Kalastuslain muutos (207/2011) ja asetuksen muutos (158/2012) toivat koko joukon muutoksia muun muassa pyydysten merkintöihin. Kaikkien kalastajien on merkittävä pyydyksensä lipuilla tai kohoilla niin, että ne ovat selvästi havaittavissa. Ammattikalastajille uuden lain mukainen asetus ei tuonut niin suuria muutoksia kuin harrastajille, mutta tulkinnoissa on kuitenkin ollut alueellisia ja kalastajakohtaisia eroja.
Pari ensimmäistä vuotta valvonta on enemmänkin opastanut kalastajia kuin suoraan rankaissut puutteista. Nyt kuitenkin tuo etsikkoaika on ohi ja myös valvonnassa on alettu tiukemmin puuttua asioihin joiden jo pitäisi olla kaikkien tiedossa.
Valvontamatka Merikarvialle
Kalastusmestari Paavo Suominen Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta on jo pitkään toiminut kalastuksen valvonnan parissa niin Suomessa kuin kaukaisemmillakin vesillä. Yleisten vesien Valvonta kentällä on yksi ELY – keskusten tehtävistä ja Suominen on nyt ollut aktiivisesti liikkeellä kun sesonki on alkamassa.
Tuulisen viikon jälkeen valvontakäynti kohdistui tällä kertaa Merikarvian Ouran saaristoon. Seudulla on pyynnissä niin verkkoja kuin rysiäkin.
Aamun kierroksen aikana Suominen ja hänen mukanaan valvontayhteistyössä (JDP, Joint deployment plan) ollut Liettualainen kalastustarkastaja Erlandas Lendzbergas tapasivat merellä paikallisia ammattikalastajia. Pääosin olivat pyydysten merkinnätkin olleet kunnossa, mutta muutamia varsin puutteellisiakin löytyi. Suominen luonnehtikin, että silloin kun asioista huolehditaan muutenkin, ovat myös merkinnät tavallisesti kunnossa. Jotain kuitenkin edelleen unohdetaan.
”Eniten on huomautettavaa pyydysten henkilötietojen löytymisessä. Jostain syystä pyydyksiin ei ole kirjoitettu nimeä ja yhteystietoja, tai jakseta ylläpitää niitä, vaikka se on helppoa ja laki sitä yksiselitteisesti vaatii”, kommentoi Suominen. ”Toinen tavallinen puute on pyydyksien toisen pään merkkilipun puuttuminen. Ehkä vanha tapa jossa laitettiin lippu vain pyydyksen tai verkkojadan ulkopäähän, on jäänyt muistiin. Asetus kuitenkin edellyttää että jos pyydys on yli 10 m pituinen, on merkintää käytettävä molemmissa päissä. Kaksoislippua tulee käyttää silloin kun on kyse pintaan tai pinnan läheisyyteen ulottuvasta rysästä tai verkosta”. Kaksoislippua taas ei tulisi käyttää pohjapyydyksissä, koska se voi olla harhaanjohtavaa veneilijöiden kannalta.
Pohjalla veneiden ulottumattomissa olevan pyydyksen merkki voi olla näinkin pieni, mutta meriolosuhteissa se näyttää huomaamattomalta.
Hyvin näkyvät merkit ovat lain vaatimia, mutta ne lisäävät myös turvallisuutta vesillä. Meriolosuhteissa on yleensä käytössä huomattavasti minimivaatimuksia suuremmat liput, ja niissä on usein myös tutkaheijastin alueilla joiden läheisyydessä on säännöllistä liikennettä.
Kun pyydykset on merkitty säädösten mukaisesti, on vastuu alueella liikkuvalla veneilijällä. Mitä avoimimmilla vesillä ollaan, sitä enemmän veneilijöitä on syytä huomioida ja mitoittaa pyydysmerkinnät riskin eikä vain lain tekstin mukaan. Rysien ja verkkojen korjaus vie kalastukselta aikaa ja vaikka vastuu olisikin jollain muulla, on ylimääräistä työtä tiedossa jos merkinnät eivät ole toimineet.
Valvonta ottaa kantaa lain mukaisiin merkintöihin ja jos puutteita on, ne myös huomioidaan. Suominen toteaa, että vesiliikenteen käyttämiksi alueiksi katsotaan lähes kaikki vesialueet joissa veneillä liikutaan, myös väylien ulkopuolella. Laki painottaa siis lippujen käyttöä. Jos kuitenkin on ilmeistä että pyydykset eivät voi aiheuttaa haittaa, on asetuksen määrittelemä kohomerkintäkin mahdollista. Jos kuitenkin joku haaveri veneilijöille sattuu, joutuu kohomerkintää, tai puutteellista lippumerkintää käyttänyt kalastaja nykysäädösten valossa melkoisella varmuudella maksumieheksi.
Kyseisestä tilanteesta johtuen on useilla yksityisillä vesialueilla tehty päätös, että kaikki kuljettavat vedet ovat vesiliikenteen käyttämiä ja merkintöinä edellytetään lippuja.
Oikea lippu ja vielä henkilötiedotkin löytyvät, toteaa Paavo Suominen.
Valvontaviranomaiset ovat tällä kerralla liikkeellä omalla veneellä joka on tuotu trailerilla paikalle. Usein tehdään yhteistyötä myös poliisin ja rajavartiolaitoksen kanssa. Nyt on aamun aikana kaksikko ehtinyt kiertää ja tarkastaa pääosan Merikarvian saaristosta. Matkat ovat tietenkin yllätyksiä eikä Suominen paljasta, mihin suuntaan yhdistelmän nokka osoittaa veneen noston jälkeen. Toiveissa on tietenkin merkinnät huomioivien kalastajien lisääntyminen. Merikarvia käy positiiviseksi esimerkiksi. Pienellä veneellä liikkuvia virkamiehiä ei tietenkään haittaisi, että tuulinen kevät kääntyisi tyyneksi kesäksi. Tästä lienee jokainen kalastajakin samaa mieltä.
Käsittelyssä olevassa uudessa kalastusasetuksessa on myös pykälät pyydysten merkinnöistä. Suomen Ammattikalastajaliitto on lausunnoissaan esittänyt säädösten yksinkertaistamista. Asetusta käsitellään syksyn aikana ja sen on tarkoitus astua voimaan samaan aikaan uuden kalastuslain kanssa vuoden 2016 alusta.
Teksti ja kuvat Markku Saiha / Paapuuri Oy
Lisätietoja pyydysmerkinnöistä löytyy täältä:
http://www.ahven.net/v2_tiedostot/182.pdf
