Kalastaminen on Suomessa tarkkaan säädeltyä.
Säätelyyn vaikuttaa paitsi kansallinen lainsäädäntö, myös EU:n yhteinen kalastuspolitiikka.
Kalastuskiintiöt ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä säätelyn kokonaisuudessa.
Kalalajeille, jotka ovat kaupalliselle kalastukselle tärkeitä, on asetettu pyyntirajoitus EU:n tasolla. Rajoituksessa määritellään suurin sallittu saalis (TAC, total allowable catches), joka ilmoitetaan tonneina tai kappalemääränä. Suurimmat sallitut saalismäärät päätetään mm. kalakantojen kestävyyden takaamiseksi ja liikakalastuksen estämiseksi.
Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES, International Council for the Exploration of the Sea) antaa vuosittain raportin Itämeren kalakantojen tilasta ja antaa suosituksensa kalastuskiintiöiksi. Euroopan tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF, Scientific, Technical and Economic Committee for Fisheries) ja Itämeren neuvoa-antava toimikunta antavat omat näkemyksensä kiintiöistä. Komissio tekee suositusten ja neuvojen perusteella ehdotukset kalakantojen enimmäissaaliille. Päätöksen enimmäismääristä tekevät EU-maiden kalastusasioista vastaavat ministerit neuvoston kokouksessa lokakuussa. Suomessa asiasta vastaa maa- ja metsätalousministeri. Voit lukea lisää kiintiöprosessista täältä.
Kun suurin sallittu kokonaissaalis on päätetty, jaetaan pyyntimäärä EU-maiden kesken kansallisina kiintiöinä. Jäsenmaiden kilomääräinen tai kappalemääräinen osuus kokonaiskiintiöstä perustuu sovittuun kiinteään prosenttiosuuden kokonaiskiintiöstä (nk. kiintiöavain, joka on ”kiveen hakattu”). Esimerkiksi Suomen osuus Itämeren lohikiintiöstä on 25,8394 prosenttia ja Pohjanlahden silakasta 81,9858 prosenttia. Kiintiö määrittää, paljonko kyseisen maan kalastajat saavat kalastaa tiettyä kalalajia. Maat voivat vaihtaa kiintiöitä keskenään.
Kansallinen sääntely määrittää sen, miten kiintiö jakautuu kalastajien kesken. Suomessa siirryttiin vuonna 2017 silakan, kilohailin ja lohen osalta toimijakohtaisiin kiintiöihin. Koko kalastuskiintiö jaetaan siis toimijoiden, käytännössä kalastusyritysten kesken. Toimijakohtaisen kiintiöjärjestelmän tavoitteena on ollut kalan tarjonnan tasaaminen, kalastuksen kannattavuuden lisääminen ja valtion roolin pienentäminen kalastuksen säätelemisessä. Ajatuksena on, että kalastaja voi itse päättää, milloin kiintiönsä käyttää. Kiintiöitä voi myös ostaa ja myydä. Kun kiintiö on täyttynyt, kalastus on lopetettava.
Toimijakohtainen kiintiöjärjestelmä koskee merialueen kaupalliseen kalastukseen rekisteröidyn aluksen omistavia kalastajia, jotka on merkitty kaupallisen kalastustoiminnan harjoittajista pidettävään rekisteriin. Kalastustavoista järjestelmä koskee silakan trooli- ja rysäkalastusta, kilohailin troolikalastusta sekä lohen kalastusta. Kalastajille on määritetty käyttöoikeudet, joiden perusteella heille vuosittain jaetaan koko kalastuskiintiöstä toimijakohtaiset kalastuskiintiöt. Käyttöoikeus ilmaistaan promilleina kokonaiskiintiöistä ja se voi olla siirrettävä tai ei-siirrettävä. Yhdellä kaupallisella kalastajalla voi olla hallussaan enintään 200 promillea kustakin silakan tai kilohailin kiintiöstä ja enintään 150 promillea kustakin lohen kalastuskiintiöstä. Maa- ja metsätalousministeriö jakoi Suomen valtion kalastuskiintiön siirrettävinä käyttöoikeuksina kymmeneksi vuodeksi merialueen kaupallisille kalastajille (yrityksille tai ammatinharjoittajille) vuosien 2011–2015 saalishistorian perusteella niin, että kolme parasta vuotta huomioidaan.
Kuka tahansa voi seurata Suomen kalastuskiintiön täyttymistä SAKL:n sivuilla. Kiintiöseurannasta näet, miten paljon kutakin kiintiötä on tähän mennessä kalastettu. Voit myös vertailla tilannetta viime vuoden vastaavaan tai tarkastella eri vuosien kokonaistilannetta.
Valvonta on tiukkaa. Kalastusyrityksen on ilmoitettava saalistaan viranomaisille 48 tunnin kuluessa. Kaupallista kalastusta merellä valvovat Varsinais-Suomen ELY-keskus, Ahvenanmaan maakunnan hallitus ja Rajavartiolaitos. ELY-keskus ja Ahvenanmaan maakunnan hallitus valvovat myös saaliiden purkua ja kalan ensikauppaa. Valvonnan ja tarkastusten kohteina ovat kalastusalukset ja niiden suorittama kalastustoiminta merellä, saaliserien purkamiset ja kalan ensikäden ostajien toiminta.
Kuvat Markku Saiha / SAKL
