Ennen kalastajarannat tunnisti vappeista. Ne olivat välttämättömyys aikana jolloin luonnonkuidut olivat pyydysten materiaalina (aina 1950-luvulle). Silloiset pyydykset vaativat kuivaamista aina kun niitä mereltä maihin tuotiin. Luonnonmateriaalit säilyivät vain kuivattuina sillä kosteus mädätti ne nopeasti.
Pyydykset ripustettiin vappeille ja työvaihetta kutsuttiin vavestamiseksi. Vape on perinteisimmillään puutolppien päässä oleva pitkä puunranka. Toimiakseen tarkoituksenmukaisesti tarvitsee niitä olla vähintään kaksi jolloin verkot laitettiin niin että ne saadaan ripustettua riittävän ilmavasti kuivumisen nopeuttamiseksi. Vappeet on kalastajarannoista kadonneet, mutta omassa rannassamme olen niitä ylläpitänyt ja satunnaista käyttöäkin niillä on ollut.
Rysäpyydyksiä värjätesssä ne on kätevä kuivata vappeilla ja jotkut levät kuten ahdinparta on paras poistaa pyydyksistä kuivaamalla.
Vappeiden katoamista joudutti myös se etteivät nykyiset keinokuitupyydysmateriaalit tarvitse kuivausta vaan päinvastoin säilyvät paremmin kosteina. Auringon säteily on niille myrkkyä haperruttaen langat. Levänpoistoa voidaan nopeuttaaa mädättämällä levä pyydyksineen päivineen mikä oli mahdotonta luonnonkuiduilla, koska verkot mädäntyivät samoin kuin leväkin.
Ahdinparta on yksi sitkeimmistä levistä joita kiintopyydyksiin kasvaa. Kuivaamalla se niin että väri muuttuu vaaleaksi lävä saadaan pois hengiltä ja pyydyksen uudelleenlaskussa se irtoaa itsestään. Kulunut kalastuskausi oli ahdinparran ennätyksellisen kasvun kausi.
Syksyn kalastus on nyt pahasti vajaatehoista. Vain puolet rysistä on laskettu pyyntiin. Kesästä alkaen on oltu ikään kuin väärässä vuorossa. Ankara helle haittasi keskikesän työskentelyä ja vielä tuli ylimääräinen moottorin vaihto Masi-veneeseen.
Meikäläistä ei ole suunniteltu tekemään työtä päiväkausia jatkuneessa tyvenessä helteessä. Työtehon lasku oli konkreettista ja esimerkiksi parin kolmen päivän moottorin vaihtotyö venähti yhtä moneen viikkoon. Tosin ennalta-arvaamattomat probleemat olivat pääsyy aikataulun lipsumiseen. Rysien nosto em. syistä meni myöhään ja siitä seurasi että syksypyynnin aloitus viivästyi. Tilanne olisi ollut hallinnassa, mutta sitten alkoivat tuulet voimistua ja nyt on pari viikkoa rysien lasku ollut liian hankalaa eikä pyynti siis ole suunnitellun tehoista.
Jatkuva matalapainetoiminta ei ole jättänyt korkeapaineelle sijaa. Ei edes käymäseltään korkeanselännettä joka oli edes pienen heikkotuulisen hetken suonut.
Kalastuskiintiöiden määrittely ensi vuodelle on taas ajankohtaiasta. EU-komissio on esittänyt pientä askelta oikeaan suuntaan eli korotusta lohen pyyntikiintiöön vuodelle 2019. Politisoitunut ICES on ”tieteellisesti” alentamassa pyyntikiintiötä. Saa nyt nähdä joko järki voittaa vaan mennäänkö saman kaavan mukaan kuin viime vuodet. Poliitikot menee vapaa-aika/suojelu hegemonian kelkaan ja hylkää elinkeinon kuten niin useasti aiemminkin.
Yhtenä osana kiintiön alentamiseen on väitetty Puolan väärin raportoitu lohen kalastus.
”Tiede” yhdessä em. hegemonian kanssa on sitä mieltä, että on oikein maksattaa toisten rikkomukset syyttömillä. Kertonee paljon näiden piirien moraalista kun syyttömien rankaiseminen on tavoite johon pyritään.
HjS
