Perinteiset kalatalouden innovaatiopäivät järjestettiin 29.–30. lokakuuta Helsingissä. Paikalla oli pari sataa alan ammattilaista. Tapahtuman hyvin sujuneista järjestelyistä vastasi myös perinteiseen tapaan Katriina Partanen ja Pro Kala ry.
Ensimmäisen päivän ohjelma keskittyi vesiviljelyn, kalastuksen ja ympäristön innovaatio-ohjelmiin sekä BlueProducts-ohjelmaan. Toisena päivänä oli vuorossa Pro Kalan koordinoima Kalan markkinoinnin ja laadun kehittämisohjelma. Moderaattorina toimi ensimmäisenä päivänä Saara Suurla ja toisena Jesse Kamras.
Innovaatiopäivien avaus oli yksikön päällikkö Risto Lampisen, MMM tehtävä tänäkin vuonna. Hän aloitti toivottamalla läsnäolijat tervetulleiksi ja totesi, että kyseessä on kiinnostavin kalatalousalan tapahtuma. Asioita olisi varmasti ollut useita, mutta edellisen päivän kiintiöuutiset olisivat kaikkien tiedossa, ja näistä Lampinenkin aloitti.
Lampinen kertoi, että neuvottelut olivat todella vaikeat ja Ruotsissa käyty keskustelu vaikutti paljon. Pohjanlahden silakan osalta katastrofi oli lähellä. Valtava työ tehtiin, jotta edellytykset yhteiseen näkemykseen syntyivät. Suomi innovoi nyt päätetyn uudenlaisen ajattelun ja rakentavalla asenteella saatiin komission luottamus. Siellä ymmärrettiin viimein, että Suomi ei ehdota mitään vastuutonta vaan ratkaisu olisi tulevaisuutta rakentava. Lampinen jatkoi ja perusteli, että ratkaisu oli vaikea, mutta jos nyt kannan koko lähtee nousuun, on mahdollista saada ICES:n alarajan mukainen kalastus käyntiin. Komissio oli samaa mieltä siitä, että Pohjanlahden silakan negatiivinen kehitys täytyy saada katkaistua. Lampinen näki, että tämä oli kuitenkin hyvä onnistuminen. Suomi panostaa siihen, että ICES:n neuvonanto paranee ja tuottaa tiedon kiintiöratkaisun pohjaksi. Lampinen ihmetteli Ruotsin linjaa ja kertoi, että Suomi on koko ajan yrittänyt löytää yhteistä mallia, mutta Ruotsissa ei haluta tehdä mitään.
Lopuksi Lampinen tiivisti tulevan ohjelmakauden suunnittelusta sen verran, että rahoituksen tulevaisuus on epäselvä, mutta muutoksia tulee. Tiedonkeruu on elinkeinon kannalta tärkein asia ja valvonnalla varmistetaan toimien vastuullisuus.
Kalatalouden ympäristöohjelma KYMPPI oli ensimmäisen aihekokonaisuus ja Mikko Jaukkuri, tutkimus- ja kehittämispäällikkö, Voimalohi Oy:stä kertoi aiheesta Tieto käyttöön – yritysten kokemuksia ja oivalluksia. Yrityksen päävelvoite on huolehtia Kemijoen ja Iijoen kalaistutuksista ja uutena tehtäväkenttänä on palauttaa vaelluskalat, missä tutkimus on keskeisensä roolissa. Ydin tavoitteissa on velvoitteiden paras mahdollinen tuottavuus. Virikekasvatusta on tutkittu ja kokeita tehty hyvin tuloksin. Käytössä olevan menetelmän on todettu keskimäärin parantavan mm. merilohen tautien sietokykyä. Tuloksia luvassa loppuvuodesta 2025.Sihveri Ervasti, virtavesienhoidon asiantuntija, Metsähallitus Metsätalous Oy kertoi virtavesikunnostuksesta. Kunnostuksia täytyy tehdä, koska nyt käytännössä kaikki purouomat ovat ihmisen käsittelemiä. Luonnontilaisia vain 1–2 % ja kalojen kutualueet vähentyneet, ja vaelluskaloista on tullut uhanalaisia. Luonnonmukaisten rakenteiden palauttamiseen tähtääviä kunnostuksia on tehty 400 km uomia perkaamalla, pohjoisesta tarpeesta 39600 km jäljellä, summasi Ervasti.
Saara Suurla, CEO, SpringDNA vaihtoi hetkeksi moderaattorin roolin esitelmöitsijäksi, ja kertoi että edustaa yritystä, mikä tarjoaa menetelmän biodiversiteetin ja ympäristön tilan havaitsemiseen ja seurantaan. Yritys on toteuttanut lukuisia kohdeanalyysejä, mm. vaelluskaloista, minkä Suurla näkee olevan kustannustehokasta verrattuna sukelluksiin. Myös linnustoselvitykset biodiversiteettikosteikoista toimivat. Tekniikka tarjoaa hyödyllisen ratkaisun, kun on tarve populaatiokokojen arvioinnissa ja sillä on laajoja mahdollisuuksia havainnoida kokonaan uusia sektoreita kuten mikrobeja.
Anna-Liisa Välimaan, erikoistutkija, LUKE aiheena oli fermentoinnin mahdollisuudet kalaraaka-aineen käsittelyssä ja aihe on osa kokonaisuutta, miten Blue Products 3.0 vastaa yritysten tutkimustarpeisiin. Vastatakseen tähän, Välimaa kertoi, kuinka mikrobeja käytetään elintarviketeollisuudessa. Hän keskittyi kalan laatuun ja miten alkukäsittelyssä voidaan kalan laatua parantaa. Hän jatkoi kertomalla, että fermentointitekniikka on tuhansia vuosia vanha ja laajasti käytetty. Näitä tuotteita ovat kastikkeet, tahnat, kokonaiset kalat ja kalapalat, mm. ruotsalainen surströmming.
Älykäs sensoriteknologia kalan laadun tarkkailussa oli Oskar Laaksosen, dosentti, Turun yliopisto, aiheena. Työtä on tehty kalojen laadun tarkkailussa, rasvoihin liittyvän hapettumiseen liittyvissä tutkimuksissa. Tavoitteena on pilaantumisen detektointi älykkään sensoriteknologian avulla ja sen ennakointi tekoälyavusteisen, koulutetun neuroverkon avulla. Työssä on mukana niin kemian kuin tekniikankin opiskelijoita. Laaksosen mukaan työ on vasta alkanut ja parhaillaan kerätään dataa neuroverkolle.
Kolmipiikki – Itämeren hyödyntämätön rasva- ja proteiiniraaka-aine esitti Heikki Aisala, tutkija, Teknologian tutkimuskeskus VTT. Viime vuosina esillä olleella kolmipiikillä haetaan vaihtoehtoa esim. silakalle. Kolmipiikkiä on käytetty jo 1800-luvulla ja 70–80-luvuilla rehuksi. Tiedossa on, että kolmipiikki on lisääntynyt nopeasti, kanta on viisikymmenkertaistunut 80-luvun tasoon verrattuna ja rasvaisena kalana se kiinnostaa ja voisiko se toimia korvaavana raaka-aineena. Sen laatua ei ole juuri tutkittu ja nyt tarvittiin päivitetty koesarja Itämerelle. Yrityksistä Selkämeren jää on ollut yhteistyössä ja toimittanut kalaa. Mikrobiologinen laatu on todettu olevan riittävä rehukäyttöön. Öljysaanto oli hyvä 10 % ja prosessilämpötilalla ei ollut vaikutusta lopputulokseen ja proteiinia syntyi n. 50 %. Vierasainepitoisuudet olivat alle raja-arvojen ja kolmipiikki on kiinnostava raaka-aine, summasi Aisala.
Anu Hopia, prof, Turun yliopistosta kertoi aiheesta Resepteistä palautteeseen: näin kehitetään toimivia kalatuotteita ammattikeittiöihin. Hän esitti, että ammattikeittiöt ovat avainasemassa kalan kulutuksen lisäämisessä. Noin puolet aterioista syödään ulkona, n. 810 miljoonaa atriaa vuodessa. Uusien tuotteiden testaus ammattikeittiöissä on hyvä reitti vähittäiskauppamarkkinoille. Kalan käytön lasku aiheutuu ulkomaisen kalan käytön hiipumisesta, kotimainen on lievästi nouseva. Kalan kulutus saisi kaksinkertaistua ravitsemuksenikin kannalta, Hopia kertoi, ja noin 80 % kyselyn vastaajista valitsisi mielellään kotimaisen kalan ruuaksi. Olemme kehittäneen perinteisiä reseptejä, ja mm hybridireseptejä, joissa on mukana kasviproteiineja. Kuluttaja haluaa hyvää makua, totesi Hopia.
Seuraava kokonaisuus oli kalastuksen kehittämisohjelma KAKE, ja miten se toimii kalastajien näkökulmasta, kertoi Mikko Malin, toimitusjohtaja, SAKL.
Malin aloitti esityksensä kertomalla, että meillä kalastusyritykset ovat omanlaisiaan, on pää- ja sivutoimisia, on kalastuksen sivuelinkeinoja ja tämä moninaisuus asettaa haasteen yhteisille ratkaisuille, jos ajatellaan esimerkiksi ratkaisuja lajittelun, ergonomian tai pyydysten suhteen. Hankerahalla toteutetut tuotteet eivät saisi olla hintavia, taloustilanne ei ole hyvä eikä maksukykyä juuri ole, jakoi Malin. Trooliyrityksillä ovat omat haasteensa, kun kiintiöiden vaihtelu suurta, mistä seuraa investointihaluttomuutta. Laivastomme alukset ovat vanhoja, jos ajatellaan energiatehokkuuden parantamista, investointitarve suuri ja millä se rahoitetaan, on vaikea kysymys. Laivaston korvaaminen on erittäin hankalaa, mutta on syytä miettiä, miten asiaa viedään eteenpäin.
Juuri kuullun kiintiöuutisen suhteen Malin esitti, että tietoa kalavarojen hallinnointiin tarvitaan, mutta osaavatko päättäjät käyttää sitä objektiivisesti ja halutaanko sitä käyttää, vai kääntyykö se ammattikalastusta vastaan. Luotettavasti tuotettu tieto parantaa varmasti kalastajien vesille pääsyä ja lisää mahdollisuuksia tuottaa kestävästi kotimaista kalaa kuluttajille.
Valikoivat ja hylkeenkestävät pyydykset ovat tärkeä osa nykykalastusta, vaikka verkoille ei kuitenkaan ole korvaajaa. Valikoivuus voi myös oikein toteutettuna keventää työtä. Hyljekarkottimien käyttöä on edistettävä hyljevapaiden alueiden lisäämiseksi, ja käyttöä tulisi harkita myös saimaannorppa-alueille.
Innovaatio-ohjelman tavoitteet ovat erinomaisia, mutta Malin ei usko niiden täydelliseen toteutumiseen, mutta yhteistyöllä voidaan päästä lähemmäksi tavoitteita. Oikoteitä onneen ei ole, mutta yhteistyöllä voidaan tuloksia saada, esitti Malin.
Anssi Vainikka, professori, UEF kertoi aiheesta, onko populaatiomallinnuksella apua kuhan kalastuksen säätelyyn. Vainikka pohti aluksi, että ensin pitää määritellä, mihin säätelyllä pyrytään, ja tätä tulisi sisävesillä miettiä. Tilanne on, ettei tiedetä, missä kohtaa kestävän kalastuksen MSY – tasoa ollaan. Mallinnuksella voidaan tätä hallita ja tarvitaan dataa, miten kalat alueella kasvavat, paljonko yksilöiden välillä on vaihtelua ja miten kalastus vaikuttaa. Sukukypsyminen, tieto kuolleisuudesta ja miten kalakanta tuottaa uusia yksilöitä. Täysi pituusrakenteinen populasaiomalli on paras työkalu kalastuksen säätelyn tueksi, jos malli pystytään riittävän uskottavasti kalibroimaan tutkittavalle kalakannalle, linjasi Vainikka. Mallinnus on periaatteessa yksikertaista, malli voi olla väärässä, mutta siitä voi kuitenkin olla hyötyä, koska sillä on turvallisempaa testata säätelyvaihtoehtoja kuin oikeasti kalastamalla.
Kohti vihreää siirtymää kalastuksen toimialalla, esitti Jussi Aaltonen, tutkimuspäällikkö, TAY. Kalatalouden energiasiirtymä, hiilineutraalista hybridikalastukseen muutoksen taustalla ovat päästövähennystavoitteet. Kalastuksen puolella troolikalastus on suurin kuormittaja. Meillä on vaihtoehtoisia energia lähteitä, mutta niitä ei voida soveltaa taloudellisesti kannattavasti. Teknisesti soveltuvia vaihtoehtoja on, mutta kaikki vertautuvat negatiivisesti nykyisiin polttoaineisiin. Johtopäätös on, että käyttöön tarvitaan useita eri teknologioita. Taloudelliset haasteet ovat kovat, kustannukset ovat kehitysvaiheessa korkeat.
Polttoaine on huomattavan poliittinen asia, esitti Aaltonen. Koko maailma odottaa vetytaloutta, mutta se odotuttaa. Kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, ja pitäisi olla pääsy komission lompakolle koska kansalliset rahat eivät riitä. Projektin aikana kehitetään hybridi kalastusalus, kustannustehokas ja teknisesti toteutettava, millä vähennetään merkittävästi päästöjä. Työn aikana kuunnellaan sidosryhmiä, myös kalastajia, Ensi syksynä pitäisi olla alus vesillä ja se sijoitetaan Livian koulutuskäyttöön. Alus tarjoaa myös tutkimusalustan jatkokehitykseen. Hiilineutraalivaatimus tulee voimaan, ja polttoaineen saatavuus on ongelma. Muutos on vääjäämätön ja välttämätön, mutta miten kulut pidetään tasolla, että kannattava kalastus on mahdollista, on iso kysymys, muistuttaa Aaltonen.
Tiivis ohjelma jatkui seuraavan kokonaisuuden eli vesiviljelyn kehittämisohjelma VEKE:n parissa. Siitä ensimmäinen puhuja oli Jouni Vielma, johtava tutkija, Luonnonvarakeskus aiheena vesiviljelyn tilannekuva kehitystyön näkökulmasta. Hän aloitti toteamalla, että vesiviljely toimii globaaleilla markkinoilla ja hinta säätyy lohimarkkinoiden voimalla. Se mitä Norjassa tapahtuu, vaikuttaa meille. Kiinassa on massiivisia tankkerihankkeita, kymmeniä aluksia, jotka tuottavat kalaa, myös lohta ja tullevat muuttamaan markkinoita.
Kotimainen sääntely, todennäköisesti uudet laitokset yhä olosuhteiltaan ankarammille paikoille. Tästä seuraa, että on käytettävä järeää tekniikkaa. Työn alla on veden osittaiskierrätys, konenäkö ja muu AI-hyödyntäminen sekä hyljekarkottimet. Yllätyksiä tulee aina, kalojen hyvinvointi tullut yleisön tietoisuuteen, maailmantapahtumat, helleaallot, RAS-kasvatuksen ongelmat jne. Työtä on tehty sijainninohjauksen datan keruun parantamiseksi, Terve kala kirjasta uusi painos ja siihen on myös lisätty uutta lainsäädäntöä, lisätty koulutusta eläinlääkäreille ja yritysten henkilökunnille. Lisäksi on tehty selvityksiä liittyen kalojen hyvinvointiin, kertasi Vielma.
Tilaisuuteen oli pyydetty kolme kommenttipuheenvuoroa, ja ensimmäisen piti Nordic Trout, ja toi esille kasvavat kustannukset. Brändö Lax korosti, että merikasvatus on osa Suomen huoltovarmuutta ja nyt on panostettava sosiaaliseen hyväksyttävyyteen, meillä tutkimus on yhteiskunnallista vuoropuhelua. Paras Aqua jatkoi samoilla linjoilla.
Tiiviiden kommenttien jälkeen oli vuorossa paneelikeskustelu otsikolla: Miten kalatalouden kehittämistyötä tulisi ohjata ja rahoittaa? Moderaattori kysyi heti aluksi jokaiselta osallistujalta, mikä on kalatalouden kipupiste ja asema vuonna 2040.
Tommi Mäkinen, teknologiajohtaja, Finnforel vastasi, ett ilmaston muutos suurin asia, 2040 Perämerellä on sama lämpötila kuin Puolassa nyt tai sitten merivirrat muuttuvat, tämä on ylivoimaisesti suurin uhkakuva. Hän näku myös, että investointien skaalaus on meillä heikko verrattuna Ruotsiin ja löytyykö yleensä Suomesta investoijia. Tukirahoista voidaan keskustella, mutta tähän Mäkisellä ei ollut kantaa.
Mari Granström, toimitusjohtaja, Origin by Oceanista jatkoi, että hän katsoo kalataloutta leväkasvatuksen kautta, ja siihen tarvitaan innovointia ja keinoja yhdistää kalankasvatus ja levätuotanto. Nyt pitäisi löytää paikkoja, missä voidaan tehdä yhteistyötä, ja levän viljely auttaa kasvatusta kalan hyvinvoinnin kannalta ja ravinteiden poistossa. Omavaraisuutta pitää tukea myös sivutoiminnoilla, esitti Granström. Nyt rakennetaan kaupallinen tehdas Kokkolaan ja on saatu rakkohaurun viljelyyn rahoitus. Toivotaan että tuolloin 2040 on uudistava biotalous ja jatkossa täytyy asioita miettiä eri tavalla ja katsoa tilannetta uudelleen. Levät ja kalat pitäisi saada mukaan ravinteiden poistojärjestelmään, summasi Granström.
Matti Ovaska, johtava kalastuksen asiantuntija, WWF halusi yllättää, ja sanoi, ettei nostakaan uhanalaisia kalakantoja esille, vaan totesi, Suomessa on menty niiden suhteen hyvin eteenpäin. Nyt kipupiste liittyy Itämeren kokonaisuuteen, kalakannat taantuvat, kiintiön heittelehtivät eikä se ole kenenkään etu. Tämä on iso haaste. Jos kalakanta taantuu vuosi toisensa jälkeen, kuolleisuus on liian suuri, silloin pitää noudattaa suurempaa varovaisuutta. Taantuminen ei ole kenenkään vika, eikä pidä etsiä syyllistä vaan katsotaan nykytilannetta ja voidaanko säätelyjärjestelmää kehittää. Paljon on tapahtunut viidentoista vuoden aikana, kalatalouden merkitys ei tule häviämään, ehkä kalastajien määrä voi vähentyä, mutta kalastajat voivat tulevaisuudessa keskittyä paremmin työhönsä. Uskon että uhanalaisten tilanne tulee parantumaan, ja tiettyjä kalastusrajoituksia voidaan höllentää. Koko ajan ollaan menossa parempaan suuntaa, ja ammutaan yhteen maaliin hankkeissa, toivoi Ovaska. Yhteisen kalastuspolitiikan toimeenpanosta käydään vähän keskustelua ja siellä ne ratkaisut ovat. Innovaatio-ohjelman sisältöjä pitäisi hänen mielestään kytkeä enemmän YKP:n raamiin.
Jarno Aaltonen, SAKL puheenjohtaja, ammattikalastaja, huomioi, että monta samaa asiaa on mielessä kuin Ovaskalla, ja että kipukohta ilmeni eilen, kun monelta kalastajalta lähti puolet liikevaihdosta rajun silakkakiintiöesityksen vuoksi. Rannikkokalastajien vesille pääsy on iso ongelma koska alalle olisi tulossa yrittäjiä, mutta ei ole kalavesiä ja niiden haku on tappelua. 2040 tilanne on, että kalastus ei lopu koskaan, mutta valtion täytyy tehdä paljon, jotta kiintiöt ovat tasaiset, ennakoitavissa ja investoinnit mahdollisia.
Rannikkokalastuksen tutkimus on unohdettu ja ratkaisu hylje- ja merimetso-ongelmaan ei voi olla vain teknisten ratkaisujen varassa, kantaa täyty vähentää, huomautti Aaltonen. Perustutkimus antaa positiivisen signaalin, mutta tutkimus pitää myös kohdistua asioihin, joista on hyötyä kalastukselle, ei pelkästään suojelulle. Pitää huomioida, että silakkakantaan vaikuttaa ravintotilanne mikä on huono. Nyt vain rajoitetaan kalastusta. Innovaatio-ohjelman rahoitus ei toimi tavoitteiden mukaisesti koska kalastajia on erilaisia, ja se on suurin haaste eikä osallistuttaminen ei ole uudessa ohjelmassa toiminut. Ollaan suvantovaiheessa, kiteytti Aaltonen.
Toisen päivän ohjelma alkoi uuden moderaattorin, Jesse Kamrasin voimin. Hän toivotti osallistujat tervetulleiksi, ja lähetti Merikarvialle terveisiä loistavista sinappisilakoista. Varsinaisen ohjelman avaaja oli Anne Kalmari, kansanedustaja, Pro Kala ry puheenjohtaja otsikolla katsaus kalatalouden tulevaisuuteen päätöksentekijän näkökulmasta. Hän lähetti videoterveiset ja aloitti kertomalla astuneensa Pro Kalan puheenjohtajan roolissa isoihin saappaisiin edesmenneen Kim Jordaksen jälkeen. Kalmari ennusti, että edessä loistava tulevaisuus ja kalatalouden edistämisohjelmaa viedään eteenpäin. Haaste on, että kotimainen ammattilaisten kalastaman kalan synti laskee, nykyinen alle 6 % on todella vähän. Hän näkee tässä negatiivista kehitystä, lisää byrokratiaa, EU:sta tulee koko ajan säätelyä, mikä ei sovi meille mm. saaliin arvioinnin kohdalla. Nyt taistellaan joutavien asioiden kanssa ja Kalmari oli sitä mieltä, että kaikki päätökset pitäisi olla kotimaisen kalan puolella, eikä päinvastoin kuten usein on. On harmillista, että valiokunnan periaatetta noudattaa tieteellistä neuvonantoa ei huomioida, ja komissio antaa neuvonannosta poikkeavan kannan. Me haluamme pitäytyä siinä, mitä tutkimus kertoo ja tästä taistelemme. Jos silakkaa voidaan kalastaa, ei voida hyväksyä että komissio rysäyttää kiintiön, kiteytti Kalmari. Hän näki myös, että elinkeinona kalankasvatus on kannattavaa, kun saadaan yhteinen päämäärä. Hallituksella on tahtotilaa, hyviä kirjauksia, kuten on hylkeiden ja merimetson kohdalla, joka voi kohta tulla metsästettäväksi. Olemme tehneet systemaattisesti sen eteen, että kotimainen kala on ekoteko ja hyvää ravintoa, ja hän kertoi huomanneensa, että ympäristöjärjestöt suhtautuvat entistä positiivisemmin kalaan. Teette todella arvokasta työtä suomalaisen kalan eteen, viesti Kalmari.
Päivän avauksen jälkeen alkoi tiivis kattaus erilaisia kalatalousaiheita. Sen aloitti Seafood Innovations 2024 -kilpailun voittanut kampanja, jota esitteli Fisionäärit otsikolla: Aivan toisenlainen kalajuttu. Siinä pohdittiin, miten saataisiin nuoret syömään kalaa, nimenoman suomalaista kalaa. Pointti oli tuoda osaamista mukaan ja kohderyhmä oli noin 30 v pienkaupoista vieraantuneet suomalaiset. Teesi oli, että tuore kala täytyy olla kaikkien saavutettavissa ja nuoret tavoittaa sieltä missä he ovat eli somessa.
Nuorempaa näkökulmaa esitteli myös Fami Cao, sosiaalisen median vaikuttaja Famzziaiheesta aivan toisenlainen kalajuttu Tiktokissa – miten toteutetaan onnistunut vaikuttajayhteistyö. Hän selvitti, miten saadaan madallutettua kynnystä käydä kalatiskillä ja tähän paneuduttiin onnistuneen vaikuttajakampanjan osalta. Hän haluaa, että mahdollisimman moni kokkaa omassa keittiössä ja syö yhdessä. Tästä tulee hyvin muistoja. Vaikuttajan pitää kiinnostua tuotteesta, ei pelkästään rahasta, muistutti Famzzi.
Ruokaviennin yritysvetoinen kasvustrategia oli Jukka Vainionpään, ruokaviennin kasvujohtaja, Ruokatieto ry aiheena. Yhdistyksen tehtävä on edistää suomalaisen ruuan kulutusta, niin täällä kuin ulkomailla ja tähän vaaditaan myös kalatuotteita. Ruokaviennin osalta Suomi on Euroopan huonoin ja asialle tarvitsee tehdä jotain. Tällä hetkellä kotimaan kasvua ei ole eli kasvu löytyy viennistä. Vaihtotase pitää saada terveemmälle pohjalle, nyt vienti on paljon pienempi kuin tuonti. Vainionpään mielestä nyt tarvitaan lisää investointeja ja ne on kohdistettava lisäarvon tuottamiseen. Kala-ala on kolmanneksi suurin sektori viennissä, ja se koostuu lähinnä norjan lohen läpiviennistä, muistutti Vainionpää.
Väliin sattui myös jotain konkreettista ja Case: Kalaneuvoksen Kirjolohipekonin maailmanvalloitus, josta puhui Juho Järvinen, tuote- ja markkinointijohtaja, Kalaneuvos Oy. Hän aloitti havainnoilla ja kertoi, että 30 % syö kalaa suositusten mukaan ja 20 % juhlaruokana. Rasvaisen kalan kasvupotentiaali on 31 mkg. ja tuotekehityksen tavoite on saada ihmiset syömään enemmän. Lähtöajatus tuotteelle oli, että pekonia kulutetaan Suomessa 3 mkg ja maailmalla sitä rakastetaan. Jos tuodaan lisää arvoja kuten ympäristöystävällisyys ja monipuoliset käyttömahdollisuudet kun pekoni tehdään kirjolohesta, tehtiin entistä terveellisempi pekoni. Tuote voitti kansainvälisen kilpailun ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun suomalainen elintarviketuote palkittiin tässä maailmanlaajuisesti arvostetussa kilpailussa. Miksi näin: saimme lanseerattua tarinan tuotteen taustalla läpi, tiivisti Järvinen voittoisan työn ytimen.
Hankkeet ja ohjelmat yrityksen liiketoiminnan ja kasvun edistäjinä oli Jaana Isohätälän, toimitusjohtaja, Hätälä Oy, aiheena. Hän on pitkäikäisen perheyhtiön tuore toimitusjohtaja, ja muistutti, että hankkeissa pitäisi pitkällä tähtäimellä hyötynä on kilpailukyvyn ja osaamisen tasonnosto. Hankkeiden kumppanuudet ovat tärkeitä ja riskejä voidaan jakaa. Hätälä on huoltovarmuuskrittinen yritys ja hankkeella parannettiin mm. tietoturvaa. Hän toi myös esille, että hankkeissa ja ohjelmissa on ongelmia, ja nosti esille joidenkin viranomaisten epämääräisen viestinnän, jolloin omaan suunnitelmaan ei saanut selvää vastausta. Hätälä kaipasi opastusta, ratkaisukeskeisyyttä ja tehokkuutta! Kun vielä saadaan yleishyödyllisten ohjelmien ja yritysten maailmat kohtaamaan entistä saumattomammin, Suomen kilpailukyky kiittää!
Marjo Rantanen, tunnelmamuotoilun -ja johtamisen pioneeri, lisenssivalmentaja ja tietokirjailija kertoi seuraavaksi, mitä on asiakasymmärrys ja asiakaslähtöisyys arjen työssä. Rantanen aloitti energisen esityksensä nostamalla salin istujat pystyyn, ja reagoimaan naapurinsa kanssa. Tällä hän sai jokaisen hereille, mutta myös huomaamaan varsinaisen asian, eli tunnelman merkityksen vuorovaikutustilanteissa. Rantanen jatkoi kertomalla, että tekoäly on kuin valehteleva kaveri ja se mielistelee sinua, digitaalisuudesta seuraa masennusta, ja kehotti että kone sivuun ja aivot rauhoittuvat. On laskettu, että huono tunnelma maksaa 60 miljardia ja maata johdetaan numeroilla ja asiajohtajat johtajat. Millään ei ole väliä, jos ihmisellä ole väliä. Maailma tarvitsee myötätuntoa, ei vain menestystä, summasi Rantanen positiivisen herätyksensä.
Toisen tapahtumapäivän paneelikeskustelu käytiin aiheesta: Asiakaslähtöisyys käytännössä ja mukana olivat Riina Hagman, markkinointi-, valikoima- ja tuotekehitysjohtaja, PNM Chipsters, Nina Saarnio, yksikönpäällikkö, Kalatalouspalvelut Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Anu Hopia, tutkimusjohtaja, ravitsemus- ja ruokatutkimuskeskus, Turun yliopisto. Kolmikko esitti jokainen erikseen, että ottakaa yhteyttä, jättäkää viesti, niin kyllä vastaamme ja että kala-ala näyttää mielenkiintoiselta, ja on meistä itsestämme kiinni, mitä tapahtuu. Selvää oli, että nämä laajaa sektoria edustaneet henkilöt eivät muodostaneet tavoitettavuusongelmaa, mutta toivottavasti positiivinen asenne asiakkaita kohtaan välittyy myös muille toimijoille.
Asiakkaita oli varmasti miettinyt Janina Merenheimo, Grocery Trade Insight Lead, Keskokertomassaan aiheessaRuokailmiöt 2025 ja seitsemän ruokailmiötä. Yrityksessä on tehty yhdeksän vuotta trenditutkimusta, ja huomattu että kokonaisvaltainen hyvinvointi noussut suurimmaksi ilmiöksi. Uusi ilmiö on täsmäruokailu, missä on mukana supervaivattomuus. Harkittu kuluttaminen on kasvussa, ja nyt valitaan tuotteita, joissa huomioidaan eläinten hyvinvointi, ympäristökuormitus ja hinta. Myös lähiruuan arvostus kasvaa ja säästäminen ohjaa ruokasuunnitteluun ja mm. hävikin vähentämiseen. Niksikkyyttä mm. luonnonantimien käyttöön haetaan ja tekoäly on avuksi analysoimaan, mitä jääkaapin sisällöstä saisi aikaiseksi. Supervaivattomuus tuo mukanaan mm. pakasteiden käytön lisääntymisen ja siihen liittyvän tekniikan yleistymisen, valotti Merenheimo laajaa tutkimustulostaan.
Luovuus ja rohkeus kaupankäynnissä – kuinka kala erottuu kaupassa? Miten kala-ala voi edistää kalan myyntiä, kysyi Antti Reinikainen, koulutusasiantuntija, Kespro. Hän näki, että kokonaisvaltainen hyvinvointi on megatrendi ja jatkaa kasvuaan. Kalaa tulisi syödä monipuolisesti 300–400 g viikossa ja valitettavasti on jo kuluttajaryhmä, jolle synonyymi kalalle on lohi. Reinikainen esitti, että emme uskalla kertoa kalan ketjua auki, tuodaanko oikeasti esille, mitä me osaamme.
Katriina Partanen, toiminnanjohtaja, Pro Kala rypuolestaan esitti kaikille kysymyksen:Kalan markkinoinnin ja laadun kehittämisohjelma – mitä jatkossa? Hän halusi kuulla, mitä ohjelmassa tulisi jatkossa tehdä, kertoi paketeista ja valaisi mitä on tehty. Nykyinen ohjelma on päättymässä puolen vuoden päästä, mutta jatkoa on tiedossa. Partanen alleviivasi, että työssä lähdetään yritysten tarpeista ja kysyi, mitä toimenpiteitä pitäisi tehdä, eli laittakaa viestiä.
Hanna Pere, tuoteryhmäpäällikkö, Apetit ja aihe oli kala elintarviketeollisuudessa. Yritys toimii vain pakasteiden kanssa, ja kala on yksi päätuoteryhmistä. Toimintaympäristö on hänen mukaansa muuttunut enemmän kuin pitkään aikaan. Hinta on erittäin kriittinen tekijä, usko omaan taloudelliseen tilanteeseen on heikompi kuin muilla Pohjoismailla. Kotimaista kalaa kysytään enemmän, mutta tässäkin hinta tulee eteen. Tavarantoimittajilta vaaditaan riittävää volyymia, laatua, toimitusvarmuutta ja vastuullista toimintaa hinnan ohella. Sisävesien särki ja ahven ovat vihreällä listalla, linjasi Pere.
Petra Tuominen, ruokatoimittaja, MTV kertoi kalasta mediassa: mikä kiinnostaa? Ruokatoimittajan näkökulma aiheeseen oli, että kalaan liittyy muistoja, ja uutisen taustalla pitäisi olla joku ilmiö, jotta se ylittäisi uutiskynnyksen. Onnistumisia ovat mm. Fiskarsin pannukoulu ja kalastusretki Suomenlahdella, muisteli Tuominen.
Granger Simmons, projektipäällikkö, Ukipolis Oy Kalavoima ruokakulttuurissa – Syötävän Hyvää reality show ja mitä vuoden aikana on tapahtunut? Hän esitteli vuosi sitten esittelemänsä hankkeen ja miten hän näki asioiden edistyneen vuoden aikana.
Kaksi tiivistä päivää takana, ja monta mielenkiintoista esitystä koettu. Taustalla oli lukemattomia kahdenvälisiä keskusteluja, ja monta yhteydenottoa varmasti toteutuu päivien tuloksena.
Puheenjohtaja Jarno Aaltonen kommentoi, että Innovaatiopäivät olivat tuttuun tapaan mukava ja rento tapahtuma, jossa pääsi moikkamaan tuttuja ja tuntemattomia. Näillä päivillä on perinteisesti piirretty alustavat viivat seuraavan vuoden hankkeisiin. Tämäkään vuosi ei tuonut siihen poikkeusta, vaikka mitään vielä päätetty, on siemen kuitenkin kylvetty.
