Kalastusta on sukumme harjoittanut tällä Porin Kuuminaisissa sijaitsevalla tilalla vuodesta 1886. Kalastus on antanut toimeentulon mutta muutakin toimeliaisuutta tilalla on ollut. Kotieläimiä oli lapsuudessani lehmiä, sika tai pari ja kanoja. Navetta tyhjeni 60-70-lukujen vaihteessa kun pienimuotoinen kotieläinten pito muuttui kannattamattomaksi ja niihin kohdistunut työpanos tarvittiin kalastuksessa, joka oli paljon kannattavampaa.
1940-luvulla isäni Pentti rakensi tuuligeneraattorin ja sähköisti taloutemme. Kuvassa vanhin versio jossa puiset sivutuet. Myöhemmin korkeutta nostettiin ja tuet korvattiin vaijereilla. Tuulisähkö oli käytössä vuoteen 1969 jolloin valtakunnan sähköverkko viimein saapui tänne. Aikaisemmin olisi jo saanut sähköliittymän ulottumaan tänne, mutta tehoa luvattiin jokusen hehkulampun verran joten isä oli sitä mieltä että antaa olla, pärjätään omillamme.
Tuulivoimalla ladattiin akkuja joilla tasattiin sähkön riittävyys tuulettomiin kausiin ja jos tyventä oli pidempään, oli varalla polttomoottorigeneraattori mikä käynnistettiin vain kun akut tyhjenivät. Ilmainen tuuli ei kuitenkaan ollut halpaa sillä akuston ylläpito oli kallista, akkuja joutui yhtenään uusimaan koska käyttö oli rasittavaa ja akut kalliita.
Kaikkein vaativin valmistettava oli siipiosa, jonka tasapainottaminen ja sopivan nousukulman säätäminen oli erittäin vaativa työ. Melko äänekäs tuuliroottori oli, kun tuulen nopeus nousi alkoi helikopterin ääntä muistuttava flatkutus kuulua. Tuulen yltyessä liian kovaksi oli se pysäytettävä jarrulla, joka oli auton rumpujarru siipiakselilla josta oli vaijeri alas pysäyttämistä varten. Kerran muistan, että vaijeri petti ja myrsky yltyi kovaksi. Mikään ei estänyt siipien nopeuden kiihtymistä ja taipumista tukivarteen kiinni. Siipi hajosi ja osia löytyi usean sadan metrin säteeltä. Kun sähkö alkoi tulla valtakunnanverkosta isä useasti totesi, ettei ollut yhtään ikävä omaa sähköntuotantoa, siksi työlästä se oli ylläpitää..
Tuulivoimala oli suuren männyn latvasta jatkettu sillä männyn runko oli oiva perustus.
Mänty on edelleen pihamme reunalla ja on nimetty Myllymännyksi.
Isoisäni Kalle rakensi 1940-luvulla rantaamme ravintola- ja majoitusrakennuksen, jota kutsuttiin Krikutilliksi. Alakerrassa oli ravintolasali, keittiö ja ulkona terassi. Yläkerrassa oli pienehköjä huoneita yöpyjille. Kalle ei ollut kalastaja vaan isäni jatkoi kalastusta omien äidinpuolen isovanhempiensa jälkeen. Aivan viime vuosiin on saakka on ollut henkilöitä, jotka kertoivat käyneensä Krikutillin tominta-aikaan virkistäytymässä. Yleistä oli lähteä pyörällä kaupungista asti tänne merenrantaan päiväretkelle. Toiminta loppui Kalle-tuffani sairastumiseen, enkä minä koskaan nähnyt Krikutilliä varsinaisessa toiminnassa. Krikutilli sijaisi kalasatamassamme ja purettiin 1980-luvun alussa ja lähes samoille sijoille rakennettiin vanhempieni kesäasunto.
Perinteinen joulupäivän satamakuva. Masi-vene on talvehtimassa Reposaaren kalasatamassa jo joulukuun alusta aiemmin kun yleensä siirretty vasta tammikuulla. Kalastus keskeytyi marraskuun lopulla ja silloin alkanut pakkaskausi aloitti kelirikkokauden.
Talvi kuitenkin tammikuulla muuttui vuoristoratatalveksi hyvin vaihtelevaksi lämpötiloiksi ja myrskytuuliksi.
Joulukuussa näytti siltä, että runsaasti on aikaa tehdä pyydystyöt ja huollot. Nyt ei enää niin varmalta näytä pitkä talviseisokki. Mikäli tammikuun säätyyppi jatkuu, helmikuulla saattaa tulla varhainen kalastuksen aloitus. Toisaalta joulukuun pakkaset vei meren lämpövaraston ja nyt tyven pakkassää saa nopeasti aikaan runsaan jään muodostumisen merialueella. Kaksi kuukautta on aikaa jään muodostumiselle, sen jälkeen kevät voiton vie. Maaliskuun lopulla minkä yöllä pakkanen jäädyttää, sen aurinko päivällä sulattaa.
HjS
