30.8.2026 oli kulunut vuosi liiton aiemman toimitusjohtajan, kalastusneuvos Kim Jordaksen kuolemasta. Kimin kuoleman vuosipäivänä kiinnitettiin hänen hautakiveen kuvanveistäjä Tiina Torkkelin tekemä muistomerkki, MSC – silakka. Muistomerkillä kunnioitetaan hänen tekemään työtä suomalaisen ammattikalastuksen eteen. Tilaisuudessa oli paikalla Kimin läheiset ja sukulaiset sekä liiton toimitusjohtaja Mikko Malin.
Markku Saiha on koonnut seuraavan jutun Kimistä ja hänen työurastaan liiton palveluksessa. Jutun kuvat: Markku Saiha.
Kim Jordas kalatalouden palveluksessa
Viime vuonna menehtynyt liiton pitkäaikainen toimitusjohtaja Kim Jordas oli laajasti arvostettu henkilö. Niiden vuosikymmenten aikana, kun Jordas toimi näkyvästi koko kalatalouden saralla, hän oli tekemisissä monien eri ihmisten ja organisaatioiden kanssa.
Kun Kim aloitti liiton toiminnanjohtajana virallisesti 1.1.1993, vuosi sisälsi liitolle monia muutoksia. Edessä oli EU-jäsenyys ja uuteen EU-lainsäädäntöön sopeutuminen. Liitto muutti Turusta Helsinkiin läheiseen yhteistyöhön Suomen Kalakauppiasliiton kanssa. Jordas oli jo ollut Ahvenanmaan aluejärjestön edustaja liiton hallituksessa ja oli osa ryhmää, joka valmisteli liiton toiminnan muutoksia. Liitto osallistui Suomen neuvottelukannan muodostamiseen ulkoministeriön nimittämässä EY-kalatalousjaostossa. Edessä olivat myös tuloneuvottelut, silakan hintatuki, ja tehtiin päätös Merisilakka-projektin jatkosta Merisilakkayhdistyksen puitteissa, mistä liiton hallitus päätti käyttää toista nimeä Kotimainen Kala ry.
Syksyllä samana vuonna kärjistyi lohipolitiikka tilanteeseen, missä ministeriö ei noudattanut aiempia sopimuksia, ja monet olivat olleet vailla tuloja kevätkalastuksesta lähtien ja hermot olivat kireällä. Liitto kertoi 7.12. lehdistötiedotteessa suuren joukon lohipaatteja ja lohenkalastajia olevan matkalla Raumalle osoittaakseen mieltä maassa harjoitettua lohipolitiikkaa vastaan. Kim lähti myös Raumalle ja pyrki neuvottelemaan niin kalastajien kuin silloisen ministerinkin kanssa tilanteen ratkaisemiseksi. Myös media löysi tiensä paikalle ja tuore toiminnanjohtaja oli esillä niin lehtien etusivuilla kuin TV-uutisissakin. Tästä pitkä työura alkoi.
Kim Jordas palkittiin pitkästä työstään suomalaisten ammattikalastajien edunvalvojana. Jordas on vuodesta 1993 alkaen tuonut ammattikunnan näkemyksiä, tarpeita ja toimintaedellytyksiä etenkin päättäjien, mutta myös median ja suuren yleisön tietoisuuteen asiantuntevasti, kärsivällisesti ja työtuntejaan laskematta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Kim Jordakselle kalastusneuvoksen arvonimen.
Heikki Salokangas oli valitsemassa liiton puheenjohtajan ominaisuudessa Kimiä liiton töihin. Heidän yhteistyönsä jatkui loppuun saakka ja Heikki tiesi menettäneensä myös hyvän ystävän, kun tieto poismenosta tuli. Kimin ansaitut eläkepäivät olisivat alkaneet vain päivää myöhemmin, 1. syyskuuta.
Heikki muistelee, että oli aikoinaan mukana valitsemassa Kimiä Ammattikalastajaliiton toimihenkilöksi, tuolloin järjestösihteerin tehtävään, ja nimike muutettiin myöhemmin toimenkuvaa paremmin vastaavaksi toimitusjohtajaksi.
Heikki: ”Kim oli ennen kaikkea mies paikallaan. Hän pyrki aina diplomaattisesti löytämään ongelmiin ratkaisuja, jotka kaikki osapuolet saattoivat hyväksyä. Sama avarakatseinen ja rakentava lähestymistapa näkyi varmasti myös hänen pitkäaikaisessa toiminnassaan kunnallispolitiikassa.
Voimme vain ihailla hänen valtavaa tietämystään Suomen kalataloudesta ja tapaa, jolla hän käytti tätä tietopohjaa määrätietoisesti koko alan parhaaksi. Ammatillisten ansioiden lisäksi koen menettäneeni hyvän ystävän – ihmisen, jonka kanssa oli helppo ja luonteva jakaa ajatuksia myös muusta kuin kalataloudesta. Muistosi elää.”
Suomen liityttyä Euroopan unioniin 1995 tuli kalataloudenkin edunvalvontaa monta uutta elementtiä. Yksi näistä oli hanketoiminnan käynnistyminen ja etenkin ensimmäisellä rakenneohjelmakaudella uusi tilanne teetti töitä ja lisäsi kontaktien määrää entisestään.
Kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho teki pitkän uran kalataloushallinnon parissa ennen eläköitymistään. Hän työskenteli lähes koko Suomen Ammattikalastajaliiton historian ajan tiiviissä yhteistyössä liiton kanssa. Hänen työnsä silloisen Turun ja Porin läänin kalastuspiirissä alkoi vuonna 1984.
Kari: ”EU:n myötä Suomen oli laadittava kalatalouden strateginen kehittämisohjelma ja elinkeinokalatalouden toimintaohjelma. Se toi mukanaan tärkeän rahoituspanoksen, sillä sitä kautta saatava raha oli ankkuroitu juuri kalatalouden kehittämiseen. SAKL:n osuus nousi merkittäväksi ohjelmien sisällön suunnittelussa ja rakentamisessa. Investointituella parannettiin esimerkiksi satamainfraa monissa paikoissa. Vaikka hintatuesta siis luovuttiin, EU:n tuoma investointituki kalataloudelle mahdollisti paljon.
Sahlstén-Jordas -parivaljakon kanssa vuorovaikutus toimii hienosti. He ovat saaneet maa- ja metsätalousministeriön suuntaan investointeihin ja infraan liittyviä vaatimuksiaan hyvin läpi, mutta säätelypolitiikan puolella liiton asema on jäänyt alisteiseen asemaan. Liitto on kuitenkin upeasti ankkuroitunut yhteiskuntaamme ja SAKL on toimija, jota ei voida ohittaa ja sen mielipidettä on aina kysyttävä. Liitolla on täysi oikeus vaatia parempia ja tehokkaampia toimenpiteitä, ja toivon, että vaatimuksiin vastaisivat myös muut neuvottelupöydissä istuvat, ideologioistaan huolimatta.
Liiton pitkäaikainen puheenjohtaja Olavi Sahlstén ei enää asettunut ehdolle liiton puheenjohtajan vaalissa. Sahlstén ehti toimia liiton hallituksessa vuodesta 1992 ja puheenjohtajana vuodesta 2003. Noihin vuosikymmeniin mahtui monenlaisia tapahtumia ja muutoksia niin liiton toiminnassa kuin toimintaympäristössäkin.
Verkostoituminen oli tärkeä osa Kimin työtä ja osaamista. Hän haki asiantuntemusta ja toimi luontevasti yhteistyössä eri ammattilaisten kanssa. Yksi heistä oli asianajaja Heikki Jalas.
Jalas on ollut mukana jo liiton perustamisesta saakka. Hän on SAKL:n jäsenjärjestöihin kuuluvan Saaristomeren Ammattikalastajat ry:n sihteeri ja hoitaa usein SAKL:n lukuun tai sen jäsenten intressissä erilaisia kalatalouden ympäristöasioita sekä kalastuksen juridiikkaan ja sen sääntelyyn tai järjestötoimintaan liittyviä asioita.
Hän muistelee toiminnan alkuvaihetta ja suurta muutoksen aikaa uusin ulottuvuuksin ja lisäarvojen kertymistä, jotka Kim toi tullessaan. Ehkä päällimmäisenä on monivuotinen – jälkeen avoimen uuden roolin saaneen – Nord Stream -kaasuputkien luvitusprojektit, jossa olimme lähes ainoana toiminnanharjoittajaosapuolena mukana Suomen Ammattikalastajaliittona niin omalla talousvyöhykkeellä, kuin Tanskankin osalta. Näissä asioissa Kim saavutti saksalais-suomalaisesti edustetun vastapuolenkin luottamuksen ja monista asioista kyettiin sopimaan.
Heikki: ”Vuosien saatossa SAKL:sta kasvoi Kimin johdolla toimija, joka on ollut mukana lähes kaikissa mahdollisissa positioissa käytännössä ammattikalastukseen liittyvässä, lainsäädännöstä ja kalastuspolitiikasta käytännön toteutustoimiin. Liittoa kuullaan usein edunvalvontayhteisön roolissa, kun jokin asia, toimenpide tai hanke liittyy kalastukseen, elinkeinokalatalouteen ja vesiympäristöön, tai muutoin koskee kytkennöiltään kalastusta.
Kim kantoi taidoillaan ja yhteyksillään huolta siitä, että verkostoa pidettiin yllä, ja sen myötä järjestön reagointikykyä. Se, että päästään osallistumaan esimerkiksi päätöksentekoon, ei yksin ole tärkeää. Pitää olla myös kykyä vaikuttaa siihen – ja yhdistyksellä on sitä ollut. Tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan kykeneviä ihmisiä. Tätä kaikkea Kim edisti rauhallisella, hienovaraisella johtamisellaan.
SAKL on kehittynyt ja kasvanut tekijöidensä mukana ja ottanut hyvin asemansa. Se on tarpeellinen ja jatkuvasti kehittyvä, ja siksi se on hyvät johtajansa ansainnut.
Sen myötä liitto on oikeutettuna osallistunut niin pieniin ja paikallisiin kuin suuriin ja kansainvälisiinkin Suomen Ammattikalastukseen liittyviin vesitaloushankkeiden lupaprosesseihin ammattikalastuksen eri intressien osalta. Erimielisyydet ovat välillä olleet jyrkkiäkin. Suurimpia näistä ovat olleet kaasuputkiparit Nord Stream 1 ja 2, sekä niiden pikkuveli Baltic Connector, jotkut isot merituulivoimahankkeet ja lukuisat energia- ja tietoliikennekaapelit, joista kaikki ominaisine haittoineen muuttokalastukselle. Näissä kaikissa asioissa Kim osoitti taitonsa maltillisena ja toisen osapuolen huomion ja kunnioituksen saavuttavana neuvottelijana ja toisaalta nämä huomioivana.
Nord Stream -projekteissa sopimuspuolina neuvotteluissa oli lähes kauttaaltaan saksalainen taho ja heidän varana Suomen avustajansa ja jäljelle jäi valokuva, jossa lyötiin lukkoon viimeisenä etappina Fishing Guidelines -sopimus. Kimin osalta tulee mieleen myös Ahvenanmaan puolen linjaukset omine kuvioineen, joista viimeiseksi jäi ainakin minun osallistuessani tuo Bogskärin alue omine hallinnollisenikin kommervenkkeineen. Kim oli hyvin paljon kaikessa mukana ja osasi taitavasti ottaa huomioon myös hallinnollisen ajattelun.
Kimille tunnusomaista oli erityisen rauhallinen ja hienovarainen ja muut huomioiva tapa viedä asioita eteenpäin niin keskusteluissa kuin tiukoissakin neuvottelutilanteissakin. Kim oli urallaan ammentanut myös merkittävän kokemuksen ja paljon linkkejäkin sieltä, paljon myönteisiä kokemuksia ja mieleen jäi myös Ålands Elnätin Ahvenanmaan kaapelit – hänellä oli positiivinen ote Ahvenanmaalaisen elämänkatsomukseen (tämä tuli hyvin esiin Ålands Elnätin kaapelilaitoksessa).
Yhtä hienovaraisen ja arvostavan kohtelun Kimiltä sai venäläistä osapuolta edustanut suomalaismies.
En tullut enää Kimiltä kysyneeksi, mitä ruostuneelle kaasuputkelle pitäisi nyt tehdä – se keskustelu jäi käymättä.”
Maria Saarinen tapasi Kimin ensimmäisen kerran runsas 25 vuotta sitten. Saaristomeren Ammattikalastajat ry oli käynnistämässä EU-rahoitteista SAMPI – Saaristomeren Ammattikalastus Pinnalle -projektia, ja Mariaa haastateltiin projektikoordinaattorin tehtävään. Haastattelu pidettiin yhdistyksen sihteerin, Heikki Jalaksen toimistolla Turussa, ja haastattelijoina toimivat Kimin lisäksi liiton ja paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Olavi Sahlstén sekä jäsen Vesa Vihinen.
Maria kertoo, että hän sai Kimistä hyvin asiallisen ja luotettavan vaikutelman, eikä ensivaikutelma muuttunut myöhemminkään lukuisten projektien ja muun yhteistyömme aikana. Haastattelu sujui ilmeisesti hyvin, koska hän sai aloittaa työt SAMPI-projektin projektikoordinaattorina 7.12.2000. Kim toimi luonnollisesti projektin ohjausryhmän jäsenenä, kuten monissa muissakin vetämissäni hankkeissa.
Maria: ”Hänen toimintatapansa oli poikkeuksellisen hienotunteinen; valtavasta tietomäärästään huolimatta hän ei koskaan pyrkinyt hallitsemaan keskustelua, vaan antoi tilaa paikalliselle äänelle ja käytännön kokemukselle. Ja silloin kun tietoa tarvittiin, Kimillä oli se tai hän tiesi täsmälleen, mistä ja keneltä se saadaan. Hän toimi myös, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, kaikkien järjestämieni kalastajaristeilyseminaarien puheenjohtajana. Hän oli näissä tehtävissään vakaa, luotettava ja ajan tasalla. Henkilö, johon saattoi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.
Yhteistyö Kimin kanssa oli minulle henkilökohtaisesti merkityksellistä. Hän toimi monella tapaa minulle roolimallina juuri hillityn käytöksensä suhteen. Sain mallin siitä, miten asioihin voi suhtautua asiapohjalta, kiivailematta ja tunteilematta. Kovin hyvin en mallia silti osannut sisäistää, mutta ihailin vilpittömästi sitä, että niinkin voi toimia.
Olen syvästi kiitollinen siitä, että urani aikana minulla oli tukenani Kimin kaltainen ihminen; henkilö, joka tiesi ja ymmärsi, osasi yhdistää kentän todellisuuden ja politiikan ytimen, ja teki sen rauhallisesti, muita kunnioittaen. Nyt, Kimin poismenon jälkeen ymmärrän arvostavani häntä ehkä vielä enemmän kuin silloin osasin sanoittaa.”
Liiton toimisto muutti Helsingistä Lapinjärvelle vuonna 2003. Samoihin aikoihin oli Loviisan Söderbyssä aloittelemassa kalastustaan Mikael Lindholm. Pian Mikael oli päätoiminen ammattilainen, liiton jäsen ja hallituksessakin mukana vuodesta 2014 lähtien.
Oli luontevaa, että lähdettäessä liiton asioissa tapahtumiin tai kalastajavierailuille, mentiin samalla autolla. Näillä matkoilla keskusteltiin niin kalastuksesta kuin muistakin maailman asioista. Mikael kertoo, että hän sai Kimiltä apua heti, kun suunnitelma päätoimisen kalastuksen aloittamisesta syntyi. Ensin kontakti puhelimitse, ja sen jälkeen Kim halusi tulla paikan päälle tutustumaan toimintaan. Yhdessä lähdettiin merelle ja siitä pitkä ystävyys alkoi. Vielä viimeisinä päivinä Kim ja Mikael vaihtoivat viestejä. Sairaus oli jo vienyt voimat, ja työasiat saivat jäädä taakse, mutta yhteys säilyi loppuun saakka.
Liiton nykyinen puheenjohtaja Jarno Aaltonen kertoo, että Kim jätti seuraajilleen taloudellisesti vakaan liiton, jonka pohjat hän oli luonut kolmenkymmenen vuoden aikana. Jarnon mukaan Kim oli myös omalla työllään saanut luottamuksen, jota kuunneltiin ja kunnioitettiin hallinnossa ja muissa sidosryhmissä. Tämä luottamus antaa nykyiselle johdolle hyvät edellytykset jatkaa samalla linjalla. Työ on siis kesken ja tulee jatkumaan menneisyyttä kunnioittaen.
Jarno: ”Kim oli ennen tuloani puheenjohtajaksi toiminut Olavin kanssa pitkään yhdessä ja luonut Olavin kanssa tavan toimia parina. Kim jaksoi myös minua opastaa puheenjohtajan tielleni antaen mahdollisuuden ajatella asioita myös toisesta näkökulmasta. Meillä kehittyi tämän lyhyen yhteisen työrupeaman aikana toimintamalli, jonka kulmakivi oli vanha toimiva malli ja minun rönsyilevät ajatukset. Katsoimme myös hyväksi lähteä tekemään uudistuksia vasta Kimin eläköitymisen jälkeen uuden toimitusjohtajan toimesta. Tämä antoi Kimille työrauhan viedä suuri siirtymä uudelle toimitusjohtajalle.
Kim näki myös sen, että liiton pitää uudistua unohtamatta vanhaa hyväksi todettua. Se miten ja koska uudistukset tulisi tehdä jäisi uusien tekijöiden arvioitavaksi. Kim toi viimeisinä kuukausinaan myös selkeästi esille sen, että toiselle työntekijällekin olisi töitä liitossa. Hän katsoi tämän antavan mahdollisuuden kehittää edunvalvontaa sekä antaisi mahdollisuuden myös jalkautua enemmän kentälle. Kim halusi pysyä taustalla, kun hänelle haettiin seuraajaa. Tämä antoi hallitukselle ja puheenjohtajalle puhtaan pöydän ja mahdollisuuden hakea juuri sellaista toimitusjohtajaa, mitä haluttiin. Valinnan jälkeen hän myös antoi vahvan tukensa uudelle toimitusjohtajalle ja oli selvästi tyytyväinen hallituksen päätökseen. Minulle tuli ja jäi sellainen käsitys Kim jätti liiton hyvillä mielin jatkajalleen.
Meillä kaikilla on lausuttavana suuri kiitos siitä, mitä kalastusneuvos Kim Jordas on tehnyt suomalaisten kalastajien eteen. Tämä Kimin tekemä työ tulee kannattelemaan liittoa vielä pitkälle tulevaisuuteen ja se on selkärankana meille nykyisille ja tuleville edunvalvonnan työtä tekeville. Minulla oli suuri kunnia olla mukana yhtenä puheenjohtajana Kimin elämässä aina viimeisille raskaille päiville saakka. Meidät kaikki kuitenkin yllätti nopeus, millä Kim meidät jätti. Hänelle rakkaat ystävät, työkaverit ja kalastajat saivat kuitenkin jättää viimeiset jäähyväiset ennen poismenoa. iso kiitos tästä kuuluu Kimin omaisille, jotka viimeisinä raskaina hetkinä toimivat viestinviejinä ja ennen kaikkea tukena Kimille. Kiitos kaikesta Kalastusneuvos Kim Jordas.”
Liiton toiminta ja vaikutus on pitkälle luotu toimitusjohtajan, Kim Jordaksen ja hallituksen saumattoman yhteistyön ansiosta. Edunvalvonnan ohella Kimin vaikutus oli laaja ja positiivinen kohdistuen lukemattomiin henkilöihin. Jokaisella meistä on oma tarinamme Kimistä, omani alkoi Raumalla 1993 ja jatkui viimeisiin päiviin saakka hyvässä yhteistyössä. Kiitos.
