Kevään ja kesän poikkeuksellisen huonot silakkasaaliit unohtui kun syyskuu alkoi..
Säpin vesillä on monen heikon syksyn jälkeen syksyllä kutevaa silakkaa hyvin. Heikko kesä hieman ounasteli, että jos ei keväällä eikä kesällä niin sitten syksyllä. Syksykudut ovat aivan erilaisia kalan käyttäytymiseltään, sillä silakat kutee pienialaisesti mutta erittäin tihenä parvina. Parven löytäminen on hankalaa, kaikuluotain ja rautainen kokemusperäinen tieto auttaa.
Saattaa olla että usean verkon pyyntikerralla parvi osuu vain yhden verkon kohdalle muiden ollessa lähes tyhjiä. Tietenkin voi myös käydä niin, ettei yksikään verkko osu parveen, mutta saaliin joukossa olevat kutuvalmiit silakat kielii tiedon että lähellä oltiin.
Erittäin huolestuttavaa on silakoiden huono kunto. Syyskutusilakka oli kohtuullisen hyväkuntoista mutta syönnössilakat (kuteneet keväällä) on todella laihoja. Yleensä laihoja esiintyy keväisin kun kalat on olleet talvella heikommalla ravinnolla, mutta tämä että loppukesästä on edelleen silakat laihoja on huolestuttavaa. Kesällä kun ravintoa pitäisi olla runsaasti saatavilla. ”Kuoleman kielissä” olevaa silakkaa on runsaasti saaliissa ja se tulee aiheuttamaan heikkoja silakkasaaliita lähivuosina sillä biomassa vähenee nyt nopeasti.
Ensimmäiset vieralajit, hopearuutanat, saatiin silakkaverkosta syyskuulla. Harvinainen saalis oli myös Vaisalan sääsondi, joka oli rysään tarttunut puhjenneen pallon ja laskuvarjon kera. Molemmat sivusaaliit oli ensimmäiset kalastusurallani.
Jäätiköiden sulaminen paikoin maapallolla nostaa meriveden pintaa. Maan nouseminen viime jääkauden jälkeen on jatkunut, meillä kuvassa todiste. Nuoruudessani kuvassa olevaa kiveä (Räyhä laaka keskellä meren selkää yksi kivi) pelättiin veneillessä koska oli normaali veden korkeudella pinnan alla, veden korkeudella -30cm juuri ja juuri näkyi. Nykyään kivi näkyy lähes aina ja kuvassa tilanne -30cm vedellä nykyään. Helppo todeta, että 50 vuoden aikana maa on kohonnut juuri sen 35cm minkä sen pitäisikin nousta ja merivesi ei ole noussut.
ICES (kansainvälinen merentutkimusneuvosto) menetti lopunkin mahdollisesta arvovallastaan viimeisessä Itämeren lohta koskevassa neuvonannossaan. Hääppöistä sen tieteellinen taso ei ole ollut ennenkään, mutta se on nauttinut suurta arvostusta ja julistettu uskonnolliseen asemaan. Lohitutkimukselle valitettavasti kävi näin, tiede sai väistyä politikoinnin tieltä. Tutkimukselle ja monelle muulle instanssille merellä tapahtuvan kalastuksen tuhoaminen on pitkän ajan agendaa. Pala palalta nakerretaan mahdollisuus toimia ja tuottaa kalaa kuluttajille. Kun EU ja poliitikot heittää lusikan tähän soppaan, on kalastaja se viimeinen taho jota kuullaan, näyttää että ollaan loppusuoralla kalastuksen alasajossa.
Kauniin syksyn pilvet aaltoilee kun meri ei halua työtään tehdä.
Silakkaa on siis saatu mukavasti. Merivesi on kirkasta ja toisinaan kalastusta haitanneet meduusaparvet on pysyneet tyystin poissa. Siikarysäpyynti on ollut antoisaa ja syysmyrskyt olleet kadoksissa. Aurinko paistaa risukasaan.
Tulevaisuuttakin pitää välillä miettiä. Pitkästä aikaa ankara talvi on tulollaan. Vielä ei voi sanoa onko sellainen tuleva talvi, luonnonmerkit on ristiriitaiset.
Varmaakin jokin on, sillä Itämeri on saamassa pitkästä aikaan suuren suolapulssin (Atlantin vettä virtaa ja suolapitoisuus nousee). Varmasti sellainen tulee viiden vuoden kuluessa. Veikkaisin että kahden vuoden sisällä tulee. Sitten kalastus asiat vasta sekaisin on, vaikka suuren hyljekannan voi olettaa heikentävän turskainvaasion paljon edellistä -70 ja -80 luvun vastaavaa heikommaksi.
HjS
