Olosuhteet Itämeren odotetun suolapulssin saapumiselle ovat nyt poikkeuksellisen otolliset. Hallitsevat korkeapaineet ovat laskeneet meriveden pintaa, ja kylmyys sitoo sateet mantereelle lumena ja jäänä. Jokien valumat vähenevät minimiin ennen kevättä, joten Itämeri valmistautuu ottamaan vastaan Atlantin vettä – kuten 1970-luvulla viimeksi tapahtui useana vuonna peräkkäin.
Yksi suolaisen veden pulssi ei vielä aiheuta radikaalia muutosta, ellei se ole poikkeuksellisen suuri, kuten nyt on mahdollista. Todellinen muutos syntyy vasta useiden peräkkäisten vuosittaisten pulssien sarjasta. Kalataloudelle merkitys olisi valtava: merialueet muuttuisivat merellisemmiksi ja kalakanta sen mukana. Turska palaisi ja kampela yleistyisi myös pohjoisempana.
Suolapulssi tulee vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin – mutta tapahtuuko se jo vuonna 2026, se tiedetään vasta kesään mennessä. Kaupalliselle kalastukselle runsastuneista turskakannoista tuskin kuitenkaan olisi nopeaa hyötyä. Kestää useita vuosia ennen kuin kalastukseen asetetaan kiintiöt ja lupa turskan pyyntiin myönnetään. ”Tieteellinen” kalastuksensäätely ei käytännössä kykene reagoimaan nopeasti muuttuviin olosuhteisiin, vaikka meri olisi pullollaan kalaa. Kun mahdollinen kalastus vihdoin sallittaisiin useiden päällekkäisten varovaisuusperiaatteiden jälkeen, kalakanta olisi jo kääntymässä laskuun.
Näin tiedepohjainen kalastuksensäätely toimii: se on väärässä tahdissa todellisuuden kanssa.
Lohenkalastajana on puolestaan raskasta seurata, miten kalastusoikeutta pyritään näivettämään olemattomiksi pienillä kiintiöillä. Kuluvana vuonna lohen kalastuskiintiö on kaikkien aikojen pienin, siitä huolimatta että merkkejä lohikannan elpymisestä on olemassa. Viime vuonna lohia oli tyydyttävästi, ja smoltteja lähti vaellukselle ennätysmääriä. Näillä tiedoilla ei kuitenkaan ole vaikutusta, koska tärkeämpää näyttää olevan kaupallisen merikalastuksen rankaiseminen toivoen sen hiipumista.
Kiintiöjärjestelmässä olisi mahdollisuus siirtää käyttämättä jääneestä kiintiöstä osa seuraavalle vuodelle. Tätä ei hyödynnetä, vaikka se, että kiintiöstä jää vuosittain osa käyttämättä, on järjestelmän rakenteellinen heikkous eikä kalakannan tilasta johtuva ilmiö. Se, että järjestelmä ei toimi, on päätetty maksattaa elinkeinolla – kenellä muullakaan.
ICES antaa vuosittain tieteellisen neuvon kalakantojen hyödyntämisestä, jossa on huomioitu varovaisuusperiaate ja lukuisat muut mahdolliset ja mahdottomat ”tieteelliset” suojeluperusteet. Pääaltaan ja Pohjanlahden Suomen lohikiintiöksi vuodelle 2026 on määrätty 6599 lohta.
(Tähän en pysty kirjoittamaan enempää – kiehuu yli.)
Lohikannan tilapäinen notkahdus vuosina 2023–2024 ei johtunut merikalastuksesta, mutta se tarjoaa päätöksenteolle oivan keinon kurittaa syytöntä osapuolta. Meitä, joille lohi on toimeentulon kannalta merkityksellinen, ei ole enää montaa. Sitkeitä on silti täytynyt olla, sillä jo 1980-luvulla sanottiin, että elinkeino tulisi lopettaa.
Onneksi on olemassa huomattava joukko kuluttajia – asiakkaitamme – jotka haluavat yhä tuntea aidon, luonnollisen kalan raikkaan maun edes satunnaisesti silloin, kun luonnonkalaa on saatavilla. Sääliksi käy heitä, jos luonnollinen saatavuus loppuu ja tarjolla on vain tehotuotettua bulkkia.
Valtiovallan kaavailuissa kotimaisen kalan käyttöä pyritään lisäämään. Korulauseet eivät kuitenkaan elinkeinoa lämmitä, kun tekoja ei ole nimeksikään tukemaan tavoitetta. Jos ammatinharjoittajien ikääntymiseen – ja nuorten vähyyteen – ei puututa, kalastus jää hyvin harvojen toimijoiden varaan. Jos kalan tarve tulevaisuudessa kasvaa esimerkiksi huoltovarmuussyistä, siihen ei enää pystytä vastaamaan.
Aiemmin työttömyys ja huono taloudellinen tilanne lisäsivät kalastusta: elantoa tai lisäravintoa haettiin luonnosta. Nykyisin luontoa ei enää nähdä elannon tai ravinnon lähteenä, vaan eräänlaisena koskemattomuutta vaativana reservaattina. Ihminen nähdään sen osana riistäjänä, jonka tavoitteellinen eliminoiminen on muuttunut fanaattiseksi suojelujargoniksi.
Talvi on nyt ajallaan. ”Helmikuun helpot päivät maksetaan maaliskuulla” antaa odottaa, että myös kevät ja kesä seuraavat oikeaa rytmiä. Kevät saapuu, kun sen aika on, ja juhannuksena kesä on heleimmillään.
HjS
