomesta, jalostustyötä kyllä.”
Lähde: MT 25.7.2016