Euroopan unionin direktiivistä kertakäyttöisen muovin kierrätyksestä lankeaa tuntuva lasku kaupalliselle kalastukselle. EU:n vuonna 2019 säätämä SUP-direktiivi (Single-Use-Plastic) muovin kierrätyksestä velvoittaa erikseen kaupallisten kalastajien kalanpyydysten tuottajavastuiseen jälkihoitoon ja keskitettyyn keräysjärjestelmään vuodesta 2025 alkaen. Sinänsä ymmärrettävä ja hyväksyttävä tavoite ympäristön suojelemiseksi muovijätteeltä on aiheuttamassa elinkeinolle merkittäviä lisäkustannuksia. Se nostaa myös painetta kotimaisesta kalasta kaupalliselle kalastajalle maksettavaan tukkuhintaan ja sitä kautta kuluttajahintaan.
Kaupallisten kalastajien pyydysten kierrätykseen perustettu SUP-Tuottajayhteisö on päättänyt kierrätysmaksuista tammikuussa 2025. Maksu peritään osana kalanpyydysten ostohintaa ja se perustuu tuotteen painoon. Esimerkiksi verkoista, rysistä ja trooleista on maksettava hankintavaiheessa kierrätysmaksu, joka on 1,63 euroa kiloa kohti. Sama maksu peritään myös pyydysmateriaaleista, muun muassa verkkojen lyijy- ja kohopauloista sekä naruista ja köysistä, siis kaikista kalanpyydyksistä, joissa on mukana muovia.
Esimerkiksi lyijyköyden hintaa kierrätysmaksu voi nostaa nykyisestä jopa 20 prosentilla. Valmiissa kalaverkossa hinnan korotus on neljästä kahdeksaan euroon ja yhden verkon hinnassa kierrätysmaksua voi olla jopa kymmenen prosenttia tuotteen loppuhinnasta. Trooleissa, nuotista ja rysissä puhutaan jo tuhansien eurojen kierrätysmaksusta per pyydys.
Kierrätysjärjestelmää markkinoitiin ennakolta maksuttomaksi sekä jouhevaksi. Koko valmisteluprosessin ajan kalastuselinkeinon kriittinen näkemys on ollut, että systeemistä tulee jäykkä ja kallis. Elinkeinoa ei kuultu riittävästi direktiivin käytäntöönpanoa valmisteltaessa, eikä siinä otettu huomioon jo olemassa olevia kierrätysjärjestelmiä, vaan luotiin täysin uusi rinnakkainen järjestelmä.
Nyt virheellisenä lähtökohtana on, että pyydykset ovat muovituotteiden tapaan kertakäyttöisiä, kuten kertakäyttöastiat tai pakkaukset. Verkkoja käytetään noin viisi vuotta ja niiden ylä- ja alapaula voidaan käyttää uudelleen. Tällöin hävikkiin menevä verkkoliina voidaan hävittää energiajätteenä. Rysät kestävät käytössä 10–20 vuotta ennen kuin ne ohjataan kierrätykseen ja tällöinkin vielä kaupalliset kalastajat kierrättävät itse osan materiaalistaan toiseen tarkoitukseen.
Näin toteutettuna tuottajavastuu johtaa myös siihen, että ulkomailta omaan käyttöön pyydyksiä ja pyydysmateriaaleja hankkivat kaupalliset kalastajat joutuvat kierrätysvastuuseen ja liittymään tuottajajärjestöön. Tätä kautta kaupallisesta kalastajille tulee maahantuojia osana järjestelmää.
Summana säädetystä järjestelmästä on, että kierrätyksen osuus pyydysten hinnasta on melkein 10 prosenttia. Kustannuslisä on merkittävä. Kalastuselinkeinon kannalta on toivottavaa ja välttämätöntä, että pyydysten kierrätysvelvoitteen aiheuttama kustannus saadaan lisättyä kalan tukku- ja kuluttajahintaan. Toivottavasti kotimaisen kalan kuluttajat tämän ymmärtävät ja tiedostavat kierrätysmaksun vaikutuksen kalan kilohintaan.
Jarno Aaltonen
puheenjohtaja
Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry
