Kalaviikko 2018

Kalaviikon järjestelyvastuussa oli tällä kertaa Suomen Ammattikalastajaliitto ja sen toimitusjohtaja Kim Jordas avasi tilaisuuden, joka järjestettiin 21-23. maaliskuuta Helsingissä. Paikalla oli reilut noin 240 alan toimijaa. Jordas kertoi, että nyt järjestettävä Kalaviikko on kuudestoista ja tällä kertaa teemana on Uutta kohti. Oman kokonaisuuden päivien aiheista muodostaa rannikkokalastuksen kriisi.

Ministeri Jari Leppä

Asiaan tartuttiin heti ja Jordas pyysi ministeri Jari Lepän kanssaan lavalle. Kalastusasioista vastaavana ministerinä Leppä oli saanut jo etukäteen kymmenen kysymystä kalastuksesta, kalanviljelystä, jalostuksesta, kaupasta että arvoketjusta. Ministeri kehui kysymysten laatua ja huomautti että myös vastaukset ovat hyviä. Selvästi ministeriö oli suhtautunut tehtävään vakavasti ja asioihin otettiin perustellusti ja vakavasti kantaa. Huoli etenkin rannikkokalastuksen tilasta oli yhteinen vaikka varsinaisia uutisia eivät vastaukset tarjonneet.

Leppä muotoili, että rannikkokalastuksen tilanne on huolestuttava. Saalis on romahtanut kahdessa vuodessa kolmanneksen. Erityisesti verkkokalastusta on lähes mahdoton suojata hylkeiltä, joten sitä korvaavia uusia pyyntimuotoja ja hylkeenkestäviä pyydyksiä tulee kehittää mahdollisimman nopeasti.

Ennen kuin kukaan yleisöstä ehti edes kysymään, Leppä täydensi, että hän piti tärkeänä myös hylkeiden aiheuttamien vahinkojen rajoittamista.

–Harmaahylkeen metsästyskiintiöstä hyödynnetään tällä hetkellä vain pieni osa. Sen puitteissa tulisikin poistaa erityisesti kalastustoiminnalle vahinkoa aiheuttavat hyljeyksilöt. Lisäksi tulisi keskustella siitä, kuinka suuriksi hyljekantojen annetaan kasvaa, sillä kalastukselle aiheutuvien ongelmien lisäksi ne verottavat merkittävästi myös kalakantoja.  Suomen kauppatase kalatuotteiden osalta on noin 360 miljoonaa euroa alijäämäinen ja tätä on myös kurottava umpeen.

Jari Setälä

Tilaisuus jatkui Pro Kalan tunnustuspalkintojen jaolla. Toiminnanjohtaja Katriina Partanen luovutti yhdessä ministeri Lepän ja  Pro Kalan hallituksen puheenjohtaja Jordaksen kanssa vuoden 2018 Pro kala -tunnustuspalkinnon Turussa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijana toimivalle Jari Setälälle. Tunnustuksen myöntämisen perusteluissa mainittiin Setälän asiakaslähtöinen, koko elinkeinokalatalouden arvoketjun kattava pitkäjänteinen tutkimus- ja kehittämistyö. Railakkaista aplodeista päätellen valinta oli myös yleisön mielestä osunut oikein. Suomen Kalankasvattajaliiton palkinnon saivat Markku Tuikka ja Juha Pirilä.

Kalatalouden tulevaisuuskuvia käsiteltiin seuraavassa osiossa, jonka puheenjohtajana toimi Risto Lampinen maa- ja metsätalousministeriöstä. Hän alusti tilaisuutta kertomalla, että suomalaiset haluavat syödä kotimaista kalaa, mutta kalastus ja kalankasvatus eivät pysty tyydyttämään tasaisesti kasvavaa kysyntää. Lampinen korosti, että meillä on kuitenkin hyvät edellytykset tuottaa huomattavasti enemmän kalaa kotimarkkinoille, sillä olemme pitäneet hyvää huolta kalakannoistamme ja vesistömme ovat puhtaita. Elintarvikkeiden tuotannon vastuullisuus ja puhtaus ovatkin terveellisyyden ohella yhä tärkeämpiä tekijöitä tulevaisuuden elintarvike- ja kalamarkkinoilla.

Juuri palkittu Setälä loi kattavan kuvan historian kehityskulusta otsikolla Suomen kalatalous, mihin olet menossa. Esitys kertoi kuinka monet meistä riippumattomat asiat ovat vaikuttaneet kalataloutemme mahdollisuuksiin, mutta nykytilanteen korjaaminen niin kalankasvatuksen kuin rannikkokalastuksenkin kehittämisen suhteen on pääosin omissa käsissä.

Aihetta lavensi Juha Kaskinen Turun yliopistosta luomalla tulevaisuuden kuvia kalaraaka-aineen monipuolisesta käytöstä ja mahdollisuuksista. Esimerkiksi hän nosti proteiinin, jota Islannissa valmistetaan kalasta eikä tuona ulkoa. Tulevaisuuden visioista palattiin nopeasti maan pinnalle, kun Unto Eskelinen valaisi terävien esimerkein, kuinka meillä ajatellaan kalataloudesta stereotypioiden kautta. Eskelisen alustus palkittiin raikuvin aplodein.

Paneelikeskustelu rannikkokalastuksen kriisistä

Petri Suuronen ja Heikki Salokangas

Osion puheenjohtajana toimi ohjelmajohtaja Petri Suuronen Luonnonvarakeskuksesta. Aiheena oli rannikkokalastuksen syvä kriisi ja että mistä kuluttajat saavat tulevaisuudessa kotimaista luonnonkalaa. Suuronen nosti esille tilanteen jossa meillä kalan kysyntä kasvaa, mutta kotimainen tuotanto ei pysty siihen vastaamaan. Hän toi myös esille näkemyksensä, että syyllistäminen ei ratkaise tilannetta vaan yhteistyötä on tehtävä, ja myös päättäjien on osallistuttava tilanteen korjaamiseen.

Ennen varsinaista paneelia palautti kalastaja Heikki Salokangas väen veden pinnalle kertomalla, miten hänen työnsä on muuttunut. Salokankaan suku on kalastanut samalla paikalla ja samoilla vesillä jo 130 vuotta, ja on myös toimittanut kalaa Porin torille saman ajanjakson. Salokangas toi voimakkaasti esille tilanteen, jossa ympäristöasiat ohittavat aina kalatalouden intressit. Huolimatta siitä, että esimerkiksi harmaahylje ja merimetso eivät ole uhanalaisia, niiden suojeleminen on Salokankaan mukaan aina tärkeämpää kuin kalastajien työn mahdollistaminen. Hän muistutti, että samalla kun kalastus loppuu, loppuu myös lähikalan toimittaminen kuluttajille.

Panelistit Aaltonen, Lindholm, Karimäki, Koski, Myllykoski, Lampinen, Kalmari, Paatero ja puheenjohtaja Suuronen

Paneelikeskusteluun osallistuivat kalastajat Jarno Aaltonen Raumalta ja Mikael Lindholm Loviisasta. Hallinnosta oli mukana Risto Lampinen ja viisi kansanedustajaa oli myös nähnyt tärkeäksi keskustella rannikkokalastuksen tilasta. He olivat Keskustan Anne Kalmari, Kokoomuksen Susanna Koski, Sosialidemokraattien Sinikka Paatero, Vihreiden Johanna Karimäki ja Vasemmistoliiton Jari Myllykoski.

Puheenjohtaja Suuronen kysyi heti aluksi, mikä on panelistien suhde rannikkokalastukseen. Paatero kertoi isoisänsä eläneen kalastuksella ja hän itse on kotipaikkansa kalakaupan vakioasiakas. Kalmari toi esille vähenevän kalastajien määrän jota piti tappiona meidän elintarvikeketjulle. Sisävesien kasvattina hänen lempikalansa on kuitenkin muikku. Lampinen esitti, että vaikka rannikkokalastus työllistää ministeriötä, hän halusi korostaa kuinka tärkeä sektori on etenkin kuluttajalle tulevan kalan lähteenä.

Edustaja Myllykoski puolestaan haluaa turvata, että kalaa saadaan toreilta myös jatkossakin ja haluaa esiintyä näiden asioiden puolestapuhujana. Pohjalaisena kansanedustaja Koski esitti, että rannikkokalastus tarkoittaa ennen kaikkea tuoretta ja kotimaista kalaa. Valitettavasti näyttä siltä, että kyseessä on auringonlaskun ala ja haasteet joita on edessä liittyvät haittaeläimiin. Karimäelle kalastus tarkoittaa etenkin lähiruokaa ja silakkaa, jonka arvostuksen hän toivoi parantuvan. Hän myös kiitteli kutsusta ja näki että tilaisuus tuo hänelle arvokasta tietoa ratkaista rannikkokalastuksen kriisi.

Kalastajat Lindholm ja Aaltonen kertoivat kalastuksestaan, ja kertoivat että verkkokalastus on molempien kohdalla loppunut hylkeiden vuoksi. Ainoa pyyntivaihtoehto ovat ponttonirysät jotka kestävät hylkeiden vierailut. Heidän mielestään kalastus on paras ammatti ja arvoketjun ensimmäinen lenkki joka toimittaa kalan kuluttajille. Tähän liittyy myös kulttuuri mikä häviää kalastuksen mukana.

Haittaeläimet esille

Suuronen otti seuraavaksi esille päivän polttavimman kysymyksen eli haittaeläimet. Hän alusti, että meillä hallinnointi on suojelupainotteista eikä esimerkiksi merimetson kannansäätelyä ohjaa yhteinen kalastuspolitiikkaa vaan lintudirektiivi. Mitä siis olisi tehtävissä, jotta rannikkokalastus säilyisi.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Kalmari sai mikrofonin ensin ja toi nosti esille ensin hylkeen ja sen, että ratkaisut eivät ole pelkästään meidän käsissämme. Tilanne että hylkeestä on tullut jäte eikä perinteiseen tapaan raaka-aihe, kaipaisi muutosta johon tarvitaan kaikkien puolueiden tuki. Hän kehotti myös ympäristöjärjestöjä ymmärtämään, että silloin kun laji ei ole uhanalainen, ei ole syytä laittaa kieltoja arvokkaan raaka-aineen käytölle. Nopein etenemistie voisi kuitenkin olla hoitosuunnitelma uusiminen jolloin voitaisiin miettiä, miten hylkeet voitaisiin poistaa silloin kun ne haittaavat kalastusta. Merimetsosta Kalamari kertoi, että lajin kohdalla ei ole uhanalaisuuden häivääkään ja tälle pitää saada luokituksen muutos. Hän kannusti kaikkia olemaan aktiivisia, kun komissaari tulee ympäristöministerin vieraaksi ja päätöksiä tehdään.

Paatero toi esille, että on parempi mahdollistaa metsästys, kun odottaa että ihmiset lähtevät luvattomasti toimimaan. Toinen puoli asiaa ovat korvaukset ja miten korvataan menetetty saalis. Kolmas asia Paateron listalla on kalan riittävyys ja kertoi esimerkkinä Kymijoen istutusten määrän ja balanssin hakemisen istutusten ja kalastuksen välillä.

Lampinen jatkoi aiheesta, että nopein keino vaikuttaa asiaan olisi hyljetuotteiden kauppakielto, mutta totesi myös että WTO: päätöstä on erittäin hankala muuttaa. Kielto on aiheuttanut sen, ettei kukaan ole kiinnostunut metsästämään vaikka miellä on kiintiö hyödynnettäväksi. Laajemminkin pitäisi hänen mielestään yhteiskunnassa keskustella, kuinka suurien hylje- ja merimetsokantojen tulee olla. Keskusteluun rajoittamisesta on myös yhdistettävä näkemys, että jos tuolla puolella ei tehdä mitään, ei voi olettaa, että kalaa on markkinoilla.

Myllykoski otti myös kiinni samaan asiaa ja totesi että nyt on pakko valita, onko se hylje vai Salokangas. Halutaanko että lohta on kuluttajille vai että hylkeet syövät ne. Hän toivoi elinkeinolta myös painetta valtiovaltaa kohtaan, koska EU:lta voidaan saada rahoitusta vaelluskalojen kulkureittien turvaamiseen. Myllykoski kysyi vielä, että mikä on arvokkaampaa, työllisyys ja kotimaisen kalan saanti vai se että me ruokitaan jotain muuta tahoa. Yli kymmen vuotta vanha kannanhoitosuunnitelma on päivitettävä, korosti edustaja.

Koski toivoi elinkeinolta painetta politikkojen suuntaan. Hänen mielestään näistä asioita on yhteinen näkemys, mutta tilanne on jäänyt poliittisen järjestelmän panttivangiksi eikä tiedetä mitä pitäisi tehdä. Koski tiivisti näkemyksensä, että kyllä kantoja täytyy laskea sille tasolle, ettei niistä ole haittaa elinkeinolle. Karimäki oli iloinen, että hyljekanta on vahvistunut, mutta linjasi, että täytyy löytyä tasapaino, jotta kalakannat ja elinkeino säilyvät elinvoimaisina. Hän näki nopeimpana keinona korottaa korvauksia.

Kalastajat kertoivat, että painetta eduskunnan suuntaan on kyllä annettu jo vuosikymmeniä. Ongelma on ratkennut osin itsestään, kun verkkopyynti on mahdottoman loppunut. Heidän mielestään juuri tasapaino on puuttunut ja on vain suojeltu. Hylje kuuluu Itämereen mutta niitä on liikaa. Kanta sopivalle tasolla ja ongelmat helpottavat. Kaikki käytössä olevat keinot on kokeiltu, mutta hylje on viisas eläin ja oppii uudet konstit.

Kalastuksen tukivarat

Suuronen alusti aihetta kertomalla, että kalatalouden tuet ovat laskeneet ja tukiehdot tiukentuneet. Mitä siis olisi tehtävissä.

Paatero aloitti kertomalla, että kansalliset varat tulevat budjetista mikä päätetään vuosittain ja ministeriö sitten jakaa rahat, mutta eivät yhtään edempää kuin eduskunta on myöntänyt. Hän hämmästeli, miksi kalastusvälinevakuutuksen alasajo mentiin tekemään. Kalmari selitti tilannetta niin, että joka paikasta vähennettiin. Hän kuitenkin uskoi, että kalastajat haluaisivat mieluiten asian kuntoon kuin ottaisivat korvauksia.

Lampinen muistutti, että melkein kaikki kalatalouden tuet riippuvat EU:sta. Hän myös valaisi, että on yksinomaan Suomen ansiota, että hylkeiden aiheuttamia saalisvahinkoja yleensä korvataan ollenkaan. Metsästyksen kohdalla on enemmän vaihtoehtoja ja meidän tulisikin miettiä voisiko yhteiskunta tukea haittaeläinten poistoa. Myllykoski kehui aiheesta virkamiehiä ja suuntasi katseensa EU- vaikuttamisen suuntaan. Koski toi myös esille yrittäjänäkökulman ja esitti että elinkeinon jatko taataan ainoastaan laittamalla akuutit ongelmat kuntoon. Karimäki näki tilanteen päinvastoin ja haluaisi maakunnallisia projekteja valtion tuella vähäarvoisemman kalan poistamiseksi, ja näin tuettaisiin elinkeinoa.

Aaltonen ilmaisi arjen tilanteen särkiprojektien kohdalta: niitä tulee ja menee. Projekti ei hänen mielestään ole yritystoiminnan peruste vaan toiminnan täytyy olla pitkäjänteistä. Hänen vesillä Rauman saaristossa ei edes ole särkeä pyydettäväksi, ja jos sitä saa parikymmentä kiloa kahdeksan sentin kilohintaa, ei se kannata, muistutti kalastaja.

Toimintaedellytykset kuntoon

Suuronen ohjasi keskustelun toimintaedellytyksiin. Hän kertoi, että kalastus on siitä erikoinen elinkeino, että sitä rajoitetaan monella eri tavalla. Nyt kalastuksen elintila rannikolla kapenee entisestään ja mukaan tulee muita toimijoita kuten tuulipuistoja, suojelualueita, kaasuputkia jne. vievät elintilaa kalastukselta eli kalastus on suljettu pois monelta alueelta. Onko tämä väistämätön kehitys vai onko tilanteeseen ratkaisua?

Paatero uskalsi priorisoida. Hän oli sitä mieltä, että ammattikalastajille on etuoikeus. Tasapainoa on haettava eikä missään nimessä voida palvella vain vapaa-ajan kalastajien etuja esimerkiksi hänen kotijoen yläpäässä vaan pitää olla mahdollista kalastaa myös rysillä ja verkoilla alapäässä jokea. Kalmari vakuutti puolustavansa elinkeinon etuja myös vapaa-ajankalastajien keskuudessa ja veikkasi, että on Jasper Pääkkösen top kolme vihatuimman kansanedustan joukossa. Hän ei myöskään ymmärrä verkkokalastuksen ja vapaa-ajankalastuksen vastakkainasettelua koska esimerkiksi kuhasaaliista valtaosan ottavat harrastajat. On väärin, että ammattikalastajat syyllistetään. Valiokunnassa oltiin lohen ilmoitusvelvollisuuden kohdalla myös sitä mieltä, että tämä velvollisuus koskee myös harrastajia. Myllykoski komppasi tätä ja halusi myös tarkempaa määrittelyä, mikä on aitoa kotitarvekalastusta. Myös Koski ja Karimäki olivat samaa mieltä.

Aaltonen laittoi asiat arkisempaan mittakaavaan. Hän kertoi, että ammattikalastaja toimii vuoden ympäri ja harrastaja usein vain viikon. Silti vain heidän käyttöön varataan alueita koko vuodeksi. Tämä ei ole oikein vaan kaikki toimijat täytyy ottaa huomioon. Lindholm kertoi aiheesta kuvaavan esimerkin jossa venesataman ruoppausmassojen läjitykseen voi saada luvan vaikka paikassa olisi rysä, mutta rysäpaikan saaminen synnyttää heti kovan keskustelun.

Viimeiseksi kierrokseksi Suuronen toi esille ympäristöpolitiikan ja totesi että kalastus meillä oikeasti kestävää eikä ole ristiriidassa ympäristönsuojelun kanssa, mutta silti tuntuu, että aina on konflikti.

Paatero näki, että keskustelua voidaan hyvin parantaa ja halusi vielä kolmanneksi pyöräksi mukaan vesiyhtiöt. Kalmari lähtisi tuulta päin ja toivoi ympäristöjärjestöjä mukaan keskusteluun.  Lampinen kertoi, että hänen töissään on ympäristöpuolella tapahtunut kehitystä, ja hän on aina todennut, että kalastajat eivät muuta toivo kuin hyviä kalakantoja. Elinkeino perustuu siihen.

Myllykoski ei näe mitään vastakkainasettelua ympäristöjärjestöjen ja kalastajien toimilla. Kaikki me haluamme, että vaelluskalakannat kehittyvät, kertasi edustaja ja toivoi myös yhteisen pöydän keskusteluja. Koski näki suuria mahdollisuuksia ja voittajia, kun asioita saadaan eteenpäin. Hän myös muistutti, että olemme samassa veneessä. Karimäki oli samoilla linjoilla ja kiitti Paateron esille tuomaa voimayhtiöiden roolia tärkeäksi.

Aaltonen ja Lindholm summasivat, että kaikki mitä kalastetaan, on kestävää ja laillisesti tuotettua. He huomauttivat kansanedustajille, että vaikka tässä ollaan samaa mieltä ja rannikkokalastuksen arvo tunnustetaan, missä ovat tulokset.

Puheenjohtaja veti keskustelua yhteen ja totesi, ettei yhdellä paneelikeskustelulla ratkaisua löydetä. Hän kuitenkin totesi, että kansanedustajilla on avaimet käsissään moneen asiaan ja toivoi tällaisia terveisiä vietävän Arkadianmäelle. Edustajat vakuuttelivat vievänsä viestin ja kiittivät keskustelua hyödylliseksi. Suuronen kuittasi paneelin lopuksi, että innovaatio-ohjelma on suuri mahdollisuus ja nyt on tuloksia saatava, jotta rannikkokalastus meillä jatkuu.

Yleisö sai myös äänestää paneelin annista ja tulos näkyi seinällä

Innovaatio-ohjelma

Ari Leskelä

Päivän viimeinen osio oli kaksi alustusta innovaatio-ohjelmasta ja siitä, mitä ne ovat saaneet ja saamassa aikaiseksi. Tutkija Ari Leskelä kertoi tutkimuksen ja kalastuksen välisen kumppanuuden tuloksia ja suunnitelmia, ja toiminnanjohtaja Guy Svanbäck korkean lisäarvon tuotteista, tuloksista ja suunnitelmista.

Viime vuonna alkanut hankekekokonaisuus esiteltiin Tampereella ja se on nyt edennyt vaiheeseen, että ensimmäisiä askeleita usean vuoden projektissa on otettu. Molemmat alustajat korostivat yhteistyön merkitystä ja että yrittäjät tuottavat tulevan lisäarvon. Keinoja nähtiin ja niiden toteutumista pidettiin mahdollisena.

Loppukeskustelussa tuntui jo pitkän päivän ja suuren asiakokonaisuuden paino, eikä juuri mitään uutta kukaan jaksanut tuoda esille. Yleinen henki oli kuitenkin, että tutkitun tiedon ja yhteistyön kautta on mahdollista vaikuttaa asioihin. Erityisesti kiitettiin ministeriön Risto Lampisen rakentavia kommentteja ja Petri Suurosen paluuta kotimaahan. Elinkeino odotti tuloksia, hyviä uutisia vähintään, mutta kuten useimmat panelistit jo totesivat, on pitkä tie muuttaa nykyisiä käytäntöjä ja mielipiteitä.

Guy Svanbäck

Lisätietoa alustuksista löytyy materiaalilinkeistä.