Syksy on tuonut mukanaan sateen ja tuulen ohella Kokemäenjoelle uuden tutkimushankkeen. Luonnonvarakeskus (Luke) merkitsee tutkimusta varten noin viisikymmentä siikaa vatsaonteloon laitettavilla lähetinmerkeillä. Merkintä tehtiin Reposaaressa lokakuun alussa ja seuranta jatkuu niin kauna, kuin olosuhteet sallivat.
Kalastaja Heikki Salokangas ja siikasumppu Reposaaren kalasatamassa
Juuri pyydyksestä nostetut siiat odottavat merkintää
Siiat on pyydetty lähivesiltä Heikki Salokankaan toimesta rysillä. Kalat kuljetettiin suoraan Reposaaren kalasatamaan, missä LUKE:n tutkija Lari Veneranta ja tutkimusinsinööri Hannu Harjunpää odottivat merkintävarusteet valmiina.
Kokemäenjokeen istutetaan vaellussiikaa ja merkittävät kalat ovat suurelta osin näitä yksilöitä, mutta myös luonnossa lisääntymistä on joessa todettu. Veneranta kertoi, että vaellussiian kutualueista on hyvin niukasti tutkimustietoa verrattuna esimerkiksi taimenesta tai lohesta selvitettyihin asioihin.
Merkintävarustus laiturilla ja työ käynnissä. Siiat lasketaan oikealla olevaan verkkosumppuun, ja sieltä nostetaan varovasti muutama yksilö rauhoittumaan pienempään altaaseen, mistä Harjunpää nostaa kalan työpöydälle ja Veneranta laittoi lähettimen paikoilleen.
Veneranta kertoi, että merkki lähettää tasaisin väliajoin kalan yksilöivää äänisignaalia 69 kHz taajuudella ja ääntä ei ihminen kuule. Merkittyjen kalojen liikkeitä seurataan jokeen asennetuilla vastaanottimilla, mikä tunnistaa kalassa olevan merkin lähettämää ääntä ja tallentaa havaintoajankohdan. Se pystyy tunnistamaan lähetinmerkin äänen satojen metrien etäisyydeltä.
Ei aivan leikkaussaliolosuhteet, mutta siian voinnista ja laitteen asentamisen hygieniasta huolehditaan tarkasti.
Veneranta huolehtii kalasta ja Harjunpää kirjaa tiedot
Merkinnän jälkeen siiat päästetään takaisin veteen. Reposaari on Kokemäenjoen vesistön ja meren välissä, ja oletus on, että kalat lähtevät nousemaan joessa kohti kutualueitaan. Kalan lähettämän äänisignaalin vastaanottavia laitteita on laskettu Porin kaupungin kohdalta aina Harjavallan padolta asti noin kilometrin välein. Lisäksi jokisuuhun merelle on laitettu vastaanottimia, joilla pyritään todentamaan merkittyjen kalojen liikkeet joesta merialueelle.
Tarkastuskierros alkaa veneen laskulla Porin keskustassa Kokemäenjokeen.
Kokemäenjoen pääuomassa on pyydyslipuilla merkityt vastaanottimet, ja Lari Veneranta valmistautuu lukemaan laitteen tallentamat tiedot.
Tuulinen ja sateinen sää ei juuri haitannut kokeneita tutkijoita, ja työ sujui rutiinilla. Veneranta kertoi, että vastaanottimet pidetään joessa marraskuulle saakka, mikäli olosuhteet sallivat. Merellä laitteet ovat seuraavaan kesään asti, jotta vaellusta merelle voidaan seurata talven yli.
Yhteys seurantalaitteeseen on syntynyt ja Veneranta havaitsee kahden siian ohittaneen tämän pisteen. Jokainen merkki antaa yksilöllisen signaalin, joten kalan merkintähetki voidaan todeta tarkasti.
Kokemäenjoki on ollut padottuna jo vuosikymmeniä, ja virtauksen säännöstely on tehnyt vaelluskalojen kutumahdollisuuksista vaikeita. Veneranta kertoo, että tämän merkintähankkeen tavoitteena on tunnistaa siikojen kutualueet ja arvioida niiden määrää kutualueiden kunnostamiseksi tai kutuun sopivan alueen kasvattamiseksi. Nykyisellään tiedetään, että siian kutua tapahtuu mereltä katsottuna alimman voimalaitoksen läheisyydessä, mutta todennäköisesti kutupaikkoja on muuallakin joen alaosalla, kertoo tutkija.
Työt toteutetaan ELY-keskuksen rahoittamassa Kokemäenjoen vaellussiikojen akustinen merkintä -hankkeessa.
Alajuoksun kierros on tehty ja vene siirtyy henkilökuntineen Nakkilan koskille.