Valtion tavoitteena on kolminkertaistaa kotimaisen kalan tuotanto. Tällä hetkellä tuotantoa kuitenkin päinvastoin rajoitetaan.
Kotimainen kalantuotanto ei kasva, vaikka sitä on yritetty vauhdittaa valtion hankkeilla vuosikausia.
Siksi suomalaisen syömästä kalasta kaksi kolmasosaa on norjalaista.
Suomalaista kalaa tuotetaan ruoaksi noin 15 miljoonaa kiloa vuodessa.
Kaikki kotimainen kala menee kaupaksi, ja markkinat vetäisivät paljon nykyistä enemmänkin.
Kasvua jarruttavat etenkin lupaprosessit, jotka ovat niin hankalia, etteivät niistä pääse läpi edes valtion omat hakemukset.
Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) yrittää helpottaa lupien saantia, jotta kotimaisen kalan osuus kasvaisi.
Ympäristöministeriö taas rajoittaisi niitä nykyisestäkin, jotta Itämeren huono tila ei heikkenisi entisestään.
– Itämeri on todella heikossa tilassa, eikä kestä yhtään enempää kuormaa. Jokainen myönnetty lupa on kompromissi, sanoo erityisasiantuntija Maria Timonen.
Taustalla liian kovan kasvun aika
Luvituksen ja sääntelyn keventäminen on kirjattu hallitusohjelmaan, mutta tehtävä on osoittautunut mahdottomaksi.
Tuotantomääriä rajoitetaan usein lupien uusimisen yhteydessä.
Tiukan lupaprosessin taustalla on kalankasvattamoiden kulta-aika 1980-luvulla. Uusia kasvattamoja perustettiin paljon, ja 1990-luvun alussa kotimaisen kalan tuotanto läheni jo 20:tä miljoonaa kiloa.
– Sitten se taisi mennä vähän överiksi ympäristövaikutusten osalta: ei ollut riittävää kontrollia. Kalakasseja perustettiin vähän liian suojaisiin paikkoihin ja tuli rehevöitymisvaikutuksia, sanoo neuvotteleva virkamies Orian Bondestam maa- ja metsätalousministeriöstä.
Sen jälkeen tilanne kääntyi päälaelleen.
– Ympäristökontrolli tiukkeni, ja se johti ehkä ylilyöntiin niin että tuotanto rupesi laskemaan. Sen jälkeen meillä on ollut kova työ taittaa trendi.
Erityisasiantuntija Maria Timonen ympäristöministeriöstä myöntää, että lupien saaminen on vaikeaa, mutta sanoo sille olevan hyvät perustelut.
– Itämeri ja varsinkin Saaristomeri, missä on paljon kalankasvatusta, on menossa koko ajan heikompaan tilaan.
95 prosenttia kotimaisen kalan tuotannosta on kirjolohta.
Timonen sanoo, että ympäristöministeriö ymmärtää hallitusohjelman tavoitteet. Hän muistuttaa silti, että yhtälössä on mukana myös EU, joka on antanut Suomelle nootin sitä, ettei vesien tilaa ole saatu parannettua.
– Vesienhoitolaki ja tavoite vesien hyvään tilaan tulee EU:sta. Meidän täytyy seurata sitä, jolloin se hieman törmää MMM:n tavoitteiden kanssa.
Valtion omatkin hakemukset vastatuulessa
Ympäristöministeriö haluaisi siirtää kalankasvatusaltaat joko maalle tai kauas avomerelle, missä niiden ympäristövaikutukset olisivat pienemmät kuin sisämaassa.
Maanpäällisillä laitoksilla on ollut suuria taloudellisia ongelmia, ja niitä on ollut vaikea saada kannattaviksi.
Sen sijaan maa- ja metsätalousministeriö ja Luonnonvarakeskus aloittivat Kalavaltio-hankkeen kasvatuslaitosten perustamiseksi avomerelle.
Tarkoitus oli etsiä sopivia alueita valtion hallinnassa olevilta vesiltä ja hakea luvat valmiiksi.
Edes valtio itse ei kuitenkaan ole onnistunut kuuden vuoden aikana saamaan lupia. Yksi hakemus on aluehallintoviraston käsittelyssä, toista viimeistellään ja kolmas on suunnitteilla.
Bondestam toteaa lupaprosessiin törmäämisestä, että valtion hankkeilla ei ole oikoteitä, vaan suojelulait koskevat myös niitä.
Kalavaltio-hanke oli päättymässä vuodenvaihteessa, mutta se sai lisäaikaa.
Bondestam uskoo yhä, että kotimaisen kalan tuotanto kääntyy nousuun.
– Tässä on 800 tonnin laitos vireillä ja muitakin.
Suomen suurin kalankasvattaja Nordic Trout on myös aloittamassa lähes miljoonan kilon kasvattamon toimintaa Pohjanmaan Kaskisissa avomerellä itse hakemillaan luvilla.
Avomerialtaiden perustaminen veneineen maksaa Nordic Troutille noin neljä miljoonaa euroa.
Pienelle yritykselle avomeri ei ole vaihtoehto
Mats Liljeqvistin kala-altaissa tuotetaan 60 000 kiloa kirjolohta vuodessa. Hän kertoo lupahakemuksen uusimisen maksavan hänelle 20 000 euroa.
Kristiinankaupungissa kala-altaitaan pitävä Mats Liljeqvist on ollut alalla 35 vuotta. Hänen on haettava jatkoa luvalleen kymmenen vuoden välein.
– Lupaa on pienennetty joka kerta, kun sitä on uusittu, Liljeqvist sanoo.
15 vuotta sitten Liljeqvistin oli siirrettävä kassinsa sisävesiltä ulkomerelle. Altaiden vieminen vielä kauemmaksi avomerelle ei ole vaihtoehto.
– Jos ne sinne pitää laittaa, lopetan. Ei ole varaa, se on monen miljoonan investointi.
Nyt Liljeqvist on hakenut entistä suurempaa lupaa, jolla voisi kasvattaa toimintaansa viidenneksen. Turhan toiveikas hän ei luvan suhteen ole.
Helppo syntipukki Itämeren rehevöitymiselle
Erityisasiantuntija Maria Timonen ympäristöministeriöstä huomauttaa, että ministeriö ohjaa, aluehallintovirasto tekee lupapäätökset ja ely-keskus antaa niihin lausuntonsa.
– Valvojat ja luvanmyöntäjät seuraavat jatkuvasti korkeimman oikeuden päätöksiä. Sen linjauksia yritetään soveltaa muihin päätöksiin.
Timonen kuitenkin ymmärtää, miksi kalankasvattajat voivat tuntea itsensä väärin kohdelluiksi.
Kalankasvatus ei ole Itämeren tilassa ratkaiseva tekijä; enemmän kuormitusta tulee maa- ja metsätaloudesta.
Maa- ja metsätalouden kuorma Itämereen tulee miljoonista ojista, jolloin ravinnekuormien hallitseminen on vaikeaa. Kalankasvatusaltaan kuormitus on helppo osoittaa ja sitä on helppo rajoittaa, koska kuormitus tulee yhdestä pisteestä.
Timosen mukaan pienten kasvattajien, joilla ei ole varaa viedä kalakassejaan avomerelle, kohtalo riippuu Itämeren tilasta tulevaisuudessa.
– Se on kiinni siitä, kuinka vesien tila kehittyy, ja hyvältähän se ei näytä. Jos sisävedet eivät kestä, niin ne eivät vain kestä.
Maa- ja metsätalousministeriö ja Luonnonvarakeskus jatkavat yrittämistä.
Käynnistymässä on uusi hanke, jossa pyritään keventämään juuri pienempien kasvattamojen lupaprosesseja.
Lähde: Yle 11.6.2025
