Vastarannalla

Junibodsandin satamassa harmikseni olivat ottaneet merenneidon kiinni ja kuivanneet seinälle. Ei hyvä, sillä on kyse todella harvinaisesta neidosta. Mielelläni olisin nähnyt neidon iloisesti vapaana polskimassa kalareissulla Säpin saaren vesillä. Korkearannikon silta Korkea rannikko oli kokemus miten erilaista  voi rannikko olla saman meren rannalla. Pakko oli kuvata Höga kusten siltaa, joka on maailman kahdeksanneksi pisin riippusilta.

Viimeinen satama ennen paluuta kotimaahan oli Skeppsmalen Skagsudden niemellä. Siellä sijaitsi naapurimaamme perinteiselle herkulle omistettu hapansilakan museo. Hapansilakan maku ja varsinkin tuoksu jakaa kulinaristit aika selkeästi kahteen leiriin. Toistaiseksi en osaa sanoa kumpaan leiriin lukeudun, sillä maistamatta on (toistaiseksi). Lukuisa määrä säilykkeen valmistajia on ollut aiemmin. Edelleen herkku on voimissaan ja kysyntä ylittää valmistusmäärät. Silakan verkkopyynti perustuu pitkälti saaliin jalostukseen hapansilakaksi. Reissun onnistui ja vastaranta tuli nähtyä. Nyt ei tarvitse pähkäillä miltä vastarannalla näyttää. Viimeviikot on mennyt kuin unessa sillä Euroopan komissio julkaisi Itämeren kalastuskiintiö tai oikeammin kalastuksen tappo -esityksen.  Sen hyväksyminen tarkoittaa, että en enää voisi toimia kalastajana. On niin vaikea paikka, etten nyt pysty siitä kirjoittamaan ja palaan asiaan ehkä kun/jos löytyy taas psyykkinen tasapaino. Tavallaan tähän olisi pitänyt olla valmius sillä koko EU-aikamme on käyty viivytystaistelua elinkeinon jatkumiseksi nyt niskalaukaus ja se oli siinä. HjS

Mitä on taivaanrannan takana. Koko ikäni Selkämeren itärannalla asuneena ja merellä liikkuvana on monet kerrat käynyt mielessä, minkälainen vastaranta on. Turusta ja Vaasasta olen yli mennyt Ruotsiin Norjaan ja Tanskaan, mutta Selkämeren länsiranta on ikään kuin jäänyt väliin. Nähdä rannikko oli haave vuosien ajan kunnes nyt elokuussa lähdimme vaimon kanssa autolla vastarannalle. Selkämeri kierrettiin myötäpäivään laivalla Turusta Tukholmaan ja Uumajasta Vaasaan. Ajeltiin merenrantaa kierrellen.

Ennen Gävleä otettiin ensikosketus  Selkämeren länsirantaan. Taidokkaasti kivillä päällystetty aallonmurtaja oli ensimmäisellä kohteella missä rantaan ajoimme. Myöhemmin näimme useita vastaavia kivivuorattuja aallonmurtajia ja pengerryksiä, esim. äänivalleja tien varrella, joissa oli samaa tekniikkaa käytetty. Aivan samalle leveyspiirille kuin oma ranta on oli pääkohde. Nähdä minkälainen ranta on toisella puolella Selkämerta. Aloituskuva ja tämä pieni hiekkaranta on toisella puolen meren samoilla kohdin. Kuggören kalastajakylä on Hornslandetin niemellä. Todella siisti ja kaunis kylä aivan avomeren partaalla olevassa suojaisassa lahdessa. Erikoisuutena on, ettei autoja suvaita kylässä, vain mönkärillä voi kylän raitilla ajella. Ennen kylää oli parkkipaikka, johon autot oli jätettävä ja lastauslaituri, josta voi veneellä jatkaa mökilleen. Kalastajakylät rakennuksineen olivat todella upeassa kunnossa, mutta ei nykyisin kalastuksen ansiosta, vaan ne olivat ilmeisen haluttuja vapaa-ajan asuntoja. Venevajoja oli kunnostettu kesämökeiksi. Jos joskus kuljet länsirantaa, on Kuggören paikka, jossa ehdottomasti suosittelen pistäytymään. Miljöö on kerrassaan upea. Aivan kokonaan ei kalastus ollut loppunut: käytännössä jokaisessa entisessä kalastajakylässä oli jokunen kalastusta harjoittava ja kalan suoramyyntiä itsepalvelumyymälöin. Useat myymälät tosin oli juuri nyt kiinni, koska oli kalastuksessa taukoa. Hornslandetin karua rantaa Stockan edustalla Rönnskär. Lähes joka satamassa, jossa oli kalastustoimintaa, oli silakkaverkkopyyntiä ja näkyi silakkaverkkojen käsittelyyn laitteita. Hårten satama oli itseasiassa kesäasuntoja venevajoissa. Tasokkaan näköisiä loma-asuntoja käytännössä laiturilla. Skatan satamassa nykyaika ja historia kohtaa. Aurinkopaneelit rantavajan katolla ja vanha luonnonkuitusilakkaverkko seinällä. Lörudden satamassa useita kalastusyrityksiä ja kalansavustamo jossa savustus käynnissä.

Junibodsandin satamassa harmikseni olivat ottaneet merenneidon kiinni ja kuivanneet seinälle. Ei hyvä, sillä on kyse todella harvinaisesta neidosta. Mielelläni olisin nähnyt neidon iloisesti vapaana polskimassa kalareissulla Säpin saaren vesillä. Korkearannikon silta Korkea rannikko oli kokemus miten erilaista  voi rannikko olla saman meren rannalla. Pakko oli kuvata Höga kusten siltaa, joka on maailman kahdeksanneksi pisin riippusilta.

Viimeinen satama ennen paluuta kotimaahan oli Skeppsmalen Skagsudden niemellä. Siellä sijaitsi naapurimaamme perinteiselle herkulle omistettu hapansilakan museo. Hapansilakan maku ja varsinkin tuoksu jakaa kulinaristit aika selkeästi kahteen leiriin. Toistaiseksi en osaa sanoa kumpaan leiriin lukeudun, sillä maistamatta on (toistaiseksi). Lukuisa määrä säilykkeen valmistajia on ollut aiemmin. Edelleen herkku on voimissaan ja kysyntä ylittää valmistusmäärät. Silakan verkkopyynti perustuu pitkälti saaliin jalostukseen hapansilakaksi. Reissun onnistui ja vastaranta tuli nähtyä. Nyt ei tarvitse pähkäillä miltä vastarannalla näyttää. Viimeviikot on mennyt kuin unessa sillä Euroopan komissio julkaisi Itämeren kalastuskiintiö tai oikeammin kalastuksen tappo -esityksen.  Sen hyväksyminen tarkoittaa, että en enää voisi toimia kalastajana. On niin vaikea paikka, etten nyt pysty siitä kirjoittamaan ja palaan asiaan ehkä kun/jos löytyy taas psyykkinen tasapaino. Tavallaan tähän olisi pitänyt olla valmius sillä koko EU-aikamme on käyty viivytystaistelua elinkeinon jatkumiseksi nyt niskalaukaus ja se oli siinä. HjS