Tornionjoella lohien tiamiinitasot (B1-vitamiini) eivÀt terveiden ja haavaisten kalojen kudoksissa eronneet merkittÀvÀsti toisistaan kesÀllÀ 2019. Ruokaviraston tutkimissa nousulohissa tiamiinipitoisuudet olivat tasolla, jonka ei tiedetÀ aiheuttavan lohikalojen tasapainohÀiriöitÀ. HyvÀnÀ tuloksena voidaan pitÀÀ sitÀ, ettei tiamiinipuutetta todettu ihohaavaisilla lohilla. Emolohien velttouden syiden selvittely vaatii ensi kesÀnÀ jatkotutkimuksia.
Ruokavirasto pyrki saamaan normaalia laiskempia nousulohia Tornionjoesta tutkittavaksi Lapin ELY-keskuksen erikoisluvalla kalastajien avulla elokuussa 2019. Erityiseen nÀytehankintaan pyrittiin, koska uutena piirteenÀ nousulohien parin viime vuoden kesÀaikaisessa kÀyttÀytymisessÀ on todettu osan kaloista olevan haluttomia nousemaan normaalilla tavalla ylös kutualueille. Nousu-uinnissaan heikkoja lohia ei kuitenkaan saatu saaliiksi, mutta nÀytteitÀ saatiin terveiden kalojen lisÀksi haavaisista nousulohista Ylitorniolta ja Kemijokisuusta. Kala-aineisto ei siis ollut nousukÀyttÀytymisen poikkeamisen kannalta edustavaa, mutta normaalien ja haavaisten lohien veren, maksan ja lihaksen tiamiinipitoisuuksia tutkittiin, jotta saataisiin tietoa vitamiinin mahdollisesta osuudesta lohien haavautumiseen.
Suuri osa nousulohien haavaumista on mekaanisia, esimerkiksi kalastuksen aiheuttamia. SekÀ seisoviin pyydyksiin ettÀ vapakalastusvÀlineisiin ottaneitten kalojen iho vioittuu helposti, kun kalat pÀÀsevÀt irti tai ne pÀÀstetÀÀn pois pyydyksistÀ. Kaiken kaikkiaan pyydyksistÀ Ruotsissa ja Suomessa pÀÀstetÀÀn vuosittain tuhansia Tornionjoen nousulohia. Toiminta tÀhtÀÀ hyvÀn luonnonkutupopulaation turvaamiseen ja vaikutukset voivat hyvinkin perustella menettelyÀ, vaikka vioittumisten aiheuttama kuolleisuus otetaan huomioon. Paitsi mekaanisia vaurioita, todetaan nousulohilla usein myös vatsapuolen ihon vertymiÀ ja tulehdusta. Vastaavanlaisia oireita on havaittu sekÀ Tornionjoella ettÀ erÀillÀ muilla ItÀmeren ja Atlantin lohijoilla. Toistaiseksi nÀiden vatsapuolen vertymien aiheuttajaa ei tutkimuksista huolimatta ole löydetty. HyvÀnÀ asiana lohikuolemiin liittyen voidaan pitÀÀ, ettÀ Tornionjoen vesistöalueella ei ole todettu tunnettuja kalojen vaarallisia tarttuvia tauteja.
Ruokavirasto pyrkii kesÀllÀ 2020 nÀyteyhteistyöhön Luken ja ruotsalaisten tutkijoiden kanssa. Vaurioiden ja poikkeavan kÀyttÀytymisen esiintyminen nousukauden aikana ja erityyppisissÀ lohissa, tarttuvat taudit ja ravitsemukselliset tekijÀt pyritÀÀn saamaan nykyistÀ paremmin selville. Ruokavirasto tutkii myös kokeellisesti kalojen vesihometartuntaan vaikuttavia tekijöitÀ. Vesihome iskee haavautuneeseen ihoon ja on nousulohien lopullinen kuolinsyy valtaosassa tapauksia. Kansalaisten havaintoja sairaista ja kuolleista nousulohista pidetÀÀn edelleen tÀrkeinÀ. Ruokavirasto toivoo kalastajien ja muiden kansalaisten entistÀ kiinteÀmpÀÀ yhteydenpitoa ensi kesÀnÀ.
LisÀtietoja:
Lohikuolemat: tutkimusprofessori Perttu Koski, p. 0295 204 483, perttu.koski@ruokavirasto.fi,
Kemialliset tutkimukset: jaostopÀÀllikkö Mervi Rokka, p. 0295 204 937, mervi.rokka@ruokavirasto.fi
LisÀtietoja Tornionjoen lohikuolemista
LĂ€hde: Ruokavirasto 10.1.2020
