Kalastuksen tilanne oli kaksijakoinen. Pelagisen kalastuksen puolella oltiin optimistisia, mutta rannikkokalastuksen tilanne synkkeni entisestään.
Positiivisuutta pelagisessa kalastuksessa
Pelaginen kalastus kehittyi positiiviseen suuntaan. Saaliit olivat ennätyksellisen suuria ja hinnat nousivat kalajauho- ja rehukalamarkkinoiden ollessa hyvät. Kalastus oli tosin kielletty tiettyinä aikoina ja säännöksiä muutettiin useaan kertaan vuoden aikana. Kesän troolikalastuskieltoaika oli pitkä. Myös rysäkalastus keskeytettiin asetuksella 12.7. alkaen. Ulkomaalaisomistusten osuus suomalaisesta kalastuksesta jatkoi kasvuaan, mutta pienemmässä mittakaavassa kuin ennen.
Liitto ilmoitti jälleen kiinnostuksestaan tutkia aluskohtaista kiintiöjärjestelmää. Vuosikokouksessa 23.3. Uudessakaupungissa käsiteltiin siirrettäviä kalastusoikeuksia sekä tuottajaorganisaatiota.
Hallitus kokoontui marraskuussa keskustelemaan silakan ja kilohailin kalastuksen säätelystä vuonna 2013, kun kiintiöt eivät vastanneet kalastuskapasiteettia. Pitkien ja ajoittain vaikeiden keskustelujen jälkeen hallitus antoi ehdotuksensa ministeriölle. Hallituksen lähtökohtana oli jälleen se, että säätelyn pitäisi kohdella eri alus- ja kalastajaryhmiä mahdollisimman tasavertaisesti. Edellytyksenä oli myös, että saalisseuranta toimii. Liitto oli tyytyväinen siihen, miten ministeriö oli hoitanut resurssien hallintaa, mutta saalisseurannassa (ELY-keskukset) oli ajoittain ongelmia.
Ostoboikotteja
Rannikkokalastuksen ongelmat eivät helpottaneet. Aikaisempien hylje- ja merimetso-ongelmien lisäksi tukkuliikkeiden siian ja lohen ostoboikotit olivat uusi, vakava ongelma. WWF aloitti kampanjan ”Suomessa vuonna 2015 tarjolla ainoastaan kestävästi tuotettua kalaa”. Eri toimijoita haastettiin mukaan osallistumaan. Ne, jotka eivät osallistuneet, joutuivat käytännössä mustalle listalle. Liitto päätti olla osallistumatta.
WWF julkaisi 29. helmikuuta myös kuluttajille suunnatun kalaoppaansa, jossa kalalajit on luokiteltu ja merkitty liikennevalovärein (punainen, keltainen, vihreä). Kampanja ja kalaopas saivat sekä S- että K-ryhmän lopettamaan itämeren lohen (punaisella listalla) sekä pyydetyn siian (vaellussiika punaisella listalla) oston, mikä johti hintojen romahtamiseen näiden lajien osalta.
Liitto neuvotteli keväällä asiasta tukkuliikkeiden kanssa, mutta kehnoin tuloksin. Tukut olivat WWF:n talutushihnassa, etenkin K-ryhmän osalta.
WWF:n toiminta tuli ammattikalastukselle kalliiksi. Toisaalta tämä vaikutti ammattikalastajien myyntikanaviin, ja suoramyynti kalastajalta kuluttajalle lisääntyi yhä enemmän.
Epävakaa markkinatilanne johti toimiin myös ministeriötasolla. Liitto tapasi ministeri Koskisen ja ministeriö kutsui eri osapuolet kokoukseen kesäkuussa. Tiedonanto kotimaisen siian suosimisesta laadittiin, mutta tietyt toimijat vesittivät sen lähes heti tapaamisen jälkeen. Ministeriö sitoutui perustamaan siikatyöryhmän.
Suomen lohipolitiikka
Poliittinen ilmapiiri ammattikalastuksen ympärillä oli ankara. Tämä koski erityisesti lohta ja ammattikalastuksen asema muuttui yhä hankalammaksi, kun lohiasioita käsiteltiin eduskunnassa.
Eduskunnan suuri valiokunta ja maa- ja metsätalousvaliokunta pyysivät selvitystä Suomen harjoittamasta lohipolitiikasta kansallisella sekä EU:n tasolla. Ministeriö antoi selvityksensä vuoden alussa. Liittoakin kuultiin asian käsittelyssä maa- ja metsätalousvaliokunnassa sekä ympäristövaliokunnassa. Valiokuntien pyyntö oli jälkiseurausta kiivaasta lohikeskustelusta, joka sai alkunsa eduskunnassa syksyllä 2011 vuoden 2012 kiintiöiden käsittelyn yhteydessä. Valiokunnat halusivat rajoittaa ammattimaista lohenkalastusta sekä erityisesti pitkäsiimalla tapahtuvaa kalastusta. Lisäksi vaadittiin kokonaisvaltaista lohistrategiaa.
Tämä kävi jälleen selväksi, kun Suomen neuvottelukanta vahvistettiin ennen vuoden 2013 kiintiökäsittelyä kalastusneuvostossa. Ympäristöministeriö, ympäristöjärjestöt ja vapaa-ajan kalastajien eturyhmät olivat taas muodostaneet yhteisen koalition kaupallista kalastusta vastaan, ja tämä tarkoitti myös keskusteluja, jotka taas kävivät asiattomiksi. Tavalliseen tapaan myös pohjoisilta joilta tuleva poliittinen paine oli suurta.
Sekä valtioneuvostossa että eduskunnassa syntyi laajoja poliittisia kiistoja. Valtioneuvosto äänesti Suomen kannasta lohikiintiöiden osalta, myös ympäristövaliokunnassa äänestettiin, ja maa- ja metsätalousvaliokunnassa jätettiin eriäviä mielipiteitä. Suuri valiokunta äänesti lopulta kiintiötä, joka oli puolet komission ehdotuksesta ja hylkäsi siten valtioneuvoston ehdotuksen. Suomen asema neuvostossa vaikeutui. Muut jäsenmaat pelastivat kuitenkin suomalaiset ammattikalastajat, ja kokonaiskiintiö pääaltaalle ja Pohjanlahdelle oli lähes 109 000 kpl (-11 %).
Samalla kun lohiasiaa käsiteltiin valtioneuvostossa, suuri määrä kalastajia (86 kpl) Pohjanlahdelta ja Suomenlahdelta lähetti hallitukselle kirjeitse vetoomuksen, jossa hallituksen pyydettiin pelastavan kotimaisen kalan ja ammattikalastuksen.
Valtioneuvosto päätti myös, että suomalainen lohenkalastus pitkäsiimalla lopetetaan Itämeren eteläosassa. Tässä kohtaa Suomella oli kaksi alusta, jotka harjoittivat tällaista kalastusta pääaltaalla, ja liitto vaati, että yrittäjille maksettaisiin korvausta kiellosta.
Ministeri Jari Koskinen nimitti uuden työryhmän joulukuussa lohistrategian valmistelemiseksi.
Lohen nousu oli vahvaa tänä vuonna ja rannikkokalastus kiellettiin jo 4.8. alkaen ministeriön arvioidessa, että kiintiö oli kalastettu täyteen.
Loppuraportti kalastuslaista
Kalastuslain kokonaisuudistusta valmisteleva työryhmä antoi loppuraporttinsa lopulta helmikuussa. Raportin liitteenä oli useita eriäviä mielipiteitä. Työryhmä oli vuosien (2008-2012) työn jälkeen laatinut luonnoksen vain yhdestä (1) lain pykälästä, muuten raportti koostui suuntaviivoista tulevan lain eri kokonaisuuksille.
Liitto katsoi, että lopputulos oli yleisellä tasolla tyydyttävä, mutta lopullinen arvio voitaisiin tehdä vasta kun pykälät ovat valmiina. Liiton mukaan yleisissä lausumissa korostettiin enemmän suojelunäkökohtia kuin kalakantojen kestävää käyttöä. Liitto katsoi, että tämä voisi jatkossa rajoittaa kalakantojen kannattavaa käyttöä.
Lain valmistelu jatkui virkamiestyönä ja ministeriön juristit ja muut virkamiehet kirjoittivat lakiehdotuksen melko nopeasti.
Vuoden aikana kalastusoppaiden lupa-asioita käsiteltiin erikseen. Kalastuslakia muutettiin siten, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset voivat myöntää kalastusmatkailualan yrittäjille luvan järjestää yleisten kalastusoikeuksien perusteella kalastusmatkailutapahtumia, joihin osallistuu enintään kuusi kalastajaa. Liitto suhtautui käsittelyn aikana muutokseen kriittisesti. Liiton mukaan asia olisi pitänyt ratkaista kokonaisuudistuksen yhteydessä ja myös ammattikalastajien lupa-asiat olisi pitänyt käsitellä samaan aikaan.
Kalastusvakuutus
Euroopan komissio totesi tammikuussa 2012, että kalastusvakuutus rikkoo unionin kilpailusääntöjä. Komission mukaan järjestelmä soveltuu sisämarkkinoille, edellyttäen, että sen ulkopuolelle jätetään avomerellä kalastusta harjoittavat alukset eli käytännössä yli 12 metrin pituiset alukset ja tukea myönnetään vain Suomen aluevesillä tai sen talousvyöhykkeellä kärsityistä vahingoista.
Lisäksi komissio edellytti, että tukeen oikeuttavat vain vahingot, jotka johtuvat Suomen erityisistä olosuhteista eli epäsuotuisista ilmasto- tai maantieteellisistä oloista (jää, lumi, voimakkaat myrskyt, matalien vesien karikot) tai hylkeistä ja merimetsoista ja joita aiheutuu aluksille ja pyydyksille sekä talvikalastuksessa käytettäville kulku- ja kuljetusvälineille ja muille erityisvälineille.
Kalastusvakuutuslain muuttaminen aloitettiin ja joulukuussa hyväksyttiin uusi laki kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta komission edellyttämien suuntaviivojen mukaisesti. Ministeriö otti huomioon joitain alan esittämiä tarkistuksia, mutta liiton kommentti laista oli selkeä: Vakuutusturva heikkenee merkittävästi ja kustannukset nousevat.
Kesäkokous Kalajoella
Uuden toimintaohjelman valmistelu kaudelle 2014-2020 alkoi ja hallitus päätti keskeisistä asioista, joita ammattikalastuksen suhteen oli tuotava esille. EU:n kalastusneuvosto hyväksyi syksyllä osittaisen yleisnäkemyksen ehdotuksesta meri- ja kalatalousrahastoasetukseksi.
Kesäkokouksessa hallitus keskusteli Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja liiton suhteesta. Hallitus näki, että väleissä oli parantamisen varaa. Liitto vaati myös, että ministeriön tulosohjauksessa edellytetään RKTL:n aktiivista mukanaoloa alan kehittämisessä ja että se tekee luotettavia kannanarviointeja taloudellisesti tärkeille lajeille.
Kesäkokouksessa hallitus keskusteli Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja liiton suhteesta. Hallitus näki, että väleissä oli parantamisen varaa. Liitto vaati myös, että ministeriön tulosohjauksessa edellytetään RKTL:n aktiivista mukanaoloa alan kehittämisessä ja että se tekee luotettavia kannanarviointeja taloudellisesti tärkeille lajeille.
Liitto oli tehnyt Suurhiekka Offshore Oy:n tuulivoimahankkeesta valituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korvausneuvottelut jatkuivat talven aikana hallituksen pyynnöstä. Sopu saatiin huhtikuussa ja liitto veti valituksensa pois. Prosessin kustannukset aiheuttivat hallitukselle paljon huolta. (Projekti Suurhiekka ei vielä talvella 2021 ole alkanut, lukuun ottamatta tiettyjä alkutöitä vuonna 2020.)
Vaikka liiton talous oli parantunut viime vuosina ja eduskunta oli myöntänyt tukea viestintään ja kehitykseen, oli edunvalvonnan osuuden rahoitus edelleen haastavaa. Silakan ja kilohailin kalastuksen sääntely, ulkomaisomistukset ja ostoboikotit huolestuttivat hallitusta. Vuoden aikana hallitus päätti tehdä leikkauksia edunvalvontatoimintaan varmistaakseen toiminnan jatkuvuuden.
Hallitus hyväksyi myös Kestävä kalastus – liiton vastuullisen toiminnan periaatteet -ohjesäännökset ammattikalastajille.
ECOSEAL
ECOSEAL-hankkeen tarkoituksena oli tutkia hylkeiden ruokavaliota ja niiden vaikutusta kalakantoihin.
Hankkeen edustajat kertoivat ECOSEAL-hankkeesta liiton vuosikokouksessa maaliskuussa Uudessakaupungissa. Raisa Tiilikainen oli projektipäällikkönä. Keskusteltuaan asiasta liitto päätti lähteä mukaan hankkeen ohjausryhmään.
Hankkeet jäljitettävyyden ja laadun takaamiseksi
Alan järjestöt hakivat yhdessä avustusta kalan elektroniseen jäljitettävyysjärjestelmän pystyttämiseksi. EU:n komissio lupasi merkittävän panostuksen (90 %) tällaisen järjestelmän luomiseen. Pitkän harkinnan jälkeen ministeriö kuitenkin päätti, ettei Suomi tartu tähän tilaisuuteen.
Liitolla oli myös hanke, jossa laadittiin rannikko- ja sisävesikalastukselle hyvät käytännön ohjeet elintarvikehygienian parantamiseksi. Anne-Maria Taina oli projektipäällikkönä. Ohjenuoria ei kuitenkaan ole virallisesti hyväksytty. Hankkeen yhteydessä keksittiin myös termi lähikala.
