Silakkaverkoilla saadaan parhaat saaliit kun verkot on laskettu silakan kutupaikalle. Silakka kutee rannikollamme pääosin 2 – 20 metrin syvyyteen. Mielellään moreeni/sorapohjille ja rakkolevä on ihan kelpo pohjan peite mutta ei välttämätön. Puhdas sorakin on hyvä kutualusta.
Silakan mäti kiinnittyy pohjaan tai leviin. Kesällä veden lämmön ollessa +10 nurkilla kudusta mätimunien kuoriutumiseen menee vain viikon verran. Silakat vaihtaa kutupaikkaa jatkuvasti. Pääsääntönä on ettei samaan paikkaan tulla kudulle uudelleen ennen kuin edelliset mätimunat on kuoriutuneet eli pohja puhdistunut edellisen kudun mätimunista.
Pulleita syksykutusilakoita Säpin vesiltä. Syksykutusilakka on Selkämeren rannikon erikoisuus. Pääosa silakoista on kevätkutuisia ja niistä osa tulee keväällä hyvin lähelle rannikkoa ja saaristoon kudulle. Syksykudut ovat taasen rannikon ulompien karikoiden ja matalikkojen puuhaa. Vain kerran muistan oman kalastajauran aikana syksykudun olleen täällä sisälahdessa.
Kuluvana alkusyksynä on apajillamme ollut ihan kivasti syyskutuja. Sellaisiakin syksyjä on ollut etten ole kertaakaan kutua saanut. Ne ovat suuntautuneet jonnekin muualle kuin omalle kalastusalueelleni tai en vaan ole onnistunut löytämään kutupaikkaa.
Silakat kutevat lähes koko avovesikauden. Nyt on menossa syyskutuaika joka on parhaimmillaan Pertunpäivästä (24.8) Mikkoon (29.9) perinnetietoon perustuen. Pitkän silakkaverkkokalastuskokemukseni myöhäisin suuri kutusaalis on tullut pyhäinpäivän aikoihin marraskuun alussa ollen kyllä poikkeuksellisen myöhäinen.
Rakkareita
Silakkaa saadaan verkoilla myös syönnökseltä eli silakoita, joiden liikkeitä ohjaa kudun sijaan ravinto. Paikallinen nimitys näistä on rakkari. Rakkarit on jo tälle vuodelle kuteneet tai kevätpuolella niiden kutuun on vielä aikaa joten ne keskittyvät vielä syönnöstämiseen.
Rakkareita voi saada verkoilla ihan mukavasti, mutta ei koskaan kutupyynnin veroisia saaliita. Syksykutujen loputtua kalastus onkin näiden rakkareiden pyyntiä kunnes kylmät tulevat ja tekevät verkkopyynnistä mahdotonta.
Usein kysytään mistä tietää kalapaikat. Tärkein tieto tulee perinteistä yhdistettynä kokemukseen. Näiden edellä mainittujen yhdistäminen säätilanteiden seuraamiseen, vedenlämpöön ja muihin vuodenaikaolosuhteisiin. Kaikki aistit herkistyneenä sitten vain ikään kuin ”näkee” kalapaikat.
Koska kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa nappasin kuvan kalapaikan ”””näkemisestä”””
HjS
