Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen on lehtitietojen mukaan viime viikolla tutustunut merimetso-ongelmaan Uudessakaupungissa. Ministerin mukaan valmiita ratkaisuja merimetso-ongelmaan ei ole. Niinpä hän ottaa käyttöön Suomen oloissa hyvin tutun menetelmän. Ministeriä ”askarruttavan ongelman ratkaisemiseksi hän aikoo vielä tämän kuun aikana perustaa asiaa pohtivan työ- ja selvitysryhmän” Ylen uutisessa todetaan. Työryhmän asettamisella usein voitetaan aikaa taktisista syistä, saadaan joku asia haudattua, tai jopa jossain tapauksissa (harvemmin) saadaan jotain aikaan.
Ministeri oli kuulemma lausunut, että ”jos viisautta tai tietoa jo olisi riittävästi, ei työryhmälle olisi tarvetta”.
Tiedäpä häntä. Merimetsosta ja kannan kasvusta aiheuttamista ongelmista on keskusteltu vuosikausia. Kalastajat, vesi- ja maanomistajat sekä kunnat ovat tuoneet asian esille monessa yhteydessä. Asiaa on tutkittu ja seurattu viranomaisten ja tutkimuslaitosten toimesta vuodesta toiseen kansallisesti ja kansainvälisesti. Poliitikot sekä kotimaassa että EU-tasolla ovat kiinnostuneet asiasta. Uudenkaupungin ja Merikarvian kunnanjohtajat toivat viime viikolla suorasanaisesti esille, että jotain olisi lopulta tehtävä. Naapurimaissa on toimittu suoraviivaisemmin ja ryhdytty rajoittamaan kannan kasvua jo kauan sitten.
Eräs työryhmä pohti merimetso-ongelmaa jo kymmenen vuotta sitten. Työryhmä antoi mietintönsä lokakuussa 2005. Vaikka monesta asiasta oltiin samaa mieltä, työryhmän mietintöön liitettiin eriävä mielipide. MTK, SLC ja SAKL vaativat silloin yhteisesti, että toimiin merimetsokannan rajoittamiseksi olisi ryhdyttävä välittömästi eikä ”ehkä joskus”. Silloin pesiviä pareja oli 4 600, nyt niitä on 24 000! Silloinen ympäristöministeri Jan-Erik Enestam totesi mietinnön luovutustilaisuudessa, että ”merimetson aiheuttamiin vahinkoihin liittyvät ongelmat kaipaavat nopeaa ratkaisua”.
No, hallinto on hidasliikkeinen, etenkin ympäristöhallinto, ja voi olla, että on kohtuutonta vaatia toimia kymmenessä vuodessa.
Nyt sitten kaivataan ministeri Tiilikaisen viisautta, tai olisikohan jälkiviisautta?
