Suomen ympäristökeskus Syke näkee Meriympäristön tila -arviossaan valonpilkahduksia mutta kertoo samalla Itämeren tilan olevan edelleen pääosin heikko. Ravinnekuormitus on edelleen Itämeren suurin ongelma.
Me kaupalliset kalastajat olemme toistuvasti vuosikymmenten ajan tuoneet esille rehevöitymisen vaikutukset kalakantoihin ja kalastukseen. Tästä jaamme siis huolemme tutkijoiden kanssa, mutta siitä olemme hämmästyneitä, että Syken julkaisu nostaa kalastuksen yhdeksi merialueen tilaa heikentäväksi tekijäksi.
Kun asiaan perehtymätön henkilö lukee lehdestä, että kalastus heikentää Itämeren tilaa, hän käsittää sen niin, että kalastus on yksi syy veden huonoon laatuun ja sinileväkukintoihin.
Todellisuudessa asia on päinvastoin; kalastus on ainoa elinkeino, joka poistaa ravinteita merestämme. Jokaisen saalistonnin mukana merestä nousee kalalajista riippuen 4-8 kg fosforia ja noin 25 kg typpeä.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Jari Setälä on laskenut Suomen kaupallisten kalastajien poistaneen Itämerestä vuonna 2022 vajaa 400 tonnia fosforia ja vajaa 2 000 tonnia typpeä. Kun gramma fosforia kasvattaa noin kilon levää, kalastajien poistama fosforimäärä olisi mereen jäädessään kasvattanut 400 000 tonnia levää. Tuo luku vastaa 40:ä Eiffel-tornia.
Suomessa kaupallinen kalastus ei ole ”villiä” tai sääntelemätöntä, vaan kaupalliset kalastajat noudattavat viranomaisten hyväksymiä sääntöjä ja rajoituksia niin kansallisella kuin EU-tasolla. Silakka-, kilohaili- ja lohikiintiöt jaetaan EU:ssa tieteellisen neuvonannon pohjalta. Kaupallinen kalastus on yritystoimintaa, ja sitä säätelevät myös taloudelliset reunaehdot, mistä syystä esimerkiksi silakkakiintiöitä ei ole kalastettu vuosiin täyteen. Pohjanlahden silakan trooli- ja rysäkalastukset ovat täyttäneet MSC:n kestävän kalastuksen standardit vuodesta 2018 saakka.
Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES on äskettäin ennustanut Itämeren keskisen merialueen ja Suomenlahden silakkakantojen erittäin myönteistä kehitystä.
Rannikkokalastus verkoilla, rysillä ja koukkupyydyksillä tuottaa pääasiassa elintarvikekalaa, ja pyynnin kohteena on pääsääntöisesti paitsi tietty kalalaji myös tietyn kokoinen kala. Kalastusta säädellään alamitta-, pyydys- ja aikarajoituksin. Viimeksi on nostettu kuhan alamittaa ja siikaverkkojen pienintä sallittua solmuväliä. Rasvaevällisen meritaimenen kalastus on kokonaan kielletty.
Luonnonvarakeskuksen 2023 julkaiseman arvion mukaan rannikon ja saariston kuhakanta on hyvässä tai ainakin kohtuullisen hyvässä tilassa.
Sen sijaan rannikkokalastajien määrä on pudonnut 2000-luvulla alle puoleen, ja samassa tahdissa ovat pudonneet tuon ryhmän pyyntiponnistus ja saalis. Merelle on tullut paluumuuttaja merimetso sekä harmaahylje, jonka kanta on saavuttamassa jo 1900-luvun alun lukemat. Näiden kahden lajin syömä kalamäärä vastaa jo moninkertaisesti rannikkokalastajien saaliin määrää.
Saaristomeri on edelleen Itämeren suojelukomission (HELCOM) pahimpien kuormittajien Hot Spot -listalla. Professori Kalervo Väänäsen ja yli sadan muun asiantuntijan laatimassa Saaristomeren sinisessä kirjassa kalastuksen lisääminen on nostettu yhdeksi tärkeimmistä toimenpiteistä Saaristomeren tilan parantamiseksi.
Me kaupalliset kalastajat toivomme, että kalastajien rooli nähtäisiin laajemminkin paitsi kotimaisen elintarvikkeen tuottajina myös ympäristönhoitajina. Työpaikkamme on merellä, ja siksi meillä on ehkä kaikkein ajantasaisinta tietoa meren tilasta. Olemme havainneet muutoksia parempaan suuntaan, muun muassa rakkohauru alkaa palata.
Meren hyvä tila on elinkeinomme jatkuvuudelle elintärkeää. Haluamme edelleen olla mukana vaikuttamassa siihen, että meren tila kehittyy parempaan suuntaan.
Jarno Aaltonen puheenjohtaja, kaupallinen kalastaja
Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry
Lähde: Mielipidekirjoitus, julkaistu Satakunnan kansa 3.9.2024 ja Helsingin Sanomat 5.9.2024
