Edellinen vuosi oli poikkeuksellisen vaikea kalataloudelle.
Koronapandemia näkyi yhä yhteiskunnassa ja helmikuussa Venäjä aloitti hyökkäyssotansa Ukrainaa vastaan kaikkine seurauksineen. Korkeat polttoaine- ja energiakustannukset vaikuttivat erityisesti troolikalastukseen, mutta myös muihin kalastuksen muotoihin. Muut kustannukset nousivat myös merkittävästi. Sota vaikutti negatiivisesti vientimarkkinoihin. Inflaatio alkoi vaikuttaa kuluttajien ostokäyttäytymiseen kotimaassa.
Keskeisten kalakantojen tilanne on epävarma, silakan tilanne herättää keskustelua. Kalastusyrittäjät ovat kuitenkin tottuneet kalakantojen luonnollisiin vaihteluihin ja myös siihen, että tutkimuksen kalakanta-arvioinnit ovat puutteellisia eivätkä ne ole ajan tasalla meren todellisesta tilanteesta. Paljon huonompaa vaihtelua on kalastuspoliittisessa päätöksenteossa.
Hallitus hyväksyi kesällä 2021 kunnianhimoisen kotimaisen kalan edistämisohjelman. Ohjelman konkreettiset tulokset ovat toistaiseksi olleet erittäin vaatimattomia. Itse asiassa kehitys on ollut päinvastaista. Siian kalastuksen uusi sääntely ja toimijakohtaisen kiintiöjärjestelmän osittainen purkaminen ovat esimerkkejä päätöksistä, jotka ovat vieneet alaa negatiiviseen suuntaan ja luoneet epävarmuutta. Kuilu hienojen juhlapuheiden ja -ohjelmien ja toisaalta konkreettisten päätösten välillä kasvaa ja kasvaa. Elinkeino ei hevillä unohda ministeriön toiminta kiintiöjärjestelmän muuttamisessa, asenteellisilla ”kyselyillä” ja etukäteen suunnitelulla tuloksella.
Vaikka kalatalouden järjestöjen rooli kalastuspoliittisessa päätöksenteossa on valitettavasti aina ollut melko vaatimaton, vaikuttamismahdollisuudet ovat viime vuosikymmenen aikana heikentyneet entisestään. Muut toimijat asettavat maa- ja metsätalousministeriön asialistan, ja ministeriö on ”pakotettu” viittaamaan ”poliittiseen ilmapiiriin” suhtautumisessaan kaupalliseen kalastukseen ja sen toimintamahdollisuuksiin. Se näkyy päätöksissä.
Vuosi 2023 – millaiset ovat tulevaisuudennäkymät?
Mitä vuosi 2023 sitten tuo tullessaan? Epävarmuus säilyy monella tapaa. Sodan nopeaa loppua ei ole näköpiirissä ja taloudellisesti epävakaa tilanne jatkuu. Vaikka polttoaineiden hinnat ovat toistaiseksi hieman laskeneet, ovat ne edelleen huomattavasti aiempaa korkeammalla tasolla. Fossiilisia polttoaineita verotetaan jatkossa myös selvästi aiempaa enemmän, myös kalastuksessa. Muutkin kustannukset nousevat. Alkutuottajan mahdollisuudet puolestaan tuotteidensa hintojen nostamiseen ovat aina rajalliset, mutta nyt se on välttämätöntä.
Kevät 2023 antaa meille toivottavasti syvällisempää tietoa pelagisten kalakantojen tilanteesta. Lohen kalastus elää aina jatkuvassa epävarmuudessa. Kalastajat eivät tiedä, kuinka paljon he saavat kalastaa ja saavatko he edes kalastaa seuraavan vuoden aikana. Uudet päättäjät voivat vetää maton toiminnan alta nopeilla päätöksillä. Rannikon kalakantojen osalta erityisesti Suomenlahden tilannetta on selvitettävä. Mitä siialle siellä on tapahtunut? Hylje- ja merimetso-ongelmiin ei ole näköpiirissä suuria muutoksia. Ministeriö hautoo edelleen, kuten se on tehnyt monta vuotta, hyljekantoja koskevaa suunnitelmaa. Lopulta tuloksena on todennäköisesti suunnitelma, jossa on enemmän hoivaa kuin toimintaa.
EU:n valvonta-asetuksen muutos vaikuttaa kalastukseen käytännössä, sillä muun muassa kaupallisten kalastajien liikkumista merellä on seurattava jatkuvasti. Myös muita hulluuksia voidaan odottaa. Byrokratia ja viranomaisten kaupallisten kalastajien epäily ovat saavuttaneet liialliset mittasuhteet. Roistoja nähdään joka poukamassa!
Kalastusvesien ja kalastusoikeuksien saatavuus on iso ongelma. Ruotsissa troolikalastuksesta on tehty kaiken pahan alku ja juuri. Troolirajan siirtäminen ulommas Ruotsissa voi pahimmassa tapauksessa vaikuttaa myös Suomen kalastukseen.
Uudet kalatalousalueet aloittavat toimintansa tosissaan ja aika näyttää, miten ammattikalastajien pääsy kalavesille voidaan turvata ja kantavatko kalatalousalueet vastuunsa kotimaisen kalan tarjonnasta.
Uusia suojelualueita suunnitellaan myös kansainvälisten sopimusten perusteella, 30 prosenttia merialueista on suojeltava. Missä ja miten ovat vielä avoimia kysymyksiä. Prosessi vie varmasti aikaa, mutta voidaan olettaa, että Suomi on jälleen luokkansa paras oppilas. Kaupallinen kalastus voi jälleen olla kärsivä osapuoli.
Suuria merituuliteollisuusalueita suunnitellaan sekä rannikolle että talousvyöhykkeelle. Vesillämme on käynnissä yhteensä kymmeniä erilaisia projekteja. Kaikki eivät varmasti toteudu, mutta ne varmasti vaikuttavat kalastuksen toimintaolosuhteisiin. Myös maa- ja metsätalousministeriö on Metsähallituksen avustuksella hankkeita edistävä toimija. Kukaan ei oikein tiedä, miten uuden teollisen toiminnan laajentaminen merellä vaikuttaa kalakantoihin ja Itämeren tilaan. Uutena vuotena astuivat voimaan lakimuutokset, joiden pitäisi nopeuttaa osia lupaprosesseista.
Tässä on pientä epätasapainoa, eikö niin? Jokaista pientäkin kalastajaa on valvottava entistä tiukemmin, mutta suuriin vesirakennusprojekteihin on suhtauduttava lievemmin. Tai kuten tuulivoimayhtiö Ilmarisen edustaja totesi: ”Ei kannata vastustaa, me tulemme rakentamaan. Kalastuksen voi lopettaa ja sen sijaan kuljettaa varusteita ja työntekijöitä alueille.”
Huoltovarmuus kala-alalla on elänyt hiljaiseloa lähes 30 vuotta ja ala on rakennettu kasvatetun norjalaisen lohen varaan. Nyt ministeriö on ryhtynyt uusiin toimenpiteisiin ja selvittää asiaa. Hyvä, mutta ehkä liian myöhään. Monia toimijoita ja rakenteita on menetetty näiden vuosien aikana.
Uuden kauden innovaatio-ohjelmat toivottavasti käynnistyvät pian. Päättyvän jakson hieman hitaan alun jälkeen ohjelmat lähtivät vähitellen käyntiin ja osapuolet ovat oppineet yhteistyöhön. On tärkeää, että ministeriö ei nyt tuhoa toimivia rakenteita ja yhteistyömalleja. Nyt tarvitaan konkreettisia tuloksia lyhyellä aikavälillä, mutta myös pidemmän aikavälin ideoita, jotka tuottavat tulosta 5–10 vuoden kuluttua.
Uusi hallituskausi
Kevät 2023 tarkoittaa vaaleja ja uutta hallitusta. Nykyisten mielipidemittausten perusteella ei ehkä ole paljon positiivista odotettavissa. Kalastuksen kannalta on tärkeää, että uusissa hallituspuolueissa on edes joku, joka on aidosti kiinnostunut kaupallisesta kalastuksesta. Kalastusalan järjestöt ovat laatineet hallitusohjelmapaperin alan tavoitteista. Vaikka kalastuksella ei ole paljon ääniä, on syytä käyttää niitä järkevästi!
