Kuvat Porin pohjoisesta saaristosta / Markku Saiha, Paapuuri Oy
Ympäristömme on alituisessa muutoksessa ja muutoksen merkit havaitaan ensin reuna-alueilla ja indikaattorilajien tai ryhmien kohdalla. Linnut ovat pieni ja varsin helposti tutkittava ryhmä ja niiden kannanvaihtelut ja elintapamuutokset kertovat paljon elinympäristön tilasta.
Ulkosaariston linnustoon vaikuttavat sääolosuhteiden ohella ihminen, kasvillisuuden sukkessio, saariston nisäkäspedot ja linnut saalistamalla muiden lintujen pesiä ja poikasia. Nämä tekijät yhdessä ja myös erikseen muovaavat linnustoa. Osin linnuston muutos vaikuttaa myös ulkosaarten maisemaan. Näin on jo tapahtunut merimetsoyhdyskuntien kohdalla.
Saarten luontainen umpeenkasvu muuttaa linnustoa, puuttomien lintuluotojen lajisto korvautuu tiheikköjen linnuilla. Linnuston keskinäiset vuorovaikutussuhteet ovat vaikeasti arvioitavissa ja johtopäätökset vaativat tuekseen tieteellistä tutkimusta. Ihmisen toimintaa täytyy arvioida tapauskohtaisesti ja nisäkäspetojen vaikutusta voi pitää yksiselitteisesti kielteisenä.
Tuontipedot minkki ja supikoira sekä suomalaisista pienpedoista kettu ovat suurin uhka saaristolinnuston monimuotoisuudelle. Riskilän taantuminen Luvian, Porin ja Merikarvian saaristoissa on suurelta osin minkin aiheuttamaa ja mm. törmäpääskyn häviäminen alueen pesimälinnustosta johtuu nisäkäspedoista. Useassa tapauksessa on syyllinen yhdyskunnan autioitumiseen ollut kettu, joka on kaivanut hiekkatörmissä sijainneet pesät esiin.
Parhaat lintuluodot ovat usein lähes puuttomia ja pensaitakin on vähän. Kun saaristossa vielä asuttiin, oli tavallista kuljettaa kesäksi lampaita saariin ja mantereeltakin niitä tuotiin. Sen seurauksena useiden saarten ainoa puulaji oli matalakasvuinen kataja. Laidunnuksen loputtua puusto on peittänyt suuren määrän hyviä lintuluotoja ja linnusto on paikoin taantunut umpeenkasvun seurauksena. Metsittymistä voi pitää merkittävänä uhkatekijänä linnustolle. Uusia lintuluotoja ei maankohoamisen nykyvauhdilla (3,05 mm/vuosi) nouse merestä yhtä nopeasti kuin puuston kasvu peittää saaria. Puuston poisto joiltakin kansallispuiston lintuluodoilta on perusteltua ja se on syytä tehdä ennen kuin yhdyskunnat menettävät elinvoimaisuutensa.
Suuret lokit, varis ja korppi saalistavat muiden lintujen munia ja poikasia. Merilokin ja saaristovaristen pesimäkanta ei ole kasvanut 2000-luvulla ja niiden aiheuttamiin tappioihin saaristolinnusto on sopeutunut pitkän yhteisen historian aikana. Korppeja ja yhdessä liikkuvia korppipoikueitakin näkee ulkosaaristossa aiempaa useammin. Näiden suurikokoisten lintujen runsastuminen ulkosaaristossa aiheuttaa kasvavia tappioita pesimälinnustolle.
Merkittävin ulkosaaristossa munia ja poikasia saalistavista linnuista on harmaalokki. Sen runsastuminen on suurelta osin ihmisen aikaansaamaa ja kaatopaikkaravinnon loppuminen voi johtaa muihin saaristolintuihin kohdistuvan saalistuspaineen kasvuun. Luvian pohjoisessa ulkosaaristossa harmaalokit saalistavat paljon merimetsoyhdyskunnissa ja voivat jopa rajoittaa niiden kasvua. Tämä voi antaa muille linnuille mahdollisuuden onnistua pesinnässään ja on hyvin mahdollista, että Luvian ulkosaariston haahkakannan runsaus johtuu osittain alueella pesivistä merimetsoista. Mikäli harmaalokkikanta kasvaa edelleen, jää mahdollinen hyöty lyhytaikaiseksi.
Ihminen voi aiheuttaa häiriötä linnustolle liikkuessaan saaristossa pesimäaikaan. Vahinkoa tapahtuu todennäköisimmin silloin, kun leiriydytään harkitsemattomasti lintuluodolle. Lokki- tai tiiraluodoilla ei yleensä telttailla, mutta lyhytkin käynti yhdyskunnassa saattaa aiheuttaa pesimätappioita. Saaressa liikuttaessa emot eivät uskalla olla pesällä lämmittämässä ja suojaamassa poikasia ja munia, jolloin ne saattavat kylmettyä tai joutua helpommin petojen suihin. Merikihuluodolle juhannuksena nousevat veneilijät eivät useimmiten tiedä aiheuttavansa vahinkoa. Myös nopeasti veneellä liikuttaessa voi tapahtua vesilintupoikueiden hajoamisia ja isoille lokeille tarjoutuu tilaisuuksia niiden saalistukseen. Kesämökkejä ulkosaaristossa on pääasiassa metsäisillä saarilla ja asukkaat ovat yleensä linnuston suhteen valveutuneita. Suuri määrä saariston kesäasukkaita valvoo omalta osaltaan lintujen pesimärauhaa.
Tahallisia vahingontekoja on 2000-luvulla tapahtunut muutamia ja ne ovat aina kohdistuneet merimetsoon. Niiden asettuminen uusille saarille on muutamaan kertaan estetty hävittämällä rakenteilla olevat pesät. Luvialla tuotiin merimetsoyhdyskuntaan vuonna 2000 tarhaminkkejä. Tarkoitus oli ilmeisesti estää merimetsojen pesintä ja siinä onnistuttiinkin, mutta samalla tuhoutui myös lokki- ja tiirayhdyskunta.
Ulkosaaristossa liikkuminen on muuttunut merkittävästi viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. 1970-luvulla oli tavallista viettää juhannusta ulkosaaristossa telttaillen. Nykyisin telttailijoita on hyvin vähän ja veneet sekä veneily ovat muuttuneet. Arvokkailla veneillä ei liikuta väylien ulkopuolella, eikä rantauduta kivikkorantaisiin saariin. Veneily on keskittynyt merkityille venereiteille, retkisatamiin ja veneilyseurojen tukikohtiin. Tämän seurauksena jokamiehen oikeudella tapahtuvaan rantautumiseen on mahdollista vaikuttaa valistuksella aiempaa tehokkaammin.
Kalastus aiheuttaa linnustolle häiriötä muun veneilyn tapaan tai lintuja hukkuu verkkoihin takertumisten seurauksena. Todennäköisyys verkkoihin kuolemiseen on suurin pesimäaikaan lintuluotojen läheisyydessä. Ammatti- ja vapaa-ajan kalastus ovat muuttuneet 2000-luvulla huomattavasti. Ammattikalastajilla on hyvin vähän syitä nousta lintuluodoille pesimäaikana ja suurikokoisiin kiinteisiin pyydyksiin ei juuri takerru lintuja.
Ajoverkkopyynnin loppuminen muutti kalastusta merkittävästi. Verkkoihin voi edelleen kuolla vähäisiä määriä lintuja, mutta määrä on pieni verrattuna aikaan, jolloin jokaisella harrastajakalastajalla oli kaksi kilometriä ajoverkkoja pyynnissä kerrallaan. Vapaa-ajankalastuksen suosituin muoto on vetouistelu ja veneet liikkuvat ulkomerellä. Lintuluotojen läheisyydessä tapahtuvaan uisteluun voidaan vaikuttaa kalastusseurojen kautta.
Satakunnan rannikolla ei haahkakoiraita metsästetä kesäkuun alussa, vaan kaikki vesilintumetsästys tapahtuu syksyllä. Kansallispuistossa metsästetään neljällä alueella joista kaksi sijaitsevat tutkimusalueella Porin Räyhissä ja Merikarvian Storpodassa.
Luvian, Porin ja Merikarvian ulkosaaristoissa on huomattava määrä saaria, joilla on pesimäaikainen maihinnousukielto. Kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmassa tullaan osoittamaan niitä myös valtion maille. Rauhoitukset ja ihmisten liikkumisessa tapahtuneet muutokset takaavat saaristolinnuille hyvän pesimärauhan.
Lähde:
”Selvitys Selkämeren kansallispuiston linnustonsuojelun ja ammatti-kalastuksen yhteensovittamisesta – ongelmat ja ratkaisumallit”, SeAK ja PLY 2013