Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa on valmistunut tutkimus, jossa vuosien 2000 – 2015 aikana kartoitettiin kalanviljelylaitoksista eristettyjen kalojen tarttuvaa haimakuoliotautia (infectious pancreatic necrosis IPN) aiheuttavien virusten geneettisiä ominaisuuksia. IPN on virustauti, joka aiheuttaa taloudellisia tappioita vesiviljelyssä maailmanlaajuisesti. Toistaiseksi IPN-virus ei ole Suomessa aiheuttanut kalanviljelylaitoksissa korkeaa kalakuolleisuutta. Tauti ei tartu ihmisiin eikä taudille alttiita pikkupoikasvaiheen kaloja päädy elintarvikkeeksi.
Koska tauti on helposti tarttuva, on tärkeää selvittää mahdolliset muutokset viruksen perimässä, jotta taudin leviäminen voidaan paremmin todeta ja estää sekä luonnossa että kalanviljelylaitoksissa. Virustauti vaivaa erityisesti pikkupoikasvaiheessa olevia lohikaloja, kuten kirjolohta tai Atlantin lohta, mutta voi tarttua myös muihin kalalajeihin.
IPN-viruksia on todettu vuosittain Suomen merialueilla oireettomista kaloista vuodesta 1987 lähtien. Sisävesialueiden kalanviljelylaitoksille IPN-virus levisi vuonna 2012, minkä jälkeen virus on todettu vuosittain usealta laitokselta.
”Vaikka IPN-virus ei olekaan aiheuttanut suurempaa kuolleisuutta, osasta tutkituista kaloista havaittiin taudille tyypillisiä oireita, kuten ihon tummumista, vatsan turpoamista, kierreuintia ja kudosmuutoksia. IPN-viruksen taudinaiheuttamiskykyyn vaikuttaa viruskannan ominaisuuksien lisäksi myös kalan ikä. Nuoret kalanpoikaset ovat herkempiä sairastumaan tautiin kuin aikuiset kalat”, sanoo erikoistutkija, FT Riikka Holopainen Eviran virologian tutkimusyksiköstä.
IPN-virus levinnyt sekä meri- että sisävesialueille
Tutkitut virukset oli eristetty sekä meri- että sisävesialueiden laitoksilta peräisin olevista kaloista, jotka oli lähetetty Eviraan joko kalatautien seurantatutkimuksiin tai sairauden syyn selvitykseen. Suurin osa tutkituista kaloista oli kirjolohia, mutta mukana oli myös muutama merilohi, taimen ja siika.
Virusten perimää selvitettiin sekvensoimalla eli tutkimalla virusten perimän (RNA:n) emäsjärjestys. Tulosten perusteella Suomessa esiintyy kolmeen eri perinnölliseen ryhmään eli genoryhmään kuuluvia IPN-viruksia. Tutkimuksen mukaan eri genoryhmien esiintyvyys vaihteli kalanviljelylaitoksen maantieteellisen sijainnin ja tuotantosuunnan mukaan
”Sisävesialueiden poikaslaitoksilla havaittiin genoryhmän 2 viruksia, kun taas merialueiden ruokakalalaitoksilla todettiin genoryhmien 2, 5 ja 6 viruksia. Genoryhmissä 2 ja 5 oli suhteellisen vähän geneettistä muuntelua eli virukset olivat pysyneet samankaltaisina tutkimusjakson aikana. Genoryhmän 6 virukset sen sijaan ovat jakautuneet kahteen alaryhmään. Kaikista tutkimuksessa mukana olleista viruskannoista sekvensoitiin osittainen viruksen kuorirakenteen proteiinia koodaava geeni, lisäksi osasta kannoista sekvensointiin viruksen koko perimä”, sanoo tutkija Anna Maria Eriksson-Kallio eläintautibakteriologian ja -patologian tutkimusyksiköstä.
Lähde: Evira 15.11.2017
