Yritän nyt elvyttää tätä sektoria. Keväällä tauotin plokikirjoittelua, kun näytti siltä, että lohen kalastuksen painostus alkoi olla huipussaan. Jäljellä olevaa lohen kaupallista kalastusta on ankarasti yritetty tuhota viimeiset pari vuotta. Neljäkymmentä vuotta jatkunut syyllistäminen ja elinkeinon tuhoaminen aiottiin viedä loppufinaaliin mutta kuin ihmeen kaupalla täällä vielä henki pihisee.
Ankarasta kalastuksen säätelystä huolimatta lohikanta kuitenkin jatkuu ja vaihtelee – eikä tottele “tieteellistä” säätelyä. Kalastusta syyllistetään ja muuta kalakannan ”hoitoa” ei ikäänkuin ole olemassakaan. Näin käy, kun kumarretaan pelkästään biologien ideologisia ehdotuksia, ikään kuin niissä olisi jotain todellista luonnonkiertoon soveltuvaa oikeutusta. Kalakanta vaihtelee vaikka kukaan (kaupallinen) ei sitä kalasta = tällainen luonnolaki voidaan aivan hyvin lisätä biologien koulutusohjelmaan. Lohipropleemasta pitää omistaa ihan oma ploki myöhemmin, mutta nyt kuitenkin katsaus menneen kesän kalastuksiin.
Lohi
Lohenkalastusta pyrittiin taas hankaloittamaan entisestään lyhentämällä kalastus aikaa. Kiusa se on pienikin kiusa, mutta kun kiusaaminen on massiivista, ei yksi isku monien läimäytysten jälkeen enää niin pahalta tunnu – siihen ikään kuin turtuu asiattomuuksiin.
Lohta oli kuitenkin melko hyvin merialueella. Varsinkin kossia oli erityisen paljon, ja ne olivat kasvaneet normaalimittoihin jo yhden merivuoden aikana. Jos kalastus olisi ollut laajuudeltaan normaalia, ilman ylimääräisiä kieltoja ja olemattomia kiintiöitä, olisi saalis ollut hyvä. Nyt piti pyytää vain rajoitetusti, kun kiintiömäärä oli lähinnä huonon vitsin tasoa. Lohesta kuitenkin lisää toisella kertaa – kunhan verenpaine (ehkä) sen sallii.
Siika
Muulle kuin lohenkalastukselle sentään kuuluu hyvää. Siikasaalis oli hyvä sekä keväällä että syksyllä. Siianpyyntiä lisäsin lohenpyynnin anemian paikkaamiseksi – ja kalaa olikin hyvin.
Siian pyyntiä harjoitetaan jäiden tuloon asti, joten kautta on vielä jäljellä. Samoin silakan pyynti jatkuu.
Silakka
Silakkaa saatiin verkoilla mukavasti, ja kalat olivat aivan huippukuntoisia. Näin lihavia silakoita ei ole ollut sitten 1980-luvun.
Pitkään silakkakanta on ollut ylitiheä, ja luonnon oma säätely on toiminut niin, että osa silakoista on laihtunut ja kuollut nälkään, kun ruokavarat eivät ole riittäneet runsaan kannan ylläpitoon. Nyt silakoilla on “kissanpäivät” ruokaa riittää kuin juhlapöydässä. Ravinto ja syöjät ovat vihdoin tasapainossa.
Taimen
Mukavaa lisäiloa tuo taimenkannan nousujohteisuus, joka on viime vuosien aikana hienokseltaan kohentunut. Taimenen pyynti on meillä kuitenkin vain sivusaalista, sillä kohde lajina se on ammattikalastajilta kielletty – vain vapaa-ajan kalastajat saavat kohdennetusti pyytää meritaimenia. Ilmeisesti tämä on sitä “tasapuolisuutta” eri kalastaja ryhmien kesken.
Kaiken iloisen kauden 2025 kalastelun ylle laskeutui kuitenkin synkkä varjo kun hyvä ystäväni ammattikalastajaliiton pitkäaikainen toimitusjohtaja Kim Jordas keväällä sairastui vakavasti ja elokuun lopulla menehtyi nopeasti edenneen sairauden murtamana. Kim oli ennen kaikkea mies paikallaan. Hän pyrki aina diplomaattisesti löytämään kaikkiin ongelmiin ratkaisun jonka kaikki osapuolet tunnustavat.
Voimme vain ihailla häntä ja hänen valtavaa tietomäärää maamme kalataloudesta ja miten hän taitavasti käytti tietopohjaa kalatalouden parhaaksi.
Muistosi elää Hyvästi jää.
HjS
