Kustavin Laupusten kalasatama oli aamulla viiden jälkeen hiljainen. Täysikuu valaisi maisemaa, mutta avoin meri oli musta kuin kaivo. Pakkanen hipoi pariakymmentä. Laiturin päässä odottavan troolari Huovarin hyttiin syttyivät valot ja kun aamukahvi tippui, käynnistyi moottori, ja kiinnitysköydet irrotettiin. Aluksen keula kääntyi kohti pimeyttä ja uusi kalastuspäivä oli edessä.
Parin tunnin ajo saarien välistä puikkelehtien ja aluksen päällikkö Seppo Partanen sopii vhf-puhelimella toisesta satamasta liikkeelle lähteneen Bärbel – aluksen päällikön Kimmo Kirstuan kanssa, mille apajalle suunnataan. Alukset kalastavat silakkaa troolilla parina.
Huovarin päällikkö Seppo Partanen työpaikallaan
Bärbel aloittaa troolin laskun aamun valjetessa Tuoreenkarin aukossa. Silakka on näkynyt kaikuluotaimessa mukavasti ja paikalla ei ole kalastettu aiemmin joten on toivoa, että saalistakin saataisiin paremmin. Jäinen trooli on rummulla tiukassa, ja kansimiehet Aivo Mäesoo hänen poikansa Kert Mäesoo saavat tehdä heti aamutuimaan töitä, mutta kylmä ei touhussa yllättänyt. Kert on tutustumassa kalastukseen ja ainakaan helpommasta päästä ei perehtyminen ole alkanut.
Täkkimies Jussi Järvinen huolehtii, että troolivaijerit menevät mereen oikeaan tahtiin.
Trooli on lopulta hyvässä järjestyksessä meressä, ja Huovari kurvaa sen kyljelle ottamaan vastaan toisen puolen vetovaijerit. Kansimies Jussi Järvinen ottaa apuköyden tottuneesti vastaan ja kippari kääntää kohta aluksensa irti ja troolin suu avautuu.
Veto alkaa kohti Rajakarin-, Vähä-karin-, Montin- ja Nurmonaukkojen kautta Kruununmaanaukolle, missä noston on suunniteltu tapahtuvan parin tunnin päästä.
Silakkaa näkyvissä
Troolarit kulkevat parin solmun vauhdilla kohti määränpäätä, ja kipparit seuraavat tutkan näytöltä etäisyyttä toisiinsa, ja antavat ohjeita toisilleen. Tietokoneen ruudulla oleva merikortti kertoo tarkasti pohjan laadun sekä tulevat reittimuutokset. Jokainen kalastuskerta jää kartoille muistiin, ja tätä tietoa voidaan käyttää jatkossa hyväksi vetoja suunniteltaessa. Uusi tekniikka säästää niin aikaa kuin kustannuksiakin, kun pohjakosketusten ja pyydyksen rikkoutumisen riski saadaan minimoitua.
Elektroniikka helpottaa työskentelyä mutta vaatii osaamista kuten kaikki kalastuksessa mutenkin
Nyt on aika kahville jonka Huovarissa keittää Jussi. Kippari ei juuri tuoliltaan poistu koska aluksen suuntaa ja nopeutta on tarkkailtava jatkuvasti. Kaikuluotain näyttää edelleen kalaa joka on painumassa lähemmäksi pohjaa päivän kirkastumisen myötä. Saman havainnon kuittaa myös Bärbel, joka seuraa troolissa olevaa anturia, mikä näyttää pyydykseen menevän kalan. Lyhyt veto siis pitäisi riittää, että saalis pysyy elävänä ja laatu on paras mahdollinen.
Seppo ilmoittaa puhelimeen, että seuraavan matalikon jälkeen käännetään myötätuuleen ja aloitetaan troolin nosto. Vieressä kulkee ruotsinlaivojen käyttämä syväväylä, ja kippari on jo väylää lähestyttäessä ilmoittanut Saaristomeren VTS-keskukselle, että kalastus on käynnissä. Keskus kuittaa ja kertoo ettei laivoja ole tulossa. Turvallisuus ennen kaikkea.
Brärbelin miehistä on valmiina ottamaan vaijetit vastaan ja aloittamaan troolin noston.
Huovari lähestyy Bärbelin kylkeä ja nyt vaijerit annetaan takaisin. Bärbelin troolirumpu pyörii ja vetää perää lähemmäksi alusta. Hetken päästä ilmestyvät ensimmäiset lokit kertomaan, että perä on noussut kaloineen pintaan. Saalista on siis tullut.
Huovari odottelee sen aikaa kauempana kunnes perä on vetoaluksen takana, ja siirtyy sitten vierelle. Saalis nostetaan omassa nostopussissaan Huovariin, noin tonni kerrallaan.
Alus keinahtaa joka kerran kun Seppo antaa vinssille käskyn nostaa, ja Jussi sekä Kert ovat ohjaamassa kalat ruumaan. Kirjanpitoon merkitään jokainen nosto ja kun kolmekymmentä kertaa on toimenpide tehty, ilmoittaa Aivo että nyt on perä tyhjä. Kaikki käy joustavasti ja rutiinilla vaikka pakkanen jäädyttää jokaisen vesipisaran kaiteisiin.
Troolipussi nousee karsinaansa ja Jussi avaa suun, ja silakkalasti syöksyy ruumaan
Kippari käyttää vinssiä ja valvoo tarkasti, että kaikki toimii oikein.
Kalastajat ovat tyytyväisiä saaliiseen ja kalan laatu on hyvä. Silakka on kookasta ja lihavaa. Päätetään tehdä vielä toinen, mutta lyhyempi veto pohjoisempana. Trooli lasketaan Saloluodon länsipuolella ja veto suunataan Pöllän- ja Länsiaukon kautta Vähä Maisaaren länsipuolelle. Pakkanen kiristyy ja märän troolin päälle kaadetaan suolaa jotta se ei ehtisi heti kovettua samaan kuntoon kuin aamulla.
Kello on ehtinyt jo iltapäivään ja siirtymän aikana ehtii haukkaamaan myös jotain kiinteää. Mihinkään gourmet- ateriaan ei ole aikaa.
Trooli on laskettu uudelleen pyyntiin ja kuu nousee Saaristomeren taivaalle.
Reilu tunti ja trooli nostetaan saman kaavan mukaan kun aiemmin. Aurinko on jo laskenut ja viittä vaille täysi kuu nousee taivaalle. Alukset lähestyvät toisiaan ja työ sujuu vaikka pakkanen on kivunnut jo 17 – asteeseen ja meri höyryää valoheittimen kiiloissa. Kymmenkunta nostopussia ja Huovarin ruuma on täynnä.
Troolarin keittiö on pieni mutta kaikki tarpeellinen löytyy ja kahvi on kuumaa.
Vaikka toinen veto on lyhyt, on ilta pimennyt ja työskentely tapahtuu samoin rutiinein valoheittimien loisteessa.
Satamaa kohti
Bärbel suuntaa kohti Röölän satamaa, ja Huovari takaisin Laupusiin purkamaan saalista. Maailma ympärillä on pimennyt. Kuu onneksi valaisee välillä ohi vaeltavien lumipilvien lomasta. Pari tuntia vielä ja syvällä kyntävä aluksen keula kiinnittyy kalasataman laituriin.
Pimeässä vilahtaa välillä reimari, ja merisavun keskellä peilaa kalliosaaren kylki kun aluksen valot siihen sattuvat. Varaa virheliikkeisiin ei ole, mutta vuosien rutiinilla kippari Seppo hoitaa tehtävänsä.
Kaikki on toiminut äärimmäisistä olosuhteista huolimatta. Kalastus on luonnon ehdoilla työskentelyä ja jokainen merellä ollut sen tietää. Enemmän askaretta ja päänvaivaa voivat tuottaa ihmisen luomat toiminnat. Tämän yhden kalapäivän aikana ovat alukset pyytäneet yli viidenkymmenen eri henkilöiden omistuksessa olevilla vesialueilla. Jokaisen kanssa on täytynyt sopia vuokraehdot ennen kalastuksen aloittamista, ja yksikin tavoittamatta jäänyt omistaja voi estää apajan kalastusmahdollisuudet.
Kipparin tehtävää on pitää kirjaa saaliista ohjaamisen lisäksi.
Matkalla satamaan Seppo täyttää huolellisesti saalispäiväkirjan ja kirjaa arvioidun saaliin. Ilmoitus satamaan on mennyt jo aiemmin. Ei riitä, että saalis selviää rannassa, vaan määräys on että jo merellä se on kirjattava ylös. Tietokoneiden täyttämässä ohjaamossa vanha konsti tuntuu menneen maailman toiminnalta, mutta näin on säädetty, ja näin siis menetellään.
Pimeään taivaanrantaa ilmestyy valo ja pian alus kaartaa kalasataman laituriin. Jussi on valmiina laittamaan köydet kiinni. Lajittelulaitoksen henkilökunta tulee käynnistämään pumpun, jolla kala siirretään letkua pitkin halliin. Tai pitäisi siirtää, mutta paksu putki on jäässä. Edelliseltä kerralta on jäänyt johonkin kohtaan vettä, mikä on tietysti jäätynyt ja putki on tukossa.
Putki aukeaa aikanaan ja silakkasaalis siirtyy lajiteltavaksi ja sitten ostajille. Kello on ehtinyt jo puoleen yöhön ennen kuin saalis on purettu, ruuma pesty ja paikat on kunnossa uutta matkaa varten. Herätys on viiden tunnin päästä, ja suuntana ovat samat selkävedet mistä silakka tänä päivänä löytyi. Kippari sammuttaa valot ja on hetki aikaa hengähtää.
Saalis siirtyy kalankäsittelyhalliin putkea pitkin ja Jussi ohjaa työtä kannella.
