Uudella virikekasvatusmenetelmällä voidaan merkittävästi parantaa lohen vaelluspoikasten eli smolttien kykyä selviytyä istutuksen jälkeisen vaelluksen alkuvaiheista. Virikelohet eivät kuitenkaan yltäneet luonnossa varttuneiden smolttien tulokseen Tornionjoella tehdyssä istutuskokeessa.
Lohen heikkoja istutustuloksia on pyritty parantamaan muuttamalla istukkaiden kasvatusolosuhteita aiempaa luonnonmukaisemmiksi. Kainuun kalantutkimusasemalla Paltamossa on kehitetty RKTL:n ja Helsingin yliopiston yhteistyönä uusi virikekasvatusmenetelmä, jossa normaaleja kasvatusaltaita on muutettu muistuttamaan olosuhteiltaan luonnon vaihtelevaa ympäristöä. Virikealtaissa kaloille lisätään suojapaikkoja ja muutetaan virtausnopeutta ja -suuntaa sekä vedenkorkeutta satunnaisesti kasvatuksen aikana. Uusi menetelmä soveltuu tuotantomittakaavan poikaskasvatukseen.
Vastavalmistuneessa tutkimuksessa lohia kasvatettiin yhtäläisissä tiheyksissä sekä normaalilla että virikekasvatusmenetelmällä. Kaksivuotiaat kalat merkittiin radiolähettimillä, joiden avulla niiden selviytymistä tutkittiin jokivaelluksen aikana Muoniosta Tornioon. Vertailussa oli mukana myös villejä Muonionjoesta pyydystettyjä smoltteja.
Kasvatusmenetelmän vaikutus kalojen selviytymiseen oli selkeä. Virikekasvatettuja kaloja selviytyi 290 kilometrin jokivaelluksesta kaksinkertainen määrä (38 %) normaalilla menetelmällä kasvatettuihin lohiin (19 %) verrattuna. Villejä lohen vaelluspoikasia selviytyi eniten (57 %). Virikelohet olivat myös nopeampia kuin tavalliset istukkaat vaelluksen alkuvaiheessa. Nopeasti vaelluksen aloittaneilla kasvatuslohilla oli paremmat selviytymismahdollisuudet kuin hitailla lohilla.
Lähde: RKTL 1.8.2013
