Merimetson ravinnosta on keskusteltu Suomessa aktiivisesti kymmenisen vuotta. Suomeen levittäytymisen alkuvaiheessa merimetson todettiin syövän pääasiassa särkeä ja muita taloudellisesti vähempiarvoisia kaloja.
Taloudellisesti merkittävien kalalajien (ahven, kuha, silakka ja siika) osuus ravinnosta oli korkeintaan kolmannes ja pääosan siitä muodosti ahven. Nämä tulokset vakiintuivat yleiskäsitykseksi merimetson ravinnosta Suomessa.
Vuosina 2010–2013 Saaristomerellä toteutettiin laaja ravintotutkimus, jossa selvitettiin muun muassa merimetson saalislajeja, niiden osuuksia ja kokoluokkia. Tutkimuksessa ravinnosta löytyi 28 eri kalalajia. Tärkeimmät saalislajit olivat ahven, särki, silakka, kivinilkka, härkäsimppu, kiiski, kuha ja lahna.
Runsaasta lajimäärästä huolimatta kahdeksan tärkeintä saalislajia muodostivat noin 90 prosenttia kaikesta syödystä kalasta. Ahven oli tärkein ravintokohde kaikkina vuosina ja tutkimuksen aikana ahvenen merkitys ravinnossa vain kasvoi. Samaan aikaan särjen ja muiden taloudellisesti vähempiarvoisten kalojen merkitys väheni.
Vuonna 2013 taloudellisesti merkittävien kalojen osuus ravinnossa oli ensimmäisen kerran yli puolet kaikesta syödystä kalasta. Ahvenen osuus ravinnosta oli viimeisimpänä tutkimusvuonna samalla tasolla kuin mitä särjen osuus oli merimetson ravinnossa levittäytymisen alkuvaiheessa. Tulokset osoittavat vääräksi sen yleisesti esitetyn käsityksen, että merimetsojen ravinto koostuisi pääasiassa kalastukselle merkityksettömistä kaloista.
Merimetso on Suomen rannikolla eniten kalaa ravinnokseen syövä lintulaji. Aikuisen linnun vuorokausiannos on noin 300–540 grammaa kalaa. Saaristomerellä merimetsot käyttivät vuosina 2010–2013 noin 700000–1400000 kg kalaa vuodessa laskentatavasta riippuen. Ahventa kului 170–450 tonnia ja kuhaa 30–60 tonnia.
Vuosien välisiin eroihin vaikuttavat merimetsokannan koko ja missä suhteissa saalislajeja on syöty. Ravinnonkulutus keskittyy etenkin isojen kolonioiden merimetsojen ruokailualueille ja näillä alueilla vaikutus kalakantoihin voi olla paikallisesti suurempi kuin muualla.
Merimetson saaliin valinnassa koko on yksi tärkeä kriteeri. Merimetson pääasiallista ravintoa ovat 5–26 cm pituiset kalat, vaihteluvälin ollessa 3–46 cm. Saaristomerellä syötyjen ahventen keskipituus oli 15 cm (vaihteluväli 5–29 cm) ja kuhien 23 cm (vaihteluväli 7–40 cm).
Vertaamalla koekalastusnäytteitä ja merimetson syömiä kaloja havaittiin, että merimetso ei syö kaloja samoissa koon runsaussuhteissa kuin niitä esiintyy meressä, vaan käyttää ravinnokseen usein hieman kookkaampia yksilöitä. Tasalämpöisinä eläiminä merimetsot säilyttävät nopeutensa myös vesien ollessa viileitä toisin kuin vaihtolämpöiset kalat. Tämä näkyy erityisesti alkukeväällä ja syksyllä isokokoisempina saaliskaloina.
Merimetsojen ja saaliskalojen käyttäytymismallien takia saalistus voi myös kohdistua paljon liikkuviin rohkeisiin kalayksilöihin, jotka ovat yleensä myös nopeakasvuisempia kuin aremmat lajitoverinsa. Useimmissa tapauksissa merimetso ei suoraan kilpaile samankokoisista kaloista kalastajien kanssa, vaan saalistus kohdistuu enimmäkseen kaloihin, joista osa olisi ollut pyyntikokoisia muutaman vuoden sisällä.
Merimetson ravinnossa on ajallista ja paikallista vaihtelua, minkä seurauksena merimetson kalastovaikutukset eivät ole yhteneviä koko Suomen rannikolla.
Ravintotutkimuksen tulokset osoittivat, että mikäli halutaan saada käsitys merimetsojen vaikutuksista, tulee niiden ravintoa seurata kolonia- tai koloniaryhmäkohtaisesti useana vuonna koko avovesikauden ajan. Vaikutukset kalakantoihin eivät ole samanlaisia esimerkiksi sisä- ja ulkosaaristossa tai Saaristo- ja Selkämerellä.
Runsaasti kalaa kuluttavana lintuna merimetsolla on mahdollisuus muokata merellistä ravintoverkkoa siitä mihin olemme tottuneet. Merimetson monipuolinen, mutta kohdennettu ruokavalio ei romahduta kalakantoja, mutta mahdollisesti se pitää useamman lajin pyyntikokoisten yksilöiden runsauden totuttua pienemmällä tasolla.
Ammattikalastus ei lopu Saaristomerellä merimetsojen takia, mutta se vaikeutuu paikallisesti, koska kalastajien ja merimetsojen kalastusalueet ovat useissa paikoissa lähes identtiset.
Kirjoittajat ovat tutkijoita Luonnonvarakeskuksessa.
Juhani A. Salmi
Heikki Auvinen
Lähde: Turun Sanomat 4.7.2015