Lohien ensimmäisenä vaellusvuotenaan Itämeressä syömä runsasrasvainen kalaravinto näyttää heikentävän niiden eloonjäämistä ja vähentävän kahden vuoden kuluttua kudulle palaavien lohien määrää. Havainnot 12 vuodelta esitetään juuri ilmestyneessä tieteellisessä artikkelissa (www.mdpi.com) (Keinänen ym. 2025).
”Nuoret lohet ovat selviytyneet meressä hyvin niinä vuosina, jolloin Itämeren pääaltaassa on ollut runsaasti 0-vuotiasta, samana kesänä kuoriutunutta silakkaa ja niukasti edellisvuosien nuorehkoa kilohailia. Esimerkiksi vuonna 2014 silakoita kuoriutui ennätyssuuri vuosiluokka, ja kaksi vuotta sen jälkeen, vuonna 2016, lohia nousi ennätysmäärin Tornionjokeen ja Simojokeen. Sitä vastoin vuonna 2021 kuoriutunut silakkavuosiluokka oli poikkeuksellisen pieni ja kilohailien määrä suhteessa 0-vuotiaiden silakoiden määrään oli tutkimusjakson suurin. Tämä saattoi aiheuttaa vuonna 2023 nousulohien määrän romahduksen”, kertoo filosofian tohtori Marja Keinänen.
Suurin osa Perämeren jokien lohista vaeltaa syönnökselle Itämeren eteläisen osan käsittävään pääaltaaseen, jossa pienet silakat ovat niille parempaa ruokaa kuin kilohailit. Kilohaileissa on nuorten lohien kasvun kannalta liikaa rasvaa suhteessa proteiiniin. Lisäksi tiamiinin eli B1-vitamiinin saanti suhteessa ravinnon kalorimäärään on pienempi kilohaileista kuin silakoista. Liian rasvainen ravinto aiheuttaa tiamiininpuutosta ja heikentää nuorten lohien eloonjäämistä.
Sekä jokiin palaavien lohien määrän väheneminen että tiamiininpuutos johtuvat liian runsaasta ravinnon kalarasvasta. Nuorten lohien eloonjääminen heikkenee, kun Itämeren pääaltaassa on runsaasti nuorehkoa, rasvaista kilohailia ja niukasti vähärasvaisempaa 0-vuotiasta silakkaa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin vain Itämeren pääaltaan ravinnon yhteyttä nousulohien määriin. Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Jari Raitaniemi pohtii, ”mahtoiko nuorilla vaelluslohilla olla selviytymisvaikeuksia jo Selkämeressä vuonna 2021, jolloin pienet, nuorille lohille sopivan kokoiset silakat olivat siellä lihavia, vaikka isot silakat olivat nälkiintyneitä”.
Itämeren silakka-, kilohaili- ja turskakannat vaikuttavat lohen selviytymiseen
Itämeren pääaltaassa kilohailin osuus on ollut silakkaa suurempi 1990-luvulta lähtien. Tämän vuoksi nuorten lohien saaliskalojen määrästä kilohailin osuus on ollut huomattavasti suurempi kuin silakan osuus.
Ensimmäisenä vaellusvuotenaan pääaltaassa lohet tarvitsevat saaliikseen saman vuoden silakkaa nuorehkon kilohailin sijaan, joka on niille liian rasvaista. ”Onkin tärkeää, että pientä silakkaa on eteläisessä Itämeressä tarpeeksi, jotta nuoret lohet selviävät jokiin nouseviksi lohiksi”, toteaa Luken tutkija Jukka Pönni.
Etenkin vanhemmat lohet hyötyvät myös kilohailista silakkakannan ollessa pieni erityisesti eteläisimmässä Itämeressä, jossa silakka kasvaa nopeasti liian suureksi.
– Myös turska vaikuttaa välillisesti lohikantoihin, koska heikko turskakanta mahdollistaa kilohailin runsastumisen. Itämeren kalakantojen säätelyssä ja kalastuskiintiöiden asettamisessa olisikin otettava huomioon kilohailin, silakan ja turskan vaikutukset lohen selviytymiseen, huomauttaa Raitaniemi.
Tutkimuksessa käytetyt tiedot silakka- ja kilohailikannoista vuosilta 2010–2021 ja lohista vuosilta 2012–2023 on saatu Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) julkaisuista. Itämeren ympärysvaltioiden tutkimuslaitokset kuten Luke tuottavat tiedot ICES:in julkaisuihin. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös Luken nousulohi- ja M74-seurantatietoja.
Artikkeli:
Reduced numbers of returning Atlantic salmon (Salmo salar) and thiamine deficiency are both associated with the consumption of high-lipid prey fish. Marja Keinänen, Jari Raitaniemi, Jukka Pönni, Tiina Ritvanen, Timo Myllylä, Pekka J. Vuorinen. Fishes 2025, 10(1), 16; https://doi.org/10.3390/fishes10010016 (doi.org)
M74-oireyhtymä
Nuorten vaelluslohien eloonjääminen alkoi heiketä jo samoihin aikoihin, kun lohen M74-oireyhtymä puhkesi rajusti 1990-luvun alussa. M74:ksi kutsutaan runsaasta rasvaisesta kalaravinnosta johtuvaa tiamiininpuutosta, joka vaivaa rasvaisia petokaloja, kuten Itämeren lohta. Tiamiininpuutoksen syyn ja mekanismin ovat selvittäneet M74-tutkimuksia Lukessa tehneet filosofian tohtori Marja Keinänen ja dosentti Pekka Vuorinen.
”Kun liian rasvaista kalaa syöneestä emosta siirtyy mätimuniin liian vähän tiamiinia, poikaset kuolevat ruskuaispussivaiheessa tiamiininpuutokseen. Pahimmillaan emotkin. Nyt todennäköiseltä näyttää myös nuorten lohien herkkyys liian rasvaiselle kalaravinnolle”, kertoo Keinänen.
Nuoret lohet eli post-smoltit
Lähdettyään touko-kesäkuussa kotijoestaan vaelluspoikasia eli smoltteja kutsutaan post-smolteiksi eli nuoriksi lohiksi, jotka siirtyvät 25–35-senttisiksi kasvettuaan Pohjanlahdesta pääaltaaseen alkusyksystä.
Itämeressä lajisto on niukka toisin kuin Atlantin valtameressä, jossa lohet syövät monien kalalajien lisäksi paljon vähärasvaisia selkärangattomia. Itämeren pääaltaassa nuoret lohet syövät ulapan pieniä kaloja, silakoita, kilohaileja ja jonkin verran kolmipiikkejä, jotka kaikki ovat rasvaisia.
”Valtaosa lohista palaa kotijokeensa kutemaan kahden vuoden merivaelluksen jälkeen. Erot nousulohien määrien vuosittaisessa vaihtelussa jokien välillä johtunevat ainakin osin jokien post-smolttien ravinnon eroista. Koska Tornionjoen vaelluspoikaset ovat isompia, ne näyttävät pääaltaaseen saavuttuaan syövän pääosin 1–3-vuotiaita kilohaileja ja silakoista 0-vuotiaita sekä pienimpiä 1-vuotiaita. Simojoen vaelluspoikaset hieman pienempinä syövät nuorempia, 1–2-vuotiaita kilohaileja ja pienimpiä 0-vuotiaita silakoita”, kertoo dosentti Pekka Vuorinen.
Lähde: Luke uutinen 19.3.2025
