Sarelva, perinteinen puinen pyydysmerkki (yleensä alle metrin korkuinen). Puinen ristikko veden pinnalla, jonka keskiöstä ylöspäin oli lapaa muistuttava merkintäpuu. Tähän ylös sojottavaan osaan kukin kalastaja tai venekunta veisti oman tunnusmuotonsa ja etukirjaimet nimestään. Tunnusmerkistä vesillä liikkuva voi tunnistaa kuka pyydyksen omistaa. Rysäpyydykset merkittiin sarelvalla, joka oli rysän peräankkurin haalurin (köysi ankkurista pintaan) pinnalla oleva osa ja samalla pyydyksen uloin osa. Sarelva oli siis myöhemmin yleistyneen merkkilipun sijalla. Merkkilippuun siirryttiin, kun vesiliikenne kasvoi ja pyydys pyrittiin saamaan näkyvämmäksi. Vielä 1960-luvulla oli isälläni sarelvat käytössä, tosin silloin oli myös liput käytössä.
Kuvan sarelva ei ole sukumme tunnusmerkein, sillä meidän kalastushistoriamme esineet paloivat 2003 rantasuulin tulipalossa, jossa meni kaikki vanha historiallinen materiaali mitä oli säilytetty yli sadan vuoden ajalta.
Lasiset pallot, joiden ympäri kudottiin naruverkko kiinnittämistä varten, ovat myös taakse jäänyttä kalastushistoriaa. Vielä ehdin viimeiset lasipallot nähdä käytössä kun niitä jokunen oli isän rysissä, kun lapsena olin mukana kalastamassa. Lasikohojen aika on ollut 1800-luku ja 1900-luvun alkuvuosina ja niitä on ollut käytössä eri puolilla maailmaa, erityisesti Norjassa. Lasikohoja ei kalastuksessa ikävä tule, sillä niitä oli käsiteltävä varoen: kopsahdus veneen laitaan ja koho oli entinen. Nykyisin lasikohoja valmistetaan edelleen, sillä niitä käytetään koristeina.
Rysien yläpaulan kohot oli korkkikaarnasta veisteltyjä. Muoviset kanisterit yleistyivät vasta -70-luvulla, samoin styroxkohot ja muoviset kohot. Varsinkin suuremmista kohoista oli kova pula ennen muovin yleistymistä. Puiset tynnyrit olivat hyvin vanha poijutyyppi, kun tarvittiin suurempia kannatuksia. Ennen muovia oli vaihe, jolloin kanisterit olivat peltiä. Yleensä gallonan tilavuuden peltikanisterit olivat melko lyhytikäisiä, sillä ne ruostuvat nopeasti puhki merivedessä.
Styrox ei ongelmitta yleistynyt kohomateriaaliksi. Muistan kun isä teki ensimmäisen silakkarysän siipiosan käyttämällä uutukaisia styroxkohoja. Käteviä ja köykäisiä kohoja. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun kohot maistuivat lokeille. Ennen kalastuskauden loppua rysä vajosi pohjaan, kun lokit olivat murustelleet kohot olemattomiin. Sittemmin, kun styrox yleistyi, lokkien kiinnostus niiden rikkomiseen vähentyi ollen nykyjään satunnaista. Styroksin käyttö on vähentynyt ja tilalle on tullu kestävämmät pvc- ja abs-muovit, jotka pystyvät myös kilpailemaan hinnalla styroksin kanssa.
Edellä siis kalastajan muisteloita kalastusvälineiden kehityksestä omin kokemuksin. Kokemusta alkaa olemaan, kun alkanut vuosikymmen on seitsemäs vuosikymmen jonka aikana olen kalastanut. Alkuun sivutoimena, koska koulunkäynti haittasi keskittymistä kalastukseen. Päivääkään en elämäni aikana ole ollut toisella töissä ja tuskin enää tarvitsee hattu kourassa lähteä töiden perään kyselemään. Jokunen päivä on matkan varrelle kertynyt minkä vaihtaisin, jos mahdollisuus olisi, mutta montaa niitä ei ole.
Varhain kun on aloittanut ja pitkää päivää tehnyt, on saanut elää rakastamaansa työtä tehden (keskimäärin) kahden ihmisen työuran edestä. Täyttä elämää.
Joskus on hyvä katsella taakseen ja muistella menneitä. Kunhan varoo ettei jää tuijottelemaan ”vanhoja hyviä aikoja”.
Korona on lopettanut markkinat ulkoilmassa ja vuoden aikana on myös lukuisat kalamarkkinat peruttu. Omalaatuista on, että suuret marketit saavat edelleen pitää markkinoita (mammutti). Jotenkin ei oikeustajuun mene, että suuri kauppaketju saa mainostaa markkinoita, jotka pidetään sisätiloissa tarjoustuottein, ja pikkuyrittäjät eivät saa kokoontua ulkona markkinoille myymään tuotteitaan. Todennäköisesti rajoitukset on helpoin toteuttaa siellä, missä on aita matalin. Suurilla kauppaketjuilla on valtaa niin, ettei niitä voi rajoittaa, mutta pikkuyrittäjät voi talloa. Samanlainen epäjohdonmukaisuus oli viime keväänä, kun useita toreja suljettiin koronan johdosta, mutta Reko-tapahtumat sai jatkua. Korona on vaaraksi toreilla, mutta vastaava myyntitapahtuma toisaalla ei ole ongelma. Toistaiseksi näyttää, että tälle keväälle vastaavaa torikieltoa ei ole ehdotettu. Mahdollinen ulkonaliikkumiskielto tosin taas saattaisi aiheuttaa ongelmia. Kaupassa olisi pakko sallia käydä, mutta torilla vastaavia tuotteita ostamassa ei. Toivotaan, että ruokaa saa käydä ostamassa itselleen riippumatta myyntipaikasta.
Verstaalla tehtävät talven pyydystyöt ovat hyvällä mallilla, aika on riittänyt ja työt tehty.
Uutta rysän osaa pauloihin lähes 700 metriä (eli 1400 m ylä + alapaulaa) sekä korjasin havasrepeämiä.
Nyt on vielä puu- ja rautatöitä vaiheessa. Näyttää niillekin vielä viikko aikaa olevan.
Ankkureita menetin viime kalastuskaudella turhan paljon ja uusia pitäisi hitsata. Hitsaustyön teen ulkona, sillä keväinen sää tekee työstä miellyttävämpää. Aurinko lämmittää poskea, hitsauskaasut vie kevättuulen vire ja linnut tapailee kevätkonsertin kenraaliharjoituksia…
Viimeisin pakkasjakso oli liikaa rantamme edustalla ja lähes koko talven sulana ollut meri peittyi heikkoon jäähän. Parin yön jää estää kalastuksen aloituksen. Luvassa on keväistä säätä ja kevätpäiväntasaus on tällä viikolla, joten tämä talvi on lopullisesti menetetty. On kauden aloitus lähellä.
HjS
