Avovesikalastuksen loppu oli nopea kun pakkaskausi jo marraskuulla alkoi. Rysät viime tingassa ylös, päivääkään ei olisi ollut varaa myöhästyä tai viimeisen nosto olisi ollut katastrofi. Leudoksi muuttunut sää ei kuitenkaan enää kalastusta avannut. Verkoille olisi muuten voinut mennä kun pakkaskaudella muodostuneet jäät lähti rannastamme, mutta jatkuvat kovat tuulet piti kalastajan rauhallisena.
Rauhallisuutta on lisännyt myös työtapaturma. Liukastuminen johti kylkiluiden murtumiin ja sairaslomaan. Tuli nyt tämäkin koettua, ei ennen ole kylkiluut näin kipeänä ollutkaan.
Kun myös vaimoni on toipilaana selkäleikkauksesta, niin kelirikko kalastuksen esteenä harmittaa todella vähän. Otetaan nyt vaan lunkisti. Kevääseen on aikaa ja pyydysten ja kaluston kunnostukseen on täydellä tarmolla tartuttava pyhien jälkeen. Metsätyöt on kuulunut tämän vuodenajan kuvioihin, mutta kylki ei nyt moottorisahaa hyväksy.
Näyttää pakkaset palaavan ja siitä seuraa nopea jäänmuodostus, koska ensimmäinen pakkaskausi jäähdytti vedet valmiiksi jään muodostukselle.
Ihan juhlapyhiksi ei ehtinyt uudet kaavaillut esitykset rannikkokalastuksen näivettämisestä. WWF painostaa ministeriötä siiankalastuksen tiimoilta. Vaikka WWF on tyhjänpäiväinen ja tarkoituksellisen vahingollinen ”asiantuntija” kalastuksesta sillä on kuitenkin kokemusta yllin kyllin kalastuksen kurjistamisesta. Isku rannikkokalastuksen sydämeen onnistui viimeksi siian osalta erinomaisesti. Saivat tuhottua luonnonkalan markkinoita ja kalastajat polvilleen. Menestyksestä intoontuneena haluavat jatkaa kunnes viimeinenkin kaupallinen kalastaja on merialueelta lopettanut.
Kalastuspolitiikasta olisi mielipiteitä, mutta kun niissä on änkeröisen piirteitä niin jätetään juhtapyhien jälkeen perkaamista.
Kaikille blogin lukijoille toivotan:
Rauhallista Joulua ja Repäisevän Riemukasta Uutta Vuotta!
HjS
