Ankkureita on tuhansia kiloja, ja ne kelpaavat romuraudaksi.
Talvi puolessa ja mitään tietoa, saanko kalastaa lohta tänä vuonna ei ole. Kielto on voimassa ja olo on ”Tässäkö tää oli”. EU on kieltänyt kalastuksen ICES:n tieteellisen neuvon perusteella. Tosin neuvolla ei ole mitään yhteyttä mihinkään tieteeseen vaan on kalantutkimuksen mielipide, jolla pyritään vain kalastuselinkeinon epätieteelliseen pakonomaiseen alasajoon.
Lokakuisen EU:n kalastuskiintiöpäätöksen jälkeen on ollut ristiriitaiset tunteet. Osittainen työkyvyttömyys on vaivannut, sillä jos elinkeinon lopettaminen on näin helppoa hepposin perustein, miksi kannattaa ylläpitää toivoa elinkeinon jatkuvuudesta, investoida tai innovoida kehityshankkeita. Miksi olla ylpeä valtavasta ammatillisesta kokemuksen ja tiedon määrästä, jonka on kerännyt sukupolvien jatkumo ja joka on nyt täysin arvotonta, kuten myös kalastukseen hankittu pyydys- ja muu kalusto.
Joku voi sanoa, että kiintiöpäätös on vain vuodeksi kerrallaan ja ei vuosi mitään peruuttamatonta aiheuta. Kalastajana olen kuitenkin nähnyt, ettei mikään EU:n lohen merikalastuksen eliminoimiseen annettu päätös ole ollut vain väliaikainen. Vaikka kaikki perusteet rajoituksille loppuisivat, kiellot ja rajoitukset jäävät.
Silakan kalastus pelastui täpärästi niin että sitä voi vielä kuluvana vuonna jatkaa, mutta varmaan EU yrittää taas ensi vuonna. Ruotsi on tieteellisesti aktiivinen silakka kysymyksessä. Siellä on jo tulokset valmiina, enää heidän pitää kasata tuloksiin sopiva näyttö kalastuksen tuhoamiseksi.
Siian verkkokalastus on ihan kansallisesti ajettu alas Selkämerellä. Verkkojen silmäharvuusmuutoksilla pyynti on kannattamatonta kymmenen kuukautta vuodessa ja sekin pari kuukautta, kun kala on riittävän isoa, sitä kannattaa pyytää rysillä. Aiemmin jo ajoverkkokalastus uhrattiin nollatason suojelun nimissä.
Joten verkko on pyyntimuotona historiaa.
Valitettavasti ollaan tilanteessa, että loppu tulee uniin ja niissä voi ratkoa miten kaluston hävittää, ettei jää rannoille riesaksi tuleville käyttäjille.
Jouluna jo satama hiljainen
Talvi on hyydyttänyt oman kalastuksen. Pakkasia on ollut pitkään, mutta kunnon kiintojäätä ei ole muodostunut vielä tänne ulkomeren syrjälle. Jäät ovat olleet liikkeessä rantamme edustalla. Vaikka jäätä on runsaasti tammikuuksi, ajoittaiset kovat tuulet ovat rikkoneet kiintojään ja siirrellyt jääkenttää. Merivesi on kylmää ja nyt muodostuu herkästi uutta jäätä myös ulapalle. Jäätalvi on vielä edessäpäin sillä merialueen jääkansi on keskimäärin kattavin maaliskuun alkupuoliskolla. Luvassa on, että talvi kiristää otettaan loppu helmikuun.
Viimeksi olen ollut talviverkoilla vuonna 2011. Nähtäväksi jää muodostuuko kuluva talvi sellaiseksi, että jotain pyyntiä jäältä harjoitan. Mitään suurempaa hinkua jäälle ei ole, sillä parhaassakin tapauksessa ansio on piukassa jään alta. Näin epävarmaan kalastukseen ei myöskään ole tullut hankittua ajanmukaista kalustoa, joka olisi useana leutona talvena turhan panttina.
Keskitalven suojan ajankohta on vanha kevään ennustamisen merkki. Näistä arvioidaan jäiden lähdön ja yleensä kevään tulon ajankohtaa.
Nyt on selvät merkit, että keväästä ja jäiden lähdöstä tulee aikainen ja kalastus avovedessä alkaa keskimääräistä aiemmin. Vaikka kevät olisikin aikainen on talvella mittaa ihan riittävästi, olihan aloitus jo loppusyksyllä.
Vielä ainakin pari plokia on tulollaan. Ensin ploki tilanteesta kun selviää lohenkalastuksen tilanne: Jatketaanko kalastusta.
Toisena kesäkuussa: Merkkipäivä – kymmenen vuotta plokia.
HjS