Puheenjohtajan kommenttipuheenvuoro julkaistu Helsingin sanomissa 22. toukokuuta 2012

Ammattikalastusta ja kahlekuninkaita

Luontoa suojellaan suojelun vuoksi, syistä ja seurauksista piittaamatta tai jopa valheellisin perustein. Yleisen edun nimissä tapahtuva luonnon tuhoaminen kyllä hyväksytään. Kun vesistötuhojen seurauksia yritetään korjata, ammattikalastaja nähdään merialueemme suurimpana uhkana. Todelliset ongelmat lakaistaan maton alle.

Suomalainen ammattikalastaja on sitoutunut ammattiinsa ja harjoittaa elinkeinoaan ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla voimassa olevia säädöksiä noudattaen. Kalastajien oma etu on pyytää kalaa siten, että ammatin harjoittamisen kannalta välttämätön resurssi on hyödynnettävissä kannattavasti myös tulevaisuudessa.

Kalastajat ovat myös ainoa ammattiryhmä, joka poistaa rehevöityneestä Itämerestä ravinteita. Ammatin harjoittaminen käy kuitenkin koko ajan vaikeammaksi. Suomen hallitusohjelman tavoitteista ja juhlapuheista huolimatta luonnonkalaa on yhä vähemmän tarjolla.

Harmaahylje- ja merimetsokantojen on annettu kasvaa kestämättömälle tasolle. Päätösten takana olevien ympäristöhallinnon virkamiesten puolueettomuus asiassa on vähintäänkin kyseenalainen, kun otetaan huomioon heidän taustansa luonnonsuojelijoina. Massiiviset ruoppaukset ja läjitykset pilaavat kalojen kutualueita. Vaelluskalojen parhaat kutujoet on valjastettu. Nousukelpoisten jokien vedenlaatu ja pohjat on pilattu.

Olen naantalilaisena jo vuosikymmenien ajan seurannut Saaristomereen kohdistuvia ympäristöhankkeita. Vain kalastajat ja vedenomistajat ovat yrittäneet vaikuttaa niihin. Missä ovat suuret luonnonystävät silloin, kun Saaristomereen dumpataan miljoona kuutiota myrkyllistä ruoppausjätettä?

Missä ovat kahlekuninkaat nyt, kun rannikon mittavilla tuulipuistohankkeilla tuhotaan tärkeitä kutumatalikoita? Suomen Ammattikalastajaliitto toimii vesiympäristöön liittyvissä hankkeissa sääntöjensä mukaisesti asianosaisena, ja tuulipuistohankkeissa liitto on ollut ainoa ympäristöasioihin kantaa ottava yhdistys.

WWF on huolissaan Itämeren lohien ja vaellussiikojen tilasta. Elpyneestä poikastuotannosta huolimatta lohen eloonjäänti merellä on heikentynyt. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) ei osaa sanoa, mistä ilmiö johtuu. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan Itämeren hylje syö keskimäärin yhden lohen joka toinen viikko. Suomen merialueella lasketut 8 000 harmaahyljettä syö siten yli 200 000 lohta vuodessa. Suomen ammattikalastuksen saalis on ollut 35 – 55 000 lohta vuodessa ajoverkkokalastuksen lopettamisen jälkeen. Jos Itämeren lohikannat ovat vaarassa, miksi WWF ei puutu hyljeongelmaan, joka on kalalle todellinen uhka?

Vapaa-ajankalastajien mielestä lohet ovat uhanalaisia uidessaan ammattikalastajien pyydyksiin. Kun samat lohet käyvät vapaa-ajankalastajan koukkuihin kalan lisääntymisalueella joessa, kysymyksessä on elämys.

RKTL ei osaa sanoa sitäkään, kuinka suuri osa vaellussiioista on istutettuja ja mikä osa on luonnontuotantoa. Sekään ei ole selvillä, kuinka suuri osa siikasaaliista on WWF:n hyväksymää karisiikaa. Tällaiseen tietämättömyyteen maailmankuulu ympäristöjärjestö perustaa ohjeistuksensa, jonka kuluttajat mieltävät absoluuttisena totuutena.

Suositusten mukaan taloudellisesti merkittävät kalalajit pitäisi jättää vahinkoeläimille ja vapaa-ajankalastajille. Suomalaisen ammattikalastajan tulisi siirtyä kalastamaan särkikaloja, joiden kannat ovat räjähtäneet käsiin yleisen edun nimissä tapahtuneen ravinnekuormituksen seurauksena. Kuluttajien haluamat lajit tuodaan Norjasta tai toiselta puolelta maapalloa. Maailmalla kasvatettavan kalan rehu valmistetaan valtamerten pikkukaloista, joiden kannat ovat romahtaneet.

Suojelutavoitteiden takana oleva ekoterrorismia muistuttava ideologia on tekopyhää ja sen fokus suppea; seurauksilla ei ole väliä eikä niistä edes viitsitä ottaa selvää, kunhan omassa asiassa saadaan huutaa ”totuus” julki.

Kun maailmaa ollaan pelastamassa, sen olisi syytä tapahtua oikeista syistä ja rehellisin perustein. Osoitan kysymykseni Suomen päättäjille ja kuluttajille; millaista kalaa haluatte tulevaisuuden Suomessa syödä? Tuoretta, terveellistä ja kestävästi lähellä tuotettua luonnonkalaa? Vai tuhansien kilometrien päästä kuljetettua ja valtamerien hupenevilla kalavaroilla ruokittua kassikalaa? Päätös on teidän.

Olavi Sahlstén

ammattikalastaja,puheenjohtaja

Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry