Loppukesän sääennustus kylmästä tulevasta talvesta on kärsinyt takaiskuja. Monet syksyn merkit on ennustaneet leudompaa talvea. Yksi merkki lauhasta talvesta on se, ettei kaikki törnin ja pihlajan marjat olekaan kelvanneet linnuille alkusyksyllä. Kun tulee ankara talvi, linnut syö kaikki marjat jo alkusyksyllä, sillä niitä ei tarvita enää talvella kun lintujen on ollut paras evakuoitua etelämmäs kylmän talven pelossa. Myöskään ankaraa talvea ennakoivia runsaita lintujen vaelluksia idästä ei ole ollut. Talvehtimaan jääville linnuille on evästä, mikä on tarpeen kun leutous houkuttaa jäämään talvehtimaan. Kaiken kaikkiaan luonto antaa ristiriitaisia vihjeitä ensi talveen. Ennusteet klemppaa, joten talvesta ei tyydyttävää ennustetta saa. Luonto suorastaan huutaa normaalia talvea pakkasineen ja lumineen, monen lauhan talven jälkeen olisi hyvä vähän pakastaa.
Siika on syyskalastuskauden pelastaja sillä siikaa on ollut hyvin rysäpyynnissä. Lisäksi taimenta, kuhaa, haukea ja madetta on rysiin uinut hyvin sivusaaliina.
Syyskuun jälkeen silakan kalastus on ollut katastrofi. Silakkaa on ollut todella huonosti ja hylkeet on olleet kärppänä saaliinjaolla. Olen käynyt seitsemällä eri vuosikymmenellä silakkaverkoilla eikä näin huonoa vuotta ole vielä kertaakaan ollut. Saa nähdä miten ensi vuosi sujuu, sillä näyttää siltä, että silakkakantaan kohdistuu nyt paha isku sillä kalojen laihtuminen johtanee ongelmiin lisääntymisessä ja isomman elintarvikekokoisen silakan väheneminen (ehkä tilapäinen) heikentää kalastuksen edellytyksiä. Nuorta pientä silakkaa on paljon, mutta riittääkö niille syötävää niin että kasvavat pyyntikokoisiksi. Tulevaisuus näyttää.
Arman Alizadin, ”matruusioppilaani” parin vuoden takaa tapasin Vantaalla innovaatiopäivillä, jossa hänellä oli omaelämäkerronnallinen esitys yrittämisen koukeroista.
Kalatalouden innovaatiopäivät vietettiin ja ”Kotimaisen kalan edistämisohjelma” oli päivien teema. Päivien ilmapiiri oli innostava ja toiveikas, ehkä osin siitä syystä, että oli mahdollisuus kala-alan toimijoiden kokoontua yhteen koronarajoitusten jälkeen. Ei haitannut että edistämisohjelma on lähinnä positiivista unelmahöttöä. Siihen on alallamme totuttu, puhutaan kauniita samaan aikaan kun vedetään mattoa jalkojen alta.
ICES suorastaan testaa miten hullua biologis-tieteellistä agendaa tutkijat pystyy syöttämään ”tieteellisenä neuvona” päätöksentekoon EU:ssa. Lohen neuvonanto on jotain niin älytöntä etten olisi ikinä tällaista uskonut näkeväni. Näyttää nyt kuitenkin siltä, että mahdollisesti pystyn vielä 2022 toimimaan lohen kaupallisena kalastajana, mutta jatkosta ei varmuutta ole. Niin erikoiset oli säätely perusteiden muutokset että voi olla että mikäli samanlaisia muutoksia tulee ensi vuoden kiintiöperusteihin, on koko ala vaakalaudalla taas kerran. Biologispoliittisena tavoitteena on kuitenkin luoda edellytykset merikalastuksen alasajoon. Kestävää kalataloutta ei tunnusteta, vain biologinen kestävyys moninkertaisella varovaisuuskertoimella on päätösten pohjana. Taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys on haihtuneet käsitteinä ja vieneet mennessään edellytykset älylliseen päätöksentekoon.
Siika on maistuu hauelle vaihteluna särkikaloille joita yleisimmin vatsasta löytyy.
Rysien ylösnosto ja kalastuskauden lopetus on käsillä. Verkoille mennään vielä vaikka pienen jääriitteen läpi mutta rysät ei jäätä siedä.
Hyljekanta kasvava vuodesta toiseen. Erityisesti norppakanta on Porin edustalla lisääntynyt viime vuosina. Noppia on minun kalastusvesillä ainakin yhtä paljon kuin hallejakin. Norppaa sietää paremmin sillä se ei revi pyydyksiä eikä vaurioita isompia saaliskaloja kuten halli. Silakat maistuu ja silakkaverkoilla norpat käy saaliin jaolla.
(Kuva Arman ja Heikki: Kim Jordas)
HjS
