Kevät keikkuen tulevi. Montaa sorttii kevättä on viime päiviin sisältynyt. Myrskystä tyveniin ja rännästä auringon paisteeseen. Normaalia kevään kulkua.
Rantamme sijainti etelään tarkoittaa ettei satamastamme näe auringon laskua mereen seuraavaan viiteen kuukauteen. Aurinko laskee niemen taa eli metsään. Kesän lopun juhlaa vietetään Venetsialaisten merkeissä elokuun lopulla. Silloin taas saapuu aurinko suorittamaan laskunsa horisonttiin aavalle merelle.
Pyyntiin on päästy. 21.3 oli kevään ensimmäinen silakkaverkkojenlasku ja silakka oli rannikolla heti, mutta myöhemmin tullut kylmä ajankohta hyydytti myös saalistason. 31.3 ensimmäiset malttamattomat silakat laskivat mätinsä ja maitinsa paatin kannelle joten kevät on täällä.
Kovat tuulet estivät siianpyynnin, mutta kun ensimmäisen kerran maaliskuun viimeisenä pääsin koittamaan,oli siikoja malliksi. Tosin halli oli oman osansa heti verottamassa tyhjäämällä osan verkoista.
Katkarapuja on alettu kasvattamaan ns. ”isolla rahalla” maassamme. On meillä näitä omastakin takaa ja oman ennätyssaaliin sain kun kerralla peräti viisi katkarapua nousi silakkaverkkojen mukana paatin kannelle 23.3.. Miten paljon näitä vesissämme lienee kun huomioi sen ettei verkon mukana ylös tuleminen ole kuin sattuman kauppaa. Katkaravun pyyntiin kun pitäisi olla oikein siihen soveltuvat pyydykset ja katkaravut lienevät omaa pyyntiä halvempia kaupassa.
Ruoste raiskaa rautaa. Keväinen hitsausurakka on jokavuotinen kun ankkureita korjaillaan. Noin 300 ankkurin joukossa on aina korjattavaa.
Lohenkalastuksen ahdinko jatkuu. Käyttöoikeuksista odotettiin helpotusta elinkeinoon. Kiintiön jako käyttöoikeuksiin (piti) tarkoittaa kalastuksen järjestämisen vastuun siirtämistä elinkeinoharjoittajalle niin että toimija saa saamansa kiintiön rajoissa saa suunnitella kalastuksen hänelle edullisimmalla ja taloudellisimmalla tavalla.
Näin siis periaatteessa mutta lohenkalastuksessa ei näin käynyt. Kiintiöosuuden mukainen määrä riippuu vuosittain kiintiön koosta joka on vetäisty hatusta. Hatusta joka ei ole kestävän kalatalouden periaatteen mukainen.
Alimitoitetun kiintiön lisäksi kansallisella kalastuksen säätelyllä viedään pohja pois elinkeinolta. Sikäli mikäli lohiasetus uudistetaan, muutokset ovat kuin ”hukkuvan huuto yöhön”. Ikään kuin luvataan hieman helpotusta mutta sekin tuntuu olevan liikaa kun päätöstä ei saada aikaan. Kolmen kuukauden perusteeton kalastuskielto(käyttöoikeuksienjako) jatkuu vanhan asetuksen voimassa olon pitkittämisellä hamaan tulevaisuuteen.
Käytännössä kaikki lupaukset kalastajien tilanteen helpottamiseksi on petetty.
Iltasatu.
Olipa kerran joukko jäälohkareita jotka talven myrskyllä päätti kiivetä kivikarikon päälle. Niillä oli aavistus että kun kevätaurinko veteen paistaa, se lämpöä nostaa ja jään sulattaa. Mikä siis neuvoksi ja ikää pitkää antamaan. Päättivät siis jäälohkareet myrskyn synkän talvisen avulla kokoontua kivisen karikon päälle odottamaan josko hallaiset yön tuulahdukset niille jatkoaikaa henkäilisi. Armoa ei päivien pidentyvien aurinko tunne ja jäät joutuivat periksi antaa. Päättivät siis lohkareet viimeiset sopimuksen sitovan antaa. Kunhan koleat säät taas syksyn lopulla saapuu tapaamme taas ja veet kylmän kankeat suokoon meille uuden syntymän.
Sen pituinen se.
HjS
