Kuvat Porin pohjoisesta saaristosta, Munakarista / Markku Saiha, Paapuuri Oy
Selkämeren alueen pienet saaristot, kuten tämä Porin pohjoispuolen Kumppoosin saariryhmä, ovat kapeita nauhoja aavan meren ääressä. Meri säätelee luonnonolosuhteet ja vaikuttaa niin jäätalvien pituuteen kuin tyynien päivien määrään. Saaristomerelle ominainen suojaava ulkosaaristo puuttuu.
Meri tuntuu ja näkyy. Joinain vuosina ei pysyvää jääpeitettä tule edes sisäsaaristoon ja kerran pari vuosikymmenessä koko Selkämeren kattaa jää. Syksy on usein tuulinen ja ilmat tasaantuvat vasta uuden vuoden puolella. Meri alkaa jäätyä tavallisesti tammikuussa ja maaliskuussa jääpeite on laajimmillaan. Keväällä aurinko jaksaa lämmittää vasta toukokuussa ja jäät lähtevät tai palaavat lauttoina takaisin rannikolle tuulten mukana usein Vappuun saakka.
Kevään eteneminen tai syksyn tulo voi vaihdella vuosien välillä jopa kuukausia. Tämä heijastuu niin näiden saarien lajistoon kuin myös ihmisen toimiin. Jäiden lähtö määrittelee veden lämpenemisen aikataulun mistä seuraa, milloin silakka saapuu kudulle Kumppoosin saariston länsipuolen matalikoille. Kun kutu ajoittuu niin että selkälokin poikaset ovat kuoriutuneet, saavat ne hyvin ravintoa ja useampi poikanen selviää lentokykyiseksi ja muuttomatkalle.
Sama luonnon kiertokulku on mahdollistanut ihmiselle ravintoa. Ensin on opittu seuraamaan ennusmerkkejä ja sitten osattu valmistaa vene sekä pyydykset saaliin saamiseksi. Kansallispuiston alueella on kalastettu perinteisesti niin kiinteillä pyydyksillä kuin verkoillakin. Ammattimainen verkkokalastus on nyt käytännössä loppunut ja rysäkalastuksen tekniikka muuttunut huomattavasti viime vuosien aikana.
Selkämeren merilinnusto voi hyvin. Luontaista kannanvaihtelua havaitaan ja ilmiöön vaikuttaa suuri joukko muuttujia ilmastosta pienpetoihin. Samalla rannikkoalueella on myös linnustollisesti tärkeitä levähdys- ja sulkimisalueita. Tärkeä vesilintujen muuttoreitti kulkee pitkin ulkosaaria ja direktiivilaji, selkälokki, pesii tällä alueella.
Joihinkin lintuyhdyskuntiin kohdistuu erilaisia ulkopuolisia häiriöitä kuten pesimäaikaisia käyntejä, veneliikennettä ja merikotkan predaatiota merimetson kohdalla, mutta nämä tekijät eivät ole tähän mennessä estäneet pesintöjä vaikka osittaista paikanvaihtoa onkin havaittu. Näistä syistä on puiston käyntikohteet valittu niin, että liikkuminen ei aiheuta normaalia suurempaa häiriötä ympäristölle.
