Merimetsot vaikuttavat Itämereen samaan tapaan kuin ihmiset

Merimetsojen Itämereen aiheuttamat ympäristömuutokset muistuttavat läheisesti ihmisen aiheuttamia vahinkoja, kuten rehevöitymistä ja kalastuksen aiheuttamaa petokalojen vähenemistä. Turun yliopistossa väittelevä Karine Gagnon toteaa, että merimetsojen haitallinen vaikutus voi pienentää Itämeren lajistollista monimuotoisuutta paikallisesti pesimäsaarten lähistöllä.

Uusi väitöstutkimus osoitti, että merimetsot vaikuttavat Itämeren kaloihin, selkärangattomiin vesieläimiin, leviin ja muuhun kasvillisuuteen.

– Itämeren kivikkoisilla pohjilla merimetsojen vaikutukset näkyivät rihmamaisten levien runsastumisena ja rakkolevän vähenemisenä. Myös pehmeillä ja hiekkaisilla pohjilla rihmamaiset levät runsastuivat ja hiekkapohjilla esiintyvä meriajokas väheni merimetsojen vaikutuksen kasvaessa, Gagnon kertoo.

Rakkolevä ja meriajokas ovat tärkeitä Itämeren rantavyöhykkeen perustajalajeja, jotka tarjoavat ympärivuotisen elinympäristön ja ravintoa selkärangattomille eläimille ja kaloille. Kun lajit vähenevät merimetsoyhdyskuntien vaikutuksesta, se saattaa Gagnonin mukaan johtaa Itämeren lajistollisen monimuotoisuuden paikalliseen pienenemiseen.

– Merimetsojen haitallinen vaikutus näihin lajeihin vaikuttaisi aiheutuvan rihmamaisten levien runsastumisesta pesimäsaarten läheisyydessä, Gagnon sanoo.

Koko Itämeren mittakaavassa merimetsot poistavat ravinteita vesiekosysteemistä keskittäessään niitä pesimäsaarille. Osa ravinteista haihtuu ilmaan ja osa sitoutuu saarten maaperään. Tosin viiden kilometrin säteellä pesimäsaarista ravinteisuus voi lisätä rihmamaisten levien tuotantoa.

– Tutkimukseni osoittaa, miten paikalliset ympäristötekijät vaikuttavat vedenalaisyhteisöihin ja ravintoverkkoihin, ja miten vaikutukset vaihtelevat eri mittakaavoissa ja eri ympäristöissä. Tutkimus valaisee myös ihmisen aiheuttamien muutosten yhteisvaikutusta paikallisten tekijöiden kanssa, Gagnon sanoo.

Merimetsot vaikuttavat Itämeren ravintoketjuun

Merimetsot kuolivat Itämeren alueelta sukupuuttoon jo ennen 1800-lukua, mutta ne palasivat Suomen rannikolle 1990-luvun puolivälissä ja sen jälkeen populaatiot ovat kasvaneet nopeasti. Merimetsojen vaikutuksista vedenalaisympäristöön on hyvin vähän tutkimustietoa.

– Tutkimuksissani havaitsin, että merimetsojen asuttamien saarten läheisyydessä rihmamaiset levät olivat yleisempiä ja kasvoivat nopeammin kuin muilla alueilla. Rihmamaisten levien massaesiintymisillä voi olla haitallisia vaikutuksia muuhun kasvillisuuteen varjostuksen ja tilakilpailun vuoksi, Gagnon sanoo.

Merimetsojen uloste, guano, on erittäin ravinnerikasta ja sitä kertyy runsaasti lintujen asuttamille saarille. Kun guanon ravinteita valuu vesiympäristöön, ne lannoittavat vedenalaista kasvillisuutta.

Gagnon totesi tutkimuksessaan, että monivuotinen rakkolevä oli vähentynyt pesimäsaarten läheisyydessä kontrollialueisiin verrattuna. Väheneminen oli sitä selvempää, mitä pidempään ja tiheämmin merimetsot olivat saarta asuttaneet.

– Havaitsin myös, että merimetsot vaikuttivat ravintoketjuun. Ahvenia ja kiiskiä esiintyi pesimäsaarten lähellä vähemmän, ja joidenkin selkärangattomien eläinten tiheyksissä oli eroja kontrollialueisiin verrattuna. Tämä on voinut johtaa voimakkaampaan rihmamaisten levien laidunnukseen saarten läheisyydessä, joskaan vaikutus ei ollut niin huomattava, että se olisi pystynyt kumoamaan lisääntyneen ravinteisuuden lannoitusvaikutusta, Gagnon kertoo.

Merimetsojen vaikutukset ravintoketjuihin näkyvät myös pesimäsaarten ulkopuolella, sillä ne kalastavat pitkienkin matkojen päässä pesimäsaarilta.

– Merimetsojen vaikutus pohjakasvillisuuteen oli selvästi havaittavissa ja ulottui jopa viiden kilometrin etäisyyteen pesimäsaaresta. Vaikutusten voimakkuus riippui saaren etäisyydestä ja pesivien parien lukumäärästä, ja se vaihteli pohjan laadun ja tarkastellun syvyysvyöhykkeen mukaan, Gagnon toteaa.

MSc Karine Gagnon esittää väitöskirjansa Top-down and bottom-up impacts of the great cormorant on coastal benthic communities in the Baltic Sea (Merimetson vaikutukset Itämeren rannikon vedenalaisluontoon) julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 3.6.2016 klo 12.15 (Arcanum, Arc 1, Arcanuminkuja 4, Turku).

Vastaväittäjänä toimii professori Alf Norkko (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Veijo Jormalainen, Turun yliopisto. Tilaisuus on englanninkielinen.

MSC Karine Gagnon on syntynyt vuonna 1985 ja suorittanut toisen asteen tutkintonsa 2003 Kanadassa (Fort McMurray). Korkeakoulututkintonsa (MSC) Gagnon suoritti 2010 Quebecissa Kanadassa (Université Laval). Gagnon työskentelee tutkijana Turun yliopistossa ja Åbo Akademissa. Väitöksen alana on biologia.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://www.doria.fi/handle/10024/123541 

Lähde: Turun Yliopisto tiedote 27.5.2016