Kalastuksen hyljevahingot ovat suurempia kuin tilastot kertovat. Vain kevätjäältä metsästäen pystyttäisiin pienentämään hyljekantojen kokoa ja kalastajien menetyksiä.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) tutkii merialueen ammattikalastajien hyljevahinkojen määrää. Tutkimuksen kohteena on hylkeiden vahingoittamien kalojen määrä pyydyksissä.
Hylkeen ottamasta kalasta ei kuitenkaan aina jää jälkiä, eivätkä pyydysten rikkoutumisesta ja kalojen karkottumisesta aiheutuvat menetykset ole mukana luvuissa. Tutkimuksen tulos on siten lähinnä suuntaa-antava minimiarvio todellisten hyljevahinkojen määrästä.
Uusimman raportin mukaan kolmannes ammattikalastusyksiköistä ilmoitti vahinkoja vuonna 2013 (RKTL 21.11.). Vahingoista ilmoittaneiden osuus on pienentynyt yhdeksällä prosentilla vuoden 2008 jälkeen.
Vahinkojen väheneminen lienee todellisuutta vain lohenkalastajien kohdalla, koska he ovat osittain voineet siirtyä käyttämään hylkeenkestäviä rysiä.
Vahinkoilmoitusten väheneminen johtuu ennen kaikkea verkkokalastuksen vähenemisestä ja ilmoittamiskynnyksen noususta. Rannikolla toimivat verkkokalastajat eivät pysty suojaamaan pyydyksiään millään tavalla, ja jos ei pysty kalastamaan, vahinkojen määrä on tilastossa nolla.
Vahingoista ilmoittaminen saattaa myös tuntua kalastajasta turhalta, koska todisteiden puuttuessa kalastajaa ei usein uskota. Kalastajat ovat turhautuneita myös siihen, että ilmoittaminen ei ole johtanut mihinkään.
Nykyinen hallikanta, 37 500–50 000 eläintä, on niin suuri, että sillä on vaikutusta myös kalakantoihin. Esimerkiksi Suomenlahdella kaupallisesti tärkeiden kalalajien eli ahvenen, kuhan, lohen ja siian yhteenlaskettu osuus hallien ravinnosta oli yli 30 prosenttia (Ecoseal-hanke).
Hylkeensietopalkkio on ollut elinkeinolle merkittävä parannus, mutta järjestelmässä on isoja puutteita eikä se ratkaise ongelmaa.
Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan näkemyksen mukaan pitkällä tähtäimellä tehokkain keino vähentää hylkeiden ammattikalastukselle aiheuttamia vahinkoja on helpottaa hallin metsästystä koskevia säännöksiä ja kääntää hallikannan kasvu ja sitä kautta vahinkojen määrä laskuun (MmVM 8/2012 vp).
Alueelliseen kiintiöjärjestelmään siirtyminen oli askel oikeaan suuntaan; kun halleja havaitaan pyydysten lähistöllä, niitä voidaan alkaa poistaa välittömästi.
Itämeren hallikannan kasvu jatkuu noin kymmenen prosentin vuosivauhdilla metsästyksestä ja satunnaisista pyydyshukkumisista huolimatta.
Suomen hallikannan arvioitiin olevan suotuisalla suojelun tasolla jo vuosien 2001–2006 luontodirektiiviraportoinnissa EU:n komissiolle. Vuoden 2001 jälkeen hallikanta on lähes kolminkertaistunut.
Kannan pienentämiselle on kaikki edellytykset. Nykyinen metsästysaika ei kuitenkaan anna mahdollisuutta tehokkaaseen pyyntiin, vaikka kiintiötä kasvatettaisiin.
Metsästys tulisi sallia jo maaliskuun puolivälistä alkaen, jolloin pyynti on mahdollista myös jäältä.
Maria Saarinen FM, biologi, Turku
Lähde: Turun Sanomat 5.12, lukijoilta