Viime viikkojen kalansaaliita kuvaa osuvimmin laatusana vaisua. Siikaa on sentään saatu mutta toiveissa oli parempaa. Ensin heikko itätuulen jakso jolloin saalisodotukset vaatimattomia. Sitten reipasta ulkotuulta ja toiveissa että nyt liikahtaa kala. No liikahtihan se mutta kilomäärät eivät vaan ole olleet odotuksen mukaisia. Parisen viikkoa tässä on vielä aikaa kurssin muuttua. Sitten on ohi syksyn siikasesonki.
Nyt on pestävä rysänperät niin sopii siihen siian tulla puhtaaseen pyydykseen
Silakkaverkot antoivat myös niukkaa saalista ja menipä siinä viikko halliruokintaan niin että verkkosilakkaa odotelleet kuluttajat jäivät ilman paistinsilakoita. Kolmen reissun jälkeen meni itselläkin sisu kaulaan ja jäin rantaan kun Tuijalle ei torireissuun myytävää tullut. Silakanpätkät kun eivät oikein haluttuja ole. Nyt tuulen jälkeen sentään vähän on silakoita saatu.
”Miksi itkemään, kun onnest’ unta nään”. Laulun sanoin unta voi nähdä kun on kyse tulevista silakkasaaliista. Rannikolla on todella paljon keväällä syntyneitä pikkusilakoita. Ne vielä tikkuaskin mittaa lyhempiä mutta niitä on todella runsaasti. Kaikuluotain näyttää runsaasti kalaa, mutta verkkoihin sitä ei jää. Rysää kokiessa mukana nousee kuitenkin malli mistä on kyse vaikka on lähes käsittämätöntä että näin pieniä kaloja rysän mukana nousee.
Silakan kevätkutu on onnistunut erinomaisesti. Nyt pitää vain toivoa että ravintoa riittää tälle joukolle että kasvavat ja sitten 4 – 5 vuoden kuluttua ovat valmiita silakkaverkkoja täyttämään ja troolipusseja pullistamaan.
Ammattilaiset ymmärtää käsitteen kun kaikuluotain pätkii pohjaa eikä digitaali näytä oikeaa syvyyttä. Yleensä tämä on mahdollista vain kun silakankutupaikalle osuu kaikuluotailemaan mutta nyt voi ajaa pitkiä matkoja rannikon lähellä niin että näin käy. Näyttää myös saaliiden perusteella että aikuiset silakat karttavat näitä lapsiparvia. Lienee pikkuisilla kova ruokahalu niin ettei isoille jää apetta.
HjS
